Kirjoittanut
Yle julkaisi tiistaina artikkelin, joka kokosi eri tieteenalojen edustajien selityksiä siitä, miksi ihminen uskoo yliluonnolliseen. Dosentti Timo Eskola näkee ongelmallisena, että artikkelissa esiintyneet tutkijat eivät tunnista tieteen rajallisuutta vaan uskovat sen kaikkiselittävyyteen.
– 1800-luvulta lähtien tieteessä on ollut tapana etsiä uskonnolle jotain sellaista selitystä, joka on tieteen teorioiden mukainen. Tätä kutsutaan yleensä reduktionistiseksi eli pelkistäväksi selitykseksi, kommentoi Seurakuntalaiselle Suomen teologisen instituutin tutkija ja dosentti Timo Eskola. Hänen mukaansa Ylen artikkelissa esiintyvät selitykset kuuluvat tähän joukkoon. Ne pyrkivät pelkistämään kristillisen uskon psykologisesti mitattavaksi kokemukseksi.
Ylen julkaisemassa artikkelissa ”Miksi ihminen uskoo jumalaan: Tieteen kootut selitykset” esitellään psykologian, lääketieteen, uskontotieteen ja historian edustajien tieteellisiä selityksiä ihmisen tarpeelle uskoa näkymättömään, korkeampaan voimaan. Eskola näkee lähestymistavassa perustavanlaatuisen ongelman:
– Nämä ovat eräässä mielessä uusia versioita vanhasta freudilaisesta mallista, jossa ajateltiin, että ihminen heijastaa sisäisen elämänsä hyviä tai huonoja puolia itsensä ulkopuolelle. Filosofisesti ajateltuna tällaisten selitysten lähtökohta on siinä, että uskonto voidaan selittää mekanistisesti.
”Usko yliluonnolliseen on ajattelun vinouma”
Ylen haastattelema psykologi Marjaana Lindeman selittää uskoa yliluonnolliseen ”ihmisen ydintiedon sekaantumisena”. Ydintietoon kuuluu eloonjäämisen kannalta tarpeellinen ymmärrys. Kognitiivisen psykologian teorian mukaan jumalauskossa on kyse taikauskosta, joka on ”ihmiselle tyypillinen ajattelun vinouma”. Teoria vertaa tällaista uskoa lapsenomaiseen, valheelliseen käsitykseen yliluonnollisen olemassaolosta.
Toisena lääketieteen edustajana artikkelissa toimiva neurotieteilijä ja psykiatri Stephan Saleniuks sanoo uskonnollisuuden olevan muiden mielen toimintojen tavoin konkreettisesti havaittavissa aivoissa.
Uskontotieteen dosentti Ilkka Pyysiäinen näkee uskonnollisuuden olevan ihmiselle luonnollinen taipumus. Pyysiäinen perustaa ajatuksensa teoriaan, jonka mukaan evoluutio on suosinut niitä, joilla on ollut ”kyky liittää esineisiin tai tapahtumiin niitä suurempia merkityksiä ja toiveita”. Hänen mukaansa uskonnot ovat tämän ominaisuuden evolutiivisen vahvistumisen sivutuotetta.
Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Kimmo Ketolan mukaan uskonto antaa myyttiensä ja tarinoidensa kautta elämän perimmäisiin kysymyksiin vastauksia, ”jotka ovat parhaassa tapauksessa älyllisesti tyydyttäviä”.
Usko syntyy kuvitelman ja todellisuuden ristiriidasta
Dosentti Timo Eskola pitää yhteisen keskustelukentän löytymistä haastavana kristinuskon ja tieteellisen lähtökohdan eriävyydestä johtuen. Tieteellinen selitys lähtee ajatuksesta, että ihminen pyrkii luomaan yhteyden yliluonnolliseen, kun taas kristinuskossa Jumala ottaa yhteyttä luomiinsa ihmisiin.
– Tällainen usko ylittää luonnontieteen rajat. Samalla on tosin muistettava, että suuri osa tieteen tekijöistä haluaa rajoittaa myös tieteen aluetta. Tällöin ajatellaan, että tiede ei voi täydellisesti selittää todellisuutta. Ylen artikkelissa esiintyvät tutkijat eivät ilmeisesti usko tällaisiin rajoihin vaan ajattelevat yhä, että tiede kykenee selittämään kaiken.
Syy siihen, miksi ihminen uskoo yliluonnolliseen, ei Eskolan mukaan kumpua ihmisen harhakuvitelmasta.
– Ihminen uskoo Jumalaan siksi, että tämä todellisuus ei osoittaudu sellaiseksi, kuin hän oli kuvitellut. Ihmisyydessä on yhtä aikaa jotain niin ainutlaatuista ja jotain niin turmeltunutta, että tämä ristiriita ei ole tieteen selitettävissä. Sen sijaan Raamattu antaa tälle jännitteelle selityksen: Jumalasta vieraantunut, langennut ihmiskunta tarvitsee itsensä ulkopuolelta tulevan avun. Tässä uskossa on siten rationaalinen eli järkiperäinen perusteensa, joka on kenen tahansa havaittavissa.
Lue Ylen artikkeli tästä.
