Kirjoittanut
Lähetysteologi Jaakko Rusama ilmaisi huolensa kirkon työntekijöiden saamasta vähäisestä lähetyskoulutuksesta. Diak ja teologisen tiedekunnan dekaani vastaavat.
Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jaakko Rusama puhui kirkon tulevien työntekijöiden saamasta lähetysteologian koulutuksesta kirkon kansainvälisen työn arviointipäivässä 2. helmikuuta. Rusaman mukaan ”teologian maisterin, kanttorien ja Diakonia-ammattikorkeakoulun koulutukseen ei kuulu yhtään pakollista kurssia lähetysteologiasta, missiologiasta eikä lähetystyöstä.”
Seurakuntalainen.fi:lle antamassa haastattelussaan (4.2.) Rusama sanoi, että ”kirkko nakertaa itse maata lähetystyön alta”, mistä esimerkiksi hän otti kirkon päätöksen lopettaa Helsingin teologisen tiedekunnan missiologian yliopistolehtorin tehtävän rahoitus. Tilalle tulee kaupunkiteologian yliopistolehtorin tehtävä. Rusama myös viittasi Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksiin, joiden mukaan nuorempi papisto suhtautuu välinpitämättömästi lähetystyöhön.
Diak: koulutuksiin sisältyy pakollinen lähetystä käsittelevä kurssi
Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) Kirkko ja yhteiskunta -osaamisalueen johtaja Matti Helin sekä Diakin yliopettajat Minna Valtonen ja Pekka Launonen lähettivät Seurakuntalaiselle kommentin Rusaman näkemyksistä kertovaan uutiseen. Diakin opettajat huomauttavat, että diakonissan, diakonin, kirkon nuorisotyönohjaajan ja kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan koulutuksiin sisältyy pakollisena opintojakso ”Kirkon monikulttuurisuustyö ja kansainvälinen vastuu.”
”Sen ensimmäisenä tavoitteena on, että opiskelija tietää kansainvälisen diakonian, lähetyksen sekä kirkon monikulttuurisuustyön lähtökohdat ja osaa soveltaa niitä seurakuntatyössä”, opettajat toteavat. He sanovat jakavansa huolen siitä, että pakolliset missiologian opetussisällöt ovat pienet, ”mutta tätä täytyy tarkastella myös suhteessa koulutukseen ja erityisesti teologian opintojen kokonaisuuteen.”
Dekaani: teologisessa kaikille pakollisia kursseja on erittäin vähän
Myös Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani Ismo Dunderberg lähestyi Seurakuntalaista kommentoidakseen Rusaman väitettä, että teologikoulutukseen ei kuulu yhtään pakollista missiologian kurssia. Dunderberg sanoo, että yliopiston nykyisessä teologikoulutuksessa on kaikille pakollisia kursseja erittäin vähän. ”Niitä ovat pääasiassa viiden teologisen oppiaineen (eksegetiikka, kirkkohistoria, systemaattinen teologia, käytännöllinen teologia, uskontotiede) peruskurssit.”
Dunderberg huomauttaa myös, että tiedekunnan tutkimus ja opetus eivät ole kirkollista ”siinä mielessä kuin Rusama näyttää toivovan.” Tiedekunnassa voidaan tehdä akateemista tutkimusta missiologiaan liittyvistä teemoista, ”mutta tiedekunnan tehtävä ei ole määritellä ’kirkon olemuksen’ mukaista käsitystä missiosta, jota Rusama peräänkuuluttaa kirkon työntekijöiltä.”
Diakin ja Dunderbergin kommentit kokonaisuudessaan:
Diakin kommentti
Diakonia-ammattikorkeakoulun tarjoama koulutus on ollut yhtenä puheenaiheena kirkon kansainvälisen työn arviointipäivässä. Hienoa, että koulutuksen toteutumista ja sisältöjä seurataan. Diakin keskeisenä tehtävänä on kehittää työelämää ja siksi palautteen saaminen ja avoin vuorovaikutus on meille erityisen merkittävää. Monikulttuurisuuteen ja lähetykseen liittyvien teemojen esillä pitäminen on meille myös tärkeää – varsinkin juuri tässä yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa tilanteessa. Kirkon lähetystyön keskuksen kanssa teemme mielellämme yhteistyötä myös näiden opetussisältöjen kehittämisessä. Sen jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita vierailemaan Diakissa.
Kansainvälisen työn arviointipäivässä esille noussut huoli missiologian ja lähetystyön pakollisten sisältöjen puutteesta Diakissa perustunee kuitenkin virheelliseen tietoon, sillä kaikkiin Diakin tarjoamiin kirkollisen kelpoisuuden tuoviin koulutuksiin (diakonissa, diakoni, kirkon nuorisotyönohjaaja ja kirkon varhaiskasvatuksen ohjaaja) sisältyy pakollisena viiden opintopisteen laajuinen opintojakso Kirkon monikulttuurisuustyö ja kansainvälinen vastuu. Sen ensimmäisenä tavoitteena on, että opiskelija tietää kansainvälisen diakonian, lähetyksen sekä kirkon monikulttuurisuustyön lähtökohdat ja osaa soveltaa niitä seurakuntatyössä. Muut tavoitteet ovat: ”opiskelija osaa jäsentää ekumeenista keskustelua sekä tuntee uskontoteologian perusmalleja ja osaa soveltaa uskontodialogin periaatteita.” Lisäksi jaksossa opiskellaan uuden ajan kirkkohistoriaa ja kontekstuaalista teologiaa. Jaamme toki myös huolen siitä, että pakolliset missiologian opetussisällöt ovat opintopistemäärältään näin pienet, mutta tätä täytyy tarkastella myös suhteessa koulutuksen ja erityisesti teologian opintojen kokonaisuuteen.
Pakollisten opintojen lisäksi Diakissa on mahdollista suorittaa myös täydentävinä opintoina kahdeksan opintopisteen laajuinen Lähetys ja kansainvälinen diakonia -opintojakso, joka antaa kelpoisuuden lähetyssihteerin virkaan. Tarjolla on myös Kulttuuri- ja uskontolukutaito-opintojakso. Nämä opinnot – samoin kuin monet muutkin Diakin opinnot – ovat tarjolla myös avoimen ammattikorkeakoulun opintoina.
Lähetystyön teemoja sivutaan myös muussa opetuksessa. Esimerkiksi viime syksynä Helsingin toimipisteessä järjestettiin yhteistyössä Lähetysseuran ja Kirkkohallituksen kanssa yhteistyössä koko päivän kestävä Tasaus-seminaari. Siihen osallistui myös muita kuin kirkollista tutkintoa suorittavia opiskelijoita. Lisäksi vuosittain osa Diakin opiskelijoista tekee kansainvälisen harjoittelun Suomen ev.lut. kirkon lähetysjärjestöjen kautta niiden lähetyskentillä.
Diakin kaikki opetussuunnitelmat ja opintojaksojen toteutussuunnitelmat ovat kaikkien saatavilla nettisivuillamme www.diak.fi. Sieltä opetuksen sisältöihin ja tavoitteisiin liittyvä tieto on siis varsin helposti tarkistettavissa myös jatkossa.
Matti Helin, johtaja, Kirkko ja Yhteiskunta -osaamisalue
Minna Valtonen, yliopettaja
Pekka Launonen, yliopettaja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Dekaani Ismo Dunderbergin kommentti:
Lähetysteologi Jaakko Rusama toteaa, ettei teologikoulutukseen kuulu yhtään pakollista missiologian kurssia. Tiedekuntamme dosenttina Rusama varmastikin tietää, että yliopiston nykyisessä teologikoulutuksessa kaikille pakollisia kursseja on erittäin vähän. Niitä ovat pääasiassa viiden teologisen oppiaineen (eksegetiikka, kirkkohistoria, systemaattinen teologia, käytännöllinen teologia, uskontotiede) peruskurssit.
Rusama puhuu yksinomaan ”kirkon tulevista työntekijöistä.” Tämä antaa yksipuolisen kuvan tiedekuntamme koulutusvastuusta. Yli puolet opiskelijoistamme päätyy muihin kuin kirkon tehtäviin, joten opiskelijoilla tulee olla riittävästi valinnanvapautta opinnoissaan. Heille on kuitenkin aineopintovaiheessa tarjolla kaksikin missiologian teemoihin liittyvää laajaa kurssia, ”globaali kristinusko” ja ”lähetyksen teologia, keinot ja strategiat.”
Tiedekunnassa tehtävä tutkimus ja annettava opetus ei myöskään ole ”kirkollista” siinä mielessä kuin Rusama näyttää toivovan. Tiedekunnassa voidaan tehdä akateemista tutkimusta missiologiaan liittyvistä teemoista, mutta tiedekunnan tehtävä ei ole määritellä ”kirkon olemuksen” mukaista käsitystä missiosta, jota Rusama peräänkuuluttaa kirkon työntekijöiltä.
Kirkko ei käsittääkseni ole tehnyt päätöstä missiologian lahjoitustehtävän lopettamisesta, vaan tehtävä oli alun pitäenkin määräaikainen. Määräaikaisilla tehtävillä kirkko on halunnut avata uusia tutkimusaloja, joista tiedekunta ottaa mahdollisuuksien mukaan pysyvämmän vastuun.
Missiologian osalta näin onkin tapahtunut. Tiedekunnassa on perustettu apulaisprofessorin (tenure-track) tehtävä globaalin kristinuskon tutkimukseen ja opetukseen.
Alan vahvistaminen on ollut muutenkin esillä tiedekunnassa käydyissä keskusteluissa. Historiallisen tiukat säästötoimet kuitenkin tekevät kaikista uusia opetustehtäviä koskevista ratkaisuista poikkeuksellisen hankalia.
Tästä syystä iloitsen aivan erityisesti kirkon tuesta kaupunkiteologian yliopistolehtorin tehtävän perustamiseksi. Uuden tehtävän ala on, aivan kuten missiologiakin, sekä akateemisesti kiinnostava että kirkon näkökulmasta hyvin ajankohtainen.
Ismo Dunderberg
Teologisen tiedekunnan dekaani, Helsingin yliopisto
