Kirjoittanut
Suomi on lähetyskenttä, toteaa kirkon nelivuotiskertomuksen laatimiseen osallistunut dosentti Jyri Komulainen. – Pyhä Henki ja etelän kontekstuaalinen teologia ovat yhdistäneet yllättävät tahot puhuttelemaan tämän ajan ihmisiä yhdessä.
Tänään julkistettu kirkon nelivuotiskertomus näyttää maallistumisen jatkuvan nopeasti. Raportti on saanut nimekseen Kirkko epävarmuuksien ajassa – uutta tutkimustietoa suomalaisten uskonnollisuudesta.
– Nelivuotisraportti on merkityksellistä luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita luterilaisen kirkon elämästä ja paikasta suomalaisessa yhteiskunnassa, kirkon tutkimuksen ja koulutuksen johtava asiantuntija Jyri Komulainen sanoo.
Lähes 400-sivuisen selonteon mukaan enää joka viides suomalainen uskoo kristinuskon Jumalaan. Reilusti alle puolet suomalaisista uskoo ylipäänsä minkäänlaiseen Jumalaan. Esimerkiksi Espoossa tällä nelivuotiskaudella lähes seitsemän prosenttia seurakuntalaisista jätti kirkon jäsenyyden.
Nuoret vasemmistoon kallellaan olevat naiset vieraantuvat kirkosta edelleen nopeimmin. Nuorten miesten joukossa on sen sijaan havaittavissa liikehdintää kohti uskontoa ja isänmaata. Trendi on pantu merkille myös valtakunnallisessa yleismediassa.
Jos monella tavalla vaikeasta ajasta pitäisi etsiä jotakin kirkon sanoman välittämisen kannalta positiivista signaalia, se voisi dosentti Jyri Komulaisen mukaan olla uskontokielteisyyden väheneminen. Kirkosta erosivat eniten 20–39-vuotiaat, ja siihen liittyivät eniten alle 20-vuotiaat.
– Milleniaalit ovat uskontokriittisimpiä. Heitä vanhemmat ja nuoremmat suhtautuvat uskontoihin myönteisimmin.
Nimikkosopimuksia monille järjestöille
Nelivuotiskertomus on toteutettu 354 seurakunnan ja 30 seurakuntayhtymän kyselytutkimuksena. Kysymykset käsittelivät kaikkia kirkon työmuotoja, myös lähetystyötä. Raportista selviää esimerkiksi se, kuinka paljon seurakunnilla on niin kutsuttuja nimikkosopimuksia eri järjestöjen kanssa.
Eniten nimikkosopimuksia oli tehty Suomen Lähetysseuran kanssa. 90 prosentilla kyselyyn vastanneista seurakunnista oli sen työntekijää kannattava sopimus.
Seuraavaksi eniten sopimuksia oli tehty Kansanlähetyksen (59 %), Medialähetys Sanansaattajien (53 %) ja Kylväjän (50 %) kanssa. Raportissa huomautetaan, että näiden kaikkien kolmen tausta on niin kutsutussa viidesläisyydessä.
Seuraavina luettelossa ovat ekumeenisen jäsenpohjan omaava Suomen Pipliaseura (44 %) ja Sley (42 %).
Komulainen pitää harmillisena, että lähetystyö, ekumenia ja uskontodialogi elävät monissa seurakunnissa omina saarekkeinaan. Seurakunnista 70 prosenttia ei ollut tehnyt lainkaan yhteistyötä muiden uskontokuntien kanssa aikajaksolla, johon kysely kohdistui.
– Yhteiskuntarauhaa rakentava uskontodialogi on hedelmällistä myös lähetystyön kannalta. Toisin uskovan uskon ja elämäntilanteen tunteminen on vuorovaikutuksessa välttämätöntä.
Komulaisen mukaan jokaisen kirkkoherran puhelimessa pitäisi olla paikallisten uskonyhteisöjen johtajien numerot. Koskaan ei nimittäin tiedä, milloin tulee nopeasti tarve sanoa jostakin kriisitilanteesta jotakin yhdessä.
Etelän ääniä kuplautuneille
Ekumeeniset painotukset ja lähetystehtävän ymmärtäminen entistä kokonaisvaltaisemmin ovat vahvistuneet Komulaisen havaintojen mukaan myös evankelikaalisessa teologiassa, jota löytyy viidennen liikkeen järjestöistä.
Tutkija nostaa esille Kirkkojen maailmanneuvoston, Maailman evankelisen allianssin ja Paavillisen uskontojen välisen dialogin neuvoston vuonna 2011 allekirjoittaman asiakirjan Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa. Muutama vuosikymmen sitten näiden kolmen tahon yhteistä asiakirjaa oli vaikea edes kuvitella.
– Myös evankelikaalisessa teologiassa on nykyään yhteiskunnallisia painotuksia ja kristittyjen ykseys nähdään olennaisena osana kristillistä todistusta. Jumalan Kolminaisuuden korostus ja kontekstin huomioon ottaminen ovat vahvistuneet.
Mistä Kirkkojen maailmanneuvoston, katolisen kirkon ja evankelikaalisen liikkeen lähetysteologioiden lähentyminen johtuu?
– Tekisi mieli vastata, että Pyhä Henki on johdattanut meitä näin. Mutta jos aatehistoriallisesti ajattelemme, niin se johtuu globaalin etelän vaikutuksesta. Siellä yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden konteksti osataan ottaa huomioon sekä julistuksessa että toiminnassa.
Politiikkaa välinpitämättömille
Herätysliikkeiden piirissä saatetaan kummeksua, miksi pitäisi lähentyä sellaista teologiaa, joka näyttää nelivuotiskertomuksen mukaan tuottavan kirkosta eroamista ja kristinuskon hylkäämistä.
Komulainen ei kuitenkaan hyväksy tulkintaa, että kirkon edustama teologia ja sen varassa eletty seurakuntaelämä olisi maallistumisen syy.
Hän puhuu mielellään Jumalan valtakunnan teologiasta, joka koskettaa sekä tätä elämää että tulevaa, ja jossa asetutaan rohkeasti esimerkiksi syrjäytyneiden, rasismista kärsivien ja luomakunnan varjelemisen puolelle myös poliittisin äänenpainoin. Tämä on hänen mielestään sellaista missionaarisuutta, joka tekee kirkosta uskottavan.
Mitkä ovat ne sanat, jotka tämän päivän nuoret ymmärtävät?
Vähemmän häntä ilahduttaa virkakysymyksen ympärille kiertynyt Kansanlähetystä ja Sleytä koskeva kirkkopoliittinen keskustelu, joka on saanut huomiota nelivuotiskertomuksen lisäksi myös valtakunnallisessa mediassa.
Konservatiivisten lähetysjärjestöjen ja kirkon johdon välisen puheen jyrkkenemisen lisäksi Komulainen ei näe kirkon lähetysteologiassa suuria muutoksia.
– Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälisestikin varsin ainutlaatuiset suhteet Venäjän ortodoksikirkkoon tosin romahtivat melkein yhdessä yössä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Muutokset liittyvät lähetystyössäkin aikakauden konflikteihin. Tästä kertoo myös nelivuotiskertomuksen nimi, Kirkko epävarmuuden ajassa.
Johannesta uushenkisille
Eikö tällaisena aikana tarvittaisi ennen kaikkea sellaista lähetystyötä, jossa julistetaan selkeää evankeliumia Kristuksen rististä? Eikö ristissä ole kristillisen opin mukaan riittävä ja ainoa voitto synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta?
– Jeesus opettaa meitä elämään vieraanvaraisesti ja solidaarisesti. Kirkon pitää puhua sellaisella kielellä, että vastaanottaja ymmärtää sen. Herätysliikkeissä on laulettu laulua Golgatan veressä voima on. Vaatii aikamoista kristillisen perinteen tuntemista, että ymmärtää laulun kuvaavan Uuden testamentin sanomaa. Mitkä ovat ne sanat, jotka tämän päivän nuoret ymmärtävät?
Komulainen pohtii Luukkaan evankeliumin yhteiskunnallista ulottuvuutta, joka puolustaa köyhiä, ja Johanneksen evankeliumin lähes mystistä kuvastoa, joka on tuttua uushenkisille ihmisille.
– Semmoiset kirkon työntekijät, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä ihmiset uskovat ja kunnioittavat heitä, ovat uskottavia.
Mutta eikö usko kuitenkin tule kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta?
– Voimme lähestyä toisiamme ja Jumalaa tekemällä hyviä tekoja. Eikä tässä nyt ole kyse pelastuksesta tekojen kautta, Komulainen lataa.
Katolilaisia suupalteille
Komulainen etsii väitteelleen tukea kahdelta kirkkohistoriassa hiljaisina tunnetulta mieheltä.
– Fransiscus Assisilaisen kerrotaan sanoneen: Julistakaa aina ja kaikkialla evankeliumia, ja jos välttämätöntä, myös sanoin.
Toinen tutkijan esimerkki on Algeriassa tuaregien parissa elänyt katolinen pappi Charles de Foucauld. Marttyyrikuoleman kohdannut Foucauld eli paikallisten parissa hiljaista kristillistä elämää.
– Foucaldin mukaan muslimien parissa pitää elää todeksi ”ystävyyden apostolaattia” ja osoittaa näin Kristuksen rakkautta. Ehkä tuaregit joskus kääntyvät Kristuksen puoleen. Salassa voi tapahtua paljon.
Kirkon nelivuotiskertomus on ladattavissa tästä linkistä.
Kuuntele Jyri Komulaisen haastattelu Radio Dein Lähetysvartissa sunnuntaina 3.11. kello klo 15:35 ja uusintana tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 6.11. kello 02:30. Ohjelma on kuultavissa myös Kylväjä Podissa 1.11. alkaen.
