Joka päivä Gazan alueelta lähetetään tuulen mukana kymmenkunta palavaa materiaalia kuljettavaa laitetta Israeliin. Christine Sakakibaran mukaan tämä on päivittäinen uutisaihe Israelissa, mutta kansainvälinen media on hiljaa.
Leijoihin ja heliumpalloihin kiinnitetyt kranaatit ja Molotovin koktailit kylvävät tuhoa Israelissa. Joka päivä Gazan alueelta lähetetään tuulen mukana 7–12 palavaa materiaalia kuljettavaa laitetta, jotka sytyttävät tulipaloja ja vahingoittavat ihmisiä laskeutuessaan maastoon tai asutusalueelle.
Niitä saattaa pudota jopa päiväkotien tai koulujen pihoille, kertoo avustusjärjestö Ministry of Helpsin perustaja Christine Sakakibara.
– Tämä on suuri uhka siviiliväestölle nyt, kun talvi on tulossa. Kesäaikaan pelko ei ollut niin suuri, koska silloin ei tuule niin paljoa, mutta talven tullen tuulet lisääntyvät ja niiden myötä myös näiden terrori-iskujen määrä.
Turvallisuusviranomaiset ovat Sakakibaran mukaan lisänneet Palestiinan rajalla suoritettavien tarkastusten määrää. He ovat löytäneet materiaalia, jolla voidaan aiheuttaa paljon vahinkoa.
– Harmittomissakin pakkauksissa saattaa olla ainetta, jota voidaan käyttää ihmisten vahingoittamiseen.
– Kukaan ei puhu tästä kansainvälisessä mediassa, mutta Israelissa se on suuri ongelma. Joka päivä uutisissa kerrotaan, kuinka monta lentävää terrorilaitetta on laskeutunut maahan päivittäin. Tarvitsemme paljon esirukousta, että löytäisimme luovia ratkaisuja iskujen välttämiseksi.
Christine Sakakibara kertoo asuvansa Jerusalemissa kahdeksannessa kerroksessa. Hän kuivattaa pyykit narulla talon katolla.
– Aina kun vien sinne pyykkejä, en ainoastaan ripusta niitä, vaan rukoilen samalla naapuruston puolesta. Tärkein asia mitä voimme antaa uskoville Israelissa on muistaa heitä rukouksin, muistaa heitä nimeltä. Olen kiitollinen siitä, että näen todellisuuden, mutta en elä pelossa.
Australialaissyntyinen Christine Sakakibara puhuu tänä viikonloppuna Israel-päivillä Lähetyskeskuksessa Ryttylässä.
Lisätietoja terrori-iskuista voi lukea Times of Israel -lehden verkkosivuilta.
TEKSTI: ANNE LEPIKKO