Kirjoittanut
Perinteiset kristilliset näkemykset eettisistä kysymyksistä ovat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen kohdata syrjintää ja vihamielisyyttä.
Brittiläinen Voice for Justice, UK julkaisi kesäkuussa The Costs of Keeping the Faith -kyselytutkimuksen, jossa tarkasteltiin kristittyjen kokemuksia liittyen sanan- ja uskonnonvapauteen. Organisaation tavoitteena on edistää marginalisoitujen ryhmien ja erityisesti kristittyjen sananvapautta.
Tutkimuksen yhteydessä todetaan, että parin viime vuosikymmenen ajan kristittyjen on ollut yhä vaikeampaa harjoittaa uskoaan. Ristin kaulassa pitäminen, potilaiden kanssa rukoileminen sairaaloissa, vääränä pidetyn mielipiteen jakaminen sosiaalisessa mediassa, väärien kysymysten kysyminen – nämä ja monet muut asiat ovat johtaneet kristittyjen ”canceloimiseen”, pidättämiseen tai uran, aseman tai työn menettämiseen.
Tilanne on muuttunut niin pahaksi, että vuosien 2019 ja 2020 välissä Observatory on Intolerance and Discrimination Against Christians in Europe (OIDAC) arvioi Britannian olevan yksi viidestä Euroopan suvaitsemattomimmista valtioista kristityille.
Kyselyssä oli monivalintatehtäviä sekä avoimia kysymyksiä, joissa ihmiset kertoivat kokemuksistaan uskontoon liittyvästä syrjinnästä. Tutkimukseen osallistui 1562 vastaajaa.
Konservatiiviset näkemykset yhteydessä huonompaan kohteluun
Kyselyssä esitettiin väite: ”Jos jaan asioita uskostani tai keskustelen niistä, kohtaan vihamielisyyttä tai vähättelyä muiden taholta”. Vastaajista keskimäärin 56 prosenttia vastasi tähän myöntävästi. Eniten tällaisia kokemuksia oli alle 35-vuotiailla (61 prosenttia).
”Tunnen musertavaa pilkkaa ja halveksuntaa aina kun olen tekemisissä jonkun keskiluokkaisen tai sitä ylempään luokkaan kuuluvan ihmisen kanssa ja tulee puhe uskonnosta.” (Mies, 35-44, työelämässä, ortodoksi)
Kyselyssä verrattiin kokemuksia myös sen mukaan, mitä vastaajat ajattelivat neljästä eri eettisestä näkemyksestä. Niistä, jotka uskoivat väitteeseen: ”Oikea avioliitto on miehen ja naisen välinen”, 58 prosenttia kertoi kohdanneensa vihamielisyyttä ja vähättelyä. Sen sijaan eri mieltä olevista 26 prosenttia oli kokenut vastaavaa.
”Ihmisiä, joilla on traditionaalinen kristillinen usko kuten minulla, pidetään usein automaattisesti poikkeavina ja sosiaalisten normien ulkopuolella olevina. Minusta tuntuu usein epämukavalta jakaa uskoani julkisesti.” (Mies, 35-44, baptisti)
Perinteiseen avioliittokäsitykseen uskovat kokivat myös selvästi enemmän tarvetta pitää ajatuksensa ja uskonsa salassa niin työpaikalla kuin vapaa-ajallaankin. Samankaltainen trendi näkyy myös muiden eettisten kysymysten kohdalla: perinteisesti ajattelevat olivat kokeneet enemmän vihamielisyyttä, stereotyyppisiä näkemyksiä sekä tarvetta salata uskoaan.
Erityisen suuri ero oli vastauksissa koskien väitettä ”Voin puhua vapaasti sosiaalisista kysymyksistä.” Niistä, jotka uskoivat ”oikean avioliiton olevan miehen ja naisen välinen”, vain noin puolet (51 prosenttia) kokivat voivan puhua sosiaalisista kysymyksistä vapaasti. Liberaalimmin ajattelevista peräti 89 prosenttia koki samoin. Konservatiivisesti ajattelevat kokivat myös yli kaksi kertaa enemmän tarvetta salata uskonsa liberaaleihin verrattu.
”Minua ei ole [syrjitty], mutta niin voisi helposti tapahtua. Työnantajani on äärimmäisen ’woke’ ja tehnyt selväksi, että ’transkollegan kutsuminen väärän sukupuolen termillä’ on irtisanomiseen johtava rike. Osastollani on joitain äänekkäitä LGBT-aktivisteja ja on selvää, että jos joku esittää vastakkaisia näkemyksiä, hän ei saa johdolta tukea. Tämän kansainvälisen yhtiön toimitusjohtaja on sanonut, että LGBT-asiat ovat ’hänen sydäntään lähellä’. Viime vuonna tarjouduin vapaaehtoisesti tuottamaan osaston uutiskirjeen kunnes sain tietää, että siitä vastuussa olivat kaksi kaikkein merkittävintä LGBT-aktivistia. Ajattelin tästä koituvan ongelmia (uutiskirje olisi selvästi täynnä propagandaa) ja irtauduin siitä välittömästi. Onneksi uutiskirjettä ei koskaan tehtykään. Mutta tiedän, että voin menettää työni tulevaisuudessa jos joudun suoraan vastakkainasetteluun.” (Nainen/45-54/työssäkäyvä/ei tunnustuskuntaa)
Abortinvastustajat kokivat kaikkein eniten vihamielisyyttä tai vähättelyä.
”Uskoni ei ole koskaan asettanut minua huonoon asemaan, mutta se johtuu siitä, että sensuroin itseäni töissä ollessani. Tiedän, että jotkut uskomuksistani eivät ole tervetulleita työpaikallani, joten olen päättänyt pitää ne itselläni työskennellessäni. Muuten minun pitäisi uskoakseni irtisanoutua. Olen myös huomannut, että viime vuosina olen sensuroinut itseäni enemmän. Uskon sen johtuvan osittain siitä, miten kylmältä se on tuntunut, kun olen nähnyt miten valtamedia on kohdellut avoimesti kristittyjä kuten parlamentin jäseniä.” (Nainen, 25-34, ei tunnustuskuntaa)
Myös näkemysten ”seksuaalisia suhteita ennen avioliittoa olisi vältettävä”, ”kaikki ihmiset syntyvät joko miehiksi tai naisiksi” sekä ”on aina väärin tehdä abortti” kohdalla konservatiivisesti ajattelevat kohtasivat enemmän vihamielisyyttä sekä tarvetta kätkeä omat mielipiteensä. Vahvimmin erot liberaalien ja konservatiivien välillä näkyivät kysymyksissä avioliitosta sekä kysymyksessä naiseksi ja mieheksi syntymisestä.
Kuitenkin abortinvastustajat kokivat kaikkein eniten (62 prosenttia) vihamielisyyttä tai vähättelyä, jos jakoivat asioita uskostaan tai keskustelivat niistä.
”Suurin osa yliopistoystävistäni on hyljeksinyt minua ’pro life’ -näkemysteni takia. Kun he saivat tietää asiasta, he alkoivat kyseenalaistaa ’onko moraalisesti oikein olla yhä ystävä kanssani’ ja monet päättivät ettei ole.” (Mies/18-24, opiskelija, roomalaiskatolinen)
Työpaikoilla syrjintää
Keskimäärin 18 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa oman uskonnollisuutensa aiheuttaneen heille konkreettista haittaa työelämässä. Muutama prosentti keskiarvoa enemmän näin kokivat 35-54-vuotiaat. Tutkimuksessa huomautetaan, että luku perustuu vastaajan omiin kokemuksiin, mutta samalla todetaan, että vaikka vain puoletkin näistä olisivat todellisia tapauksia, luvut olisivat aivan liian korkeita.
Tutkimuksessa konservatiiveista 42 prosenttia koki, että heidän työpaikkansa toivottaa tervetulleiksi uskovat kristityt kun sitä vastoin liberaaleimmista peräti 88 prosenttia koki niin.
”Minua kiusattiin työpaikallani ja minut saatiin tuntemaan itseni huonoksi, vaikka olin hyvin menestynyt työssäni. Sitten lähdin. Se vaikutti mielenterveyteeni niin paljon, että jätin ammattini. Kristittyä sisarta kiusattiin hänen uskonsa vuoksi, ja koska hän ei suostunut tekemään sunnuntaisin työvuoroja päästäkseen kirkkoon. Sitä tapahtui niin pitkään, että hän jätti työpaikkansa. Johto kohteli häntä huonosti kunnes hän lähti. Uskomme sen johtuneen hänen uskostaan.” (Nainen/45-54/työssäkäyvä/Englannin kirkko)
Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän työpaikallaan tai opiskelupaikassaan oli lisäksi ”negatiivisia stereotypioita ihmisistä, joilla on sama uskonnollinen tausta kuin itselläni”.
Klassisia syrjimisen laukaisevia tilanteita olivat työhaastattelut ja työpaikan sisäiset ylennykset.
”Hain työpaikkaa. Haastattelussa kysymys uskonnosta nostettiin esiin liittyen työn ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Myönsin olevani kirkossakävijä. Haastattelija tyrmäsi täysin ’ihmiset, jotka uskovat keijuihin taivaalla’ , ja jotka lyövät jatkuvasti Raamatulla päähän. En ollut sanonut mitään, mikä olisi ohjannut hänen ajatteluaan tähän suuntaan. En ole koskaan ollut ’Raamatulla päähän lyövää’ tyyppiä. En saanut työpaikkaa. Tämä saattoi johtua siitä, etten ollut tarpeeksi pätevä (epäilen sitä, sillä olin tietääkseni pätevimpien hakijoiden joukossa) tai etten yksinkertaisesti sopinut rooliin haastattelijan silmissä. Kuitenkin ottaen huomioon sen, mitä puhuimme epäilen, että syy oli se kun myönsin olevani kristitty ja käyväni kirkossa.” (Nainen/55-64/työssäkäyvä/ei tunnustuskuntaa)
”Hain korkeampaan asemaan työpaikallani. Monet kollegani halusivat minun pääsevän siihen. Kuitenkin minut ohitettiin, vaikka olin hyvin pätevä. Ylennys olisi tarkoittanut siirtymistä toiseen tiimiin, jonka johtaja oli homoseksuaali ja tiesi näkemyksistäni, jotka perustuvat Raamattuun. Mitään ei sanottu ääneen, mutta uskon, että tiiminjohtajan vihamielisyys näkemyksiäni kohtaan oli syy, jonka vuoksi ylennys evättiin minulta.” (Mies/65 tai vanhempi/eläkeläinen/ei tunnustuskuntaa)
Syrjintä ei välttämättä johda toimenpiteisiin
Voice for Justice toteaa tutkimuksessaan, että traditionaaliset kristilliset näkemykset käsitetään usein niin yhteiskunnan ulkopuolelle kuuluviksi, että niiden vuoksi syrjiminen tai niiden pilkkaaminen ei välttämättä johda minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Pahimmillaan syrjintä on johtanut työstä erottamiseen tai eläkkeelle jäämiseen ”hyvän sään aikana” ennen todennäköistä irtosanomista.
”Henkilö, jonka kanssa työskentelin, vihasi – ja tarkoitan todella vihasi – uskovia kristittyjä ja juutalaisia ja teki elämäni todella, todella vaikeaksi. Hän piti minusta kirjaa tietämättäni ja lopulta savusti minut pois työstäni. Olen anglikaani, en fundamentalisti. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sitä kaltoinkohtelua, jota jouduin kokemaan. Hän teki saman kahdelle muulle työntekijälle – yhdelle anglikaanille ja yhdelle seitsemännen päivän adventistille. Hänen olisi pitänyt menettää työnsä – ei meidän kolmen. Hän tuli monesti niin vihaiseksi, että joutui ottamaan sairaslomapäiviä käsitelläkseen raivoaan.” (Mies/65 tai vanhempi/työssäkäyvä/Englannin kirkko)
Omantunnonvapauden kysymykset aiheuttavat ongelmia
Osa työpaikalla kohdatuista syrjinnän kokemuksista liittyi työntekijän haluttomuuteen työskennellä sunnuntaisin tai osallistua Halloweenin viettoon. Joissain tapauksissa saattoi olla kyse omantunnonvapauden rajoittamisesta.
”Pakottaminen työn tekemiseen sunnuntaisin samalla kun muita samassa asemassa olevia ei siihen pakotettu.” (Nainen/55-64/työssäkäyvä/ei tunnustuskuntaa)
”Meitä kehotettiin pukeutumaan Halloween-asuihin noidiksi tai velhoiksi tai vaihtoehtoisesti ottamaan päivän vapaaksi (henkilökohtaisista lomapäivistä). Eräs kanssakristitty ja toinen uskontoa harjoittava ihminen/muslimi teki niin. Minä en ja kunnioittavasti sanoin, että on vastoin uskoani edistää sellaista, mitä pidän syntinä/pimeyden kannattamisena. Uskon sen johtaneen vihamielisyyteen myöhemmin: ihmiset raportoivat työni laadusta jne. ja minut pantiin ’tarkkailun alaiseksi’. Herra käänsi asian toisin päin – sain asemani takaisin ja sen lisäksi palkankorotuksen.” (Nainen. 45-54/työssäkäyvä/helluntailainen)
Myös julkisessa terveydenhuollossa työskentelevät kristityt kokivat haasteita halutessaan toimia ammatissaan uskonsa mukaan.
”Kun opiskelin sairaanhoitajaksi, sain allekirjoittaa lomakkeen, jonka mukaan minun ei tarvitsisi osallistua aborttien tekemiseen. Nykyään sellaista vaihtoehtoa ei enää ole, joten nykyään kyseinen ammatti olisi evätty minulta. Minun mielestäni tämä on äärimmäisen syrjivää kristillistä uskoani kohtaan. Uskon, että niistä tuhannesta ihmisestä, jotka opiskelivat samaan aikaan kanssani, olin ainoa, joka pyysi saada täyttää lomakkeen. Mielestäni sen pitäisi edelleen olla mahdollista halukkaille.” (Nainen/65 tai vanhempi/eläkeläinen/helluntailainen)
”Minua pilkattiin ajatuksistani aborttiin ja sikiöseulontoihin liittyen. Olen lääkäri. Minulle naurettiin koska en ollut edes ’asunut kenenkään kanssa’ kun olin 30-35-vuotias jne.” (Nainen, 65 tai yli, eläkeläinen, roomalaiskatolinen)
”Vastustan ehkäisyvälineiden antamista potilaille terveydenhoidon ammattilaisena, ja siksi olen menettänyt työmahdollisuuksia.” (Mies/35-44/työssäkäyvä/roomalaiskatolinen)
Uskonnollista syrjintää ei oteta vakavasti
Vastaajista 56 prosenttia oli sitä mieltä, että uskonnollista syrjintää ei oteta yhtä vakavasti kuin syrjintää muita ihmisryhmiä kohtaan. Lisäksi useat vastaajat olivat kokeneet, että syrjintään muita uskontoja kohtaan puututaan tehokkaammin kuin syrjintään kristittyjä kohtaan.
”Olen ottanut puheeksi sen, että muita uskontoja: islaminuskoa, jopa juutalaisuutta ja [hindulaista] diwali-juhlaa on pidetty esillä ilman mainintaa kristillisestä uskosta edes suurimpina juhla-aikoina pääsiäisena ja jouluna. Huolenaiheeni on ohitettu.” (Nainen/65 tai enemmän/osa-aikainen opettaja/Englannin kirkko)
”Esimerkiksi adventinaikaan vuonna 2022 Aberdeenin kaupungin valtuusto julkaisi seimiasetelma-aiheisen kuvan kaupungin keskustassa. Se sai paljon vihamielisiä ja epämiellyttäviä kommentteja. En ole koskaan nähnyt tai kuullut ihmisten puhuvan samalla tavalla muiden uskontojen juhlista ja uskon, että jos he puhuisivat, asialle tehtäisiin enemmän.” (Nainen/25-34/kotiäiti/roomalaiskatolinen)
”Ihmiset pilkkaavat mielellään Jeesuksen nimeä tai halventavat Raamattua, mutta he eivät koskaan tekisi samaa – sanotaan – muslimien uskonasioille.”(Nainen/65 tai enemmän/eläkeläinen/Englannin kirkko)
”On otettu monia hyviä askeleita, jotta vähemmistöuskonnot hyväksytään ja otetaan huomioon, mutta tämä ei ulotu aina kristinuskoon. Esimerkkinä eräs yrityksen johdossa työskentelevä henkilö lähetti sähköpostia kiinalaiselle kollegalleni kiinalaiseen uuteen vuoteen liittyen. Hän lähetti samanlaiset sähköpostit myös [muslimien] eidiin ja [hindulaisten] diwaliin liittyen, muttei mitään koskien pääsiäistä.” (Nainen/45-54/työssäkäyvä/roomalaiskatolinen)
Avioliittokysymyksessä konservatiivisesti ajattelevista 20 prosenttia koki, että ”uskonnollinen syrjintä otetaan yhtä tosissaan kuin muita ryhmiä kohtaan osoitettu syrjintä”. Liberaaleista näin ajatteli lähes kolminkertainen määrä vastaajista (58 prosenttia). Jotkut kokivat, että muslimeita ei kohdella samalla tavalla kuin kristittyjä, vaikka he suhtautuisivat konservatiivisesti eettisiin kysymyksiin kuten LGBT+ -ideologiaan.
”Olen kuullut kommentteja, joilla pilkataan uskontoani ja perinteitäni, mutta en ole nähnyt samanlaisia kommentteja muslimeja kohtaan. Ihmiset haastavat meidän uskoamme kovalla paineella sellaisista teemoista kuten samaa sukupuolta olevien avioliitot, abortit ja transsukupuolisuus. Minua on toistuvasti haastettu ja kiusattu vaihtaakseni uskomukseni vain ’kuuluakseni porukkaan’, mutta en ole koskaan nähnyt sen tapahtuvan jollekin, jolla on toinen uskonnollinen tausta, vaikka hänen mielipiteensä näistä suosituista teemoista olisi sama kuin kristinuskossa.” (Nainen/25-34/opiskelija/roomalaiskatolinen)
Jotkut olivat joutuneet tilanteeseen, jossa muiden uskontojen edustajat näyttivät saavan enemmän oikeuksia harjoittaa uskoaan.
”Työskentelen julkisoikeudellisella alalla ja minun kehotettiin käyttämään lounastaukoani osallistuakseni viimeiseen tuhkakeskiviikon palvelukseen ennen pääsiäistä toisin kuin muslimikollegani, jotka kävivät useissa tilaisuuksissa eri aikoina johtajani katsoessa muualle.” (Mies/45-54/työntekijä/ helluntailainen)
”Kun ystäväni oli vankilassa, hän ei saanut vastaanottaa uutta vielä muoveissa olevaa kopiota 400-vuotisjuhlavuoden King Jamesin raamatunkäännöksestä lahjana minulta. Kun sitä vastoin samassa vankilassa olleet muslimit saivat vastaanottaa säännöllisesti islamilaisia tekstejä/kirjoja.”(Nainen/65 tai enemmän/eläkeläinen/ Englannin kirkko)
LGBT+ -ideologian vastustaminen tuo haasteita
Sen sijaan, että uskonnolliseen syrjintään olisi puututtu, monessa työpaikassa suhtauduttiin tutkimuksen mukaan erittäin vakavasti LGBT+ -ihmisten kokemaan syrjintään. Tutkimuksessa todetaan, että työnantajat vaikuttivat usein olevan niin huolestuneita loukkaavansa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, että päätyivät edistämään kyseistä ideologiaa.
”Minulle tehtiin selväksi, että sellaisia kommentteja ei sallittu, jotka eivät olleet LGBT+ ajattelun mukaisia. Kristinuskoa pidettiin kapeakatseisena, kiihkoilevana, vanhanaikaisena ja vailla kosketusta nykymaailmaan.” (Mies/55-64/työkyvyttömyyseläkkeellä/metodisti)
”Työntekijät pakotetaan pitämään yllään sateenkaaririntaneulaa, jossa ilmoitetaan nimi…ja ’minun pronominini on’… En suostu käyttämään sitä.” (Nainen/55-64/työssäkäyvä/uudestisyntynyt)
”Olen alkanut tuntea painostusta ilmaista mielipiteitä, jotka eivät ole omiani. Esimerkiksi, että ihmiset voivat olla mitä sukupuolta haluavat, tai että homoseksuaalit voivat mennä naimisiin kenen kanssa haluavat. Työntekijöitä on pyydetty halutessaan käyttämään sateenkaaririntaneuloja sillä merkityksellä, että se henkilö, joka ei niitä pidä, erottuu. Onneksi monet työntekijät eivät vaivaudu käyttämään niitä, joten en vaikuta niin epäilyttävältä kuin mitä aluksi luulin.” (Nainen/25-34/työssäkäyvä/roomalaiskatolinen)
”Jäin eläkkeelle varhain, koska en halunnut myöntyä kaikkiin ’woke’-vaatimuksiin, joita oli tulossa.” (Nainen/55-64/eläkeläinen/ei tunnustuskuntaa)
Kristittyjen syrjiminen on osa woke-narratiivia eikä sitä tarvitse perustella sen enempää.
”Hain työtä asiakasneuvojana Skotlannin hallinnosta. Menin haastatteluun ja yksi kysymyksistä oli: ’Oletko samaa mieltä, että LGBTQ-yhteisöllä on samat oikeudet kuin muulla väestöllä – siis saada perhe ja lapsia…jne. Sanoin heti ’ei’ ja selitin miksi (ortodoksikirkon arvojen mukaan) ja he sanoivat: ’Ok, emme tarvitse sinun kaltaisiasi ihmisiä tiimiimme. Lykkyä tykö.’ Siihen loppui haastattelu. En ollut ollut aggressiivinen tai töykeä vastatessani, kerroin vain mielipiteeni LGBTQ-asioista.” (Mies/25-34/työssäkäyvä/ortodoksi)
Opettajat olivat erityisen haastavassa asemassa, sillä he saattoivat joutua opettamaan omien arvojensa vastaisesti seksuaali- ja sukupuolikysymyksissä.
”Olen opettaja. Minun vaaditaan noudattavan seksuaalisen kasvatuksen opintosuunnitelmaa, jota syvästi vastustan ja minun on salaisesti välteltävä näkökulmia, jotka ovat ristiriidassa uskoni kanssa.” (Nainen/työssäkäyvä/45-54/Englannin kirkko)
Miksi kristittyjä sorretaan?
Voice for Justice arvioi, että hyökkäys kristillisiä näkemyksiä kohtaan on seurausta yhteiskunnan vieraantumisesta kristinuskosta. Kristilliseen uskoon liittyviä arvoja ei enää ymmärretä.
Ihmiset olettavat, että kristityt, jotka eivät hyväksy vaikkapa samaa sukupuolta olevien avioliittoja, inhoavat homoseksuaaleja tai haluavat heille pahaa. ”Itse asiassa, tilanne on pikemminkin päinvastoin”, tutkimuksessa väitetään. Usein saatetaan ajatella, että kristitty pitää itseään jollain tavalla muita parempana jos ei hyväksy esimerkiksi seksuaalisia suhteita ennen avioliittoa ja keskustelun toinen osapuoli elää avoliitossa.
Kristittyjen sortaminen johtuu Voice for Justicen mukaan osittain myös siitä, että kristityt nähdään osana vallassa olevia instituutioita, joita vastaan nykyinen woke-ideologia taistelee. Kristittyjä pilkkaamalla ja nöyryyttämällä ihmiset voivat kokea olevansa niiden puolella, joita pidetään ”uhreina”. Kristittyjen syrjiminen on osa woke-narratiivia eikä sitä tarvitse perustella sen enempää.
Monet kyselyyn vastanneistä olivat sitä mieltä, että yksi syy kristittyjen kohtaamaan huonoon kohteluun on kristittyjen heikkous puolustaa omaa uskoaan.
”Uskon, että me kristittyinä olemme sallineet Britannian kehittyä maaksi, jossa ei kunnioiteta uskoamme ja hyväksytä arvojamme. Kirkko on pyrkinyt 1960-luvulta lähtien muuttumaan maailmalliseksi ollakseen hyväksytty muiden uskomusjärjestelmien silmissä. Lopputulema on, että meitä ei kunnoiteta. Olemme antaneet tämän kehityksen toteutua, koska emme ole nousseet puolustamaan perimmäisiä arvojamme vuosikymmenien varrella.” (Nainen/65 tai enemmän/eläkeläinen/ei tunnustuskuntaa)
Monet kritisoivat myös kirkkojen – erityisesti Englannin kirkon – johtajia. Jotkut kokevat, että nämä eivät ole onnistuneet puolustamaan ja suojaamaan kristinuskoa, minkä seurauksena maallikot ovat jääneet ilman tukea. Tämän seurauksena he joutuvat kokemaan pilkkaa ja syrjintää. Monien mielestä myös medialla on suuri merkitys siinä, millainen kuva kristityistä piirtyy ihmisille.
”Kristinuskoa on tulkittu väärin kaikissa medioissa ja erityisesti BBC:llä. Elokuvat, saippuaoopperat, poliisisarjat jne. yleensä kuvaavat kristityt tyhminä, suvaitsemattomina, ja todella pahoina. (Poikkeuksina Isä Brown, Sisar Boniface.) Suurin osa väestöstä tietää hyvin vähän, jos mitään kristillisistä periaatteista. Se ei ole yllättävää, sillä harvat kristityt näyttävät itsekään tietävän ja ymmärtävän kovin paljoa.” (Nainen/65 tai vanhempi/eläkeläinen/ roomalaiskatolinen)
