Usko oli vaikea asia Tenavien piirtäjälle Charles M Schulzille. Mutta niin oli kaikki muukin elämässä.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi kuusikymmentä vuotta siitä, kun muuan pieni, pyöreäpäinen poika, hänen erikoinen beaglensä ja heidän sekalainen ystäväpiirinsä ilmestyivät ensimmäistä kertaa seitsemän amerikkalaisen sanomalehden sivuille. Silloin kukaan ei voinut arvata, että viime vuosisadan merkittävin strippisarjakuva oli nähnyt päivänvalon.
Omaperäiseltä sarjakuvalta vei aikansa nousta suosioon, mutta huipulle päästyään se pysyi siellä. Lukemattomat lukijat Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa nimesivät piirtäjä Charles M. Schulzin (1922-2000) suosikkifilosofikseen – ”filosofin” suureksi hämmästykseksi. ”Ei minulla ole mitään filosofiaa”, Schulz vastusteli.
Tenavien suhde uskontoon on yhtä monisyinen kuin kaikki muukin sarjakuvassa. Toisaalta sarjassa siteerataan Raamattua harva se kerta, ja teologinen pohdinta kärsimyksen ongelmasta putkahtaa esiin kesken baseball-pelin.
Vähintään yhtä monisyistä oli myös Schulzin oma henkilökohtainen vakaumus. Hän oli tullut uskoon pari vuotta ennen Tenavien alkamista ja löytänyt kotiseurakunnan Church of God -nimisestä protestanttisesta kirkosta. Tiukka herätyskristillinen etiikka ei tuonut raittiille ja rumien puhumista välttävälle Schulzille ongelmia, vaikka bridgenpeluukielto oudoksuttikin. Hankalampaa oli, että sarjakuvien piirtämiseen elinkeinona suhtauduttiin seurakunnassa usein kummeksuen.
