Kirjoittanut
Thaimaan luterilainen kirkkokeskus täyttyy ihmisistä, kun vastavalitun piispa Chanda Saiyothan, 40, vihkimistilaisuus on alkamassa. Mutta miten tästä buddhalaisessa perheessä kasvaneesta miehestä tuli kirkon korkein johtaja?
Saapuessani Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon päätoimistolle minua on vastassa kukkakuvioiseen, rentoon kauluspaitaan pukeutunut iloinen nuori mies. Pastori Chanda Saiyotha on vastikään äänestetty Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa uudeksi piispaksi ja olen haastattelemassa häntä muutama päivä ennen suurta virkaanasettajaisseremoniaa. Tervehtiessäni häntä tulevalla piispa-nimikkeellä, saan vastaukseksi hämmentyneen naurahduksen:
“En ole vielä tottunut, että minua kutsutaan piispaksi.”
Piispa Saiyotha kuvailee tämänhetkistä tunnelmaa iloiseksi ja rentoutuneeksi, mutta näin ei suinkaan ollut vielä hetki sitten.
”Kun aloin saada yhteydenottoja, joissa minua kehotettiin asettumaan ehdolle, olin jännittynyt ja levoton enkä pystynyt nukkumaan kunnolla. Rukoilin Jumalalta rauhaa sydämeeni.”
Viikko ennen kirkolliskokousta Saiyothan mielen valtasi levollisuus.
”Ymmärsin, että piispan virassa ei ole kyse positiosta, vaan sydämen asiasta. Vaikka piispalla on hyvin erilaisia tehtäviä, haluan nähdä itseni ennen kaikkea pastorina, joka pitää huolen kaikista.”
Uni viitoitti kristinuskon tielle
Chanda Saiyotha syntyi buddhalaiseen perheeseen 1980-luvun Bangkokissa. Kun perheen isä kääntyi kristityksi Saiyothan ollessa lapsi, ei perhe ollut asiasta innoissaan. Vuotta myöhemmin kuitenkin myös äiti löysi kristinuskon. Nuori Chanda ei pitänyt edelleenkään ajatuksesta, kunnes eräänä yönä uni muutti kaiken.
”Näin painajaista, jossa paholaiset ympäröivät minut. Kuulin äänen, joka kehoitti kääntymään hädässä Jeesuksen puoleen,” Saiyotha kertoo.
Hän sanoi unessaan: ”Jeesus, en tiedä kuka olet, mutta auta minua”. Silloin kirkas valo läpäisi paholaiset ja ne pakenivat. Herättyään Saiyotha kertoi unesta isälleen, joka sanoi Jeesuksen kutsuneen häntä lapsekseen. ”Otatko vastaan kutsun?” hän kysyi. Saiyotha vastasi myöntävästi.
”Se ei käynyt kuitenkaan hetkessä, vaan aloin pikkuhiljaa ottaa selvää Vapahtajasta. Ymmärsin, miten Jeesus oli tehnyt isästäni paremman ihmisen ja voisi auttaa myös minua. Niin Jeesus tuli elämääni ja päätin, että haluan palvella häntä tulevaisuudessa,” Saiyotha kertoo.
Kansainvälisiin opintoihin suomalaisten tuella
Saiyotha otti kasteen 14-vuotiaana ja aloitti myöhemmin teologian opinnot Bangkokissa. Sieltä polku jatkoi teologian maisterin opintoihin Hongkongin luterilaiseen teologiseen seminaariin, jossa myös Lähetysseura työskentelee. Papiksi hänet vihittiin vuonna 2011 yhdessä isänsä, Boonma Saiyothan, rinnalla.
Kuulin äänen, joka kehoitti kääntymään hädässä Jeesuksen puoleen.
”Ilman Lähetysseuraa ja suomalaisia seurakuntia en olisi tässä. Stipendi mahdollisti opintoni, mutta vähintään yhtä tärkeää oli se hengellinen tuki, jota sain,” Saiyotha sanoo.
Erityisen lämpimästi hän muistelee Lähetysseuran pitkäaikaista Thaimaan työntekijää Tarja Säynevirtaa, joka kannusti häntä jatko-opintojen pariin.
”Nyt haluan omalla esimerkilläni rohkaista muita Thaimaan kristittyjä opiskelemaan.”
Piispa on innoissaan uutisista, kuinka toinen pitkäaikainen Thaimaan työntekijä Jukka Helle on aloittamassa syksyllä 2022 opetustehtävissä Hongkongin luterilaisessa teologisessa seminaarissa. Hän uskoo yhteisen linkin lisäävän etelä-etelä-yhteistyötä.
Lähimmäisenrakkaus löytyi slummista
Piispa Saiyothalle ei ole tärkeää asema ja arvostus, vaan se että hän saa palvella Jumalaa niin, että Kristuksen kirkko kasvaa. Tätä hän painotti jo työskennellessään pappina Bangkokin slummialueella.
Nyt piispa kertoo, että jalat asettuivat maan tasalle vasta arvokkaan oppikokemuksen kautta. Uransa alussa nuori pastori halusi nimittäin työskennellä rikkaiden alueella, mutta päätyikin vastentahtoisesti slummiin.
”Rukoilin Jumalalta apua toimia alueella sekä oppia rakastamaan ja auttamaan sen ihmisiä. Pikkuhiljaa aloin nauttia työskentelystä slummissa. Opin, että Jumalalla oli toinen polku minulle. Ja ennen kaikkea opin, miten ihminen on Jumalan kuva ja yhdenvertainen, oli hän sitten rikas tai köyhä”, piispa Saiyotha sanoo.
Slummialueella Saiyotha toimi erityisesti lasten parissa. Paikallisessa Immanuelin luterilaisessa seurakunnassa lapset saavat koulutusta esimerkiksi englannin kielessä, tietotekniikassa ja musiikissa.
”Kirkon työn kautta vaikeista lähtökohdista olevat lapset saavat toivoa muuttaa elämäänsä. Esimerkiksi yksi entinen oppilas on nykyään ammattiviulisti”, piispa Saiyotha iloitsee ja jatkaa, miten lapset ovat myös kirkon tulevaisuus. Moni on halunnut tulla kastetuksi.
Saiyothalla on edelleen lämmin suhde slummien asukkaisiin, ja hän aikoo jatkaa vierailuja myös piispana. Myös slummialue paikkana on tullut Saiyothalle rakkaaksi siellä vietettyjen kymmenen vuoden aikana.
”Kun tarvitsen vastauksia kysymyksiin, menen slummiin. Slummissa voin ajatella ja keskittyä kaikista olennaisimpaan. Slummi on ystäväni.”
Viiden P:n sääntö
Millaisia suunnitelmia tuoreella piispalla sitten on tulevalle nelivuotiselle kaudelleen? Hän haluaa keskittyä kirkon perimmäiseen tarkoitukseen: julistukseen ja palveluun. Myös kirkon hallintoa, yhteistyötä ja viestintää tulee selkeyttää. Saiyotha kiteyttää tavoitteet viiteen P:hen.
- Pray: kaikki alkaa rukouksesta.
- Persons: jokainen ihminen on tärkeä.
- Participation: yhdessä- ja rinnallakulkeminen. Silloinkin kun ajattelemme eri tavalla.
- Priority: olennaisen löytäminen ja siihen keskittyminen.
- Presentation: ihmisten tavoittaminen ja tiedon jakaminen modernilla tavalla sosiaalista mediaa hyödyntäen.
Kirkon isoimpina haasteina piispa Saiyotha nimeää yhtenäisyyden vahvistamisen sekä työtyytyväisyyden. Hän suree kirkon matalaa palkkatasoa ja toivoo voivansa edistää henkilöstön taloudellista ja hengellistä hyvinvointia. Puhuessaan virkaanasettajaisten saarnassaan anteeksiantamisen tärkeydestä piispa liikuttui ja sanoi:
”Olen pahoillani, että kirkossamme ei ole aina oltu oikeudenmukaisia kaikkia työntekijöitä kohtaan. Haluan pyytää sitä anteeksi.”
Piispan lisäksi Thaimaan evankelis-luterilaiselle kirkolle valittiin uusi hallitus, jonka kanssa yhteisiä tavoitteita lähdetään ajamaan. Kuusijäsenisestä hallituksesta neljä on mukana ensimmäistä kertaa, joten ääneen pääsee paljon tuoreita näkemyksiä. Jäseninä on myös kaksi naista: Kanokwun Lampong ja Kaittikun Sibunrueng.
”Iloitsen paitsi heidän tuomastaan ammattitaidosta kirjanpidon ja naisjohtajuuden teemoissa, mutta myös siitä, miten he voivat toimia naisten äänenä ja roolimallina kaikille kirkon naisille,” Saiyotha sanoo.
Ennen kaikkea piispa Saiyotha muistuttaa kirkon visiosta, jonka mukaan kirkon tulee tuoda rauhaa, iloa, oikeudenmukaisuutta ja toivoa ihmisille. Hänen luotsaamansa kirkon tulee olla turvallinen paikka kaikille; niille jotka tulevat sinne, jotka lähtevät sieltä ja niillekin jotka vain piipahtavat.
Teksti: Anna Peltonen/Suomen Lähetysseura
