Kasvatustieteen tohtori Mia Puolimatkan mukaan yleinen pyrkimys nykyään on mitata ihmisen arvo tehokkuudella ja näkyvällä asemalla. Ihminen on kelvollinen, kun hän on terve, vastaa yleisiä kauneusihanteita ja on menestynyt. Kristinuskon mukaan ihmisen arvo kuitenkin perustuu siihen, että hän on Pyhän Jumalan kuvaksi luotu ja Kristuksen ristinuhrilla lunastettu.
– Kun tämä perusta hylätään, ihmisarvoa aletaan mitata hyötyarvoilla. Yhteiskunta laskee, kannattaako vammaista lasta synnyttää tai raihnaista vanhusta hoitaa, toteaa jyväskyläläinen kasvatustieteen tohtori, erityisopettaja ja kotiäiti Mia Puolimatka.
Häneltä on tänä vuonna ilmestynyt teos Minkä arvoinen on ihminen? (Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus Oy)Teos puolustaa ehdotonta ihmisarvoa, joka ei ole riippuvainen henkilön ominaisuuksista.
– Kukaan ei ole tähän mennessä onnistunut oikeuttamaan ehdotonta ihmisarvoa uskonnottomasta lähtökohdasta, Mia Puolimatka toteaa.
Puolimatka muistuttaa, että ihminen on luotu iankaikkisuutta varten ja että ihmisen maanpäällisetkin kärsimykset palvelevat iankaikkista tarkoitusta. Perheenäiti ja tutkija ei allekirjoita ajan hengen mukaista käsitystä, jonka mukaan elämän pitäisi olla helppoa, jotta voisi olla onnellinen. Tähän onnellisuuskuvaan eivät kuulu uraputken katkaisevat lasten syntymät, puhumattakaan vammaisen lapsen syntymästä, mikä vaatii vanhemmilta tavallista enemmän voimavaroja.
Mia Puolimatka ei puhu teoriaa. Perheen kahdesta pojasta nuorempi, kuusivuotias Mikael, on Down-lapsi. Tapio ja Mia Puolimatka eivät ole kokeneet vammaista lasta taakkana. Päinvastoin. He ovat nähneet hänen tuovan iloa ja siunausta monille ihmisille.
– Sitä ei voi rahassa mitata, mitä poikamme Mikael on lähipiirissään antanut, Mia Puolimatka sanoo.
Lue Mia Puolimatkan haastattelu kokonaisuudessaan tämän viikon Uusi Tie -lehdestä
