Kirjoittanut
Kirkkohallitus on esittänyt kirkolliskokoukselle diakonaattia vihkimysviraksi. Virkaan sisältyisi kristilliseen sanomaan perustuvia julistus-, kasvatus- ja palvelutehtäviä. Kyseessä on työ, johon kutsutaan ja vihitään. Virkateologisesti esityksessä on kysymyksessä pappisvirasta erillinen vihkimysvirka.
Diakonaattiin voitaisiin vihkiä henkilö, jolla on koulutus seurakunnan lehtorin, kanttorin, diakoniatyöntekijän, nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin, lapsityönohjaajan tai lapsityönjohtajan virkaan. Henkilön tulee olla diakonaatin alaan kuuluvassa tehtävässä evankelisluterilaisen kirkon piirissä. Tähän lasketaan kuuluvaksi myös kirkon lähetysjärjestöt.
Vihittäväksi hyväksymisestä päättäisivät piispa ja tuomiokapituli. Vihkimys diakonaattiin antaisi vihitylle laajemmat hengelliset oikeudet kuin hänellä on kirkon jäsenenä. Hän saisi oikeuden kirkkoherran luvalla saarnata jumalanpalveluksessa sekä hoitaa sanajumalanpalveluksia ja muuta jumalanpalveluselämää omalla työalallaan. Lisäksi diakonaattiin vihityllä henkilöllä olisi pysyvä oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa.
Esityksen tavoitteena on vahvistaa kirkon hengellisessä työssä toimivien viranhaltijoiden identiteettiä ja sitoutumista kirkon perustehtävään. Diakonaattiin liitettävien viranhaltijaryhmien tehtävien keskeinen sisältö on tarkoitus säilyttää ennallaan.
Tavoitteena on lähentää Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimitettavaa vihkimystä muiden kirkkojen diakonian vihkimykseen lisäämällä siihen ne keskeiset teologiset elementit, jotka siitä puuttuvat. Näitä ovat seurakunnan kutsu virkaan, vihkimyksessä annettavat hengelliset oikeudet ja velvollisuudet sekä vihittyjen tuleminen piispallisen kaitsennan alaisuuteen.
Diakonaatti on tähän saakka ollut papin virasta erillinen palveluvirka. Virallista keskustelua diakonaatin perustamisesta Suomen kirkkoon on käyty vuodesta 1994 lähtien.
