Kirjoittanut
Afrikkalaisvaltio Togon historiaan kuuluu voimakas marxilaisuus. Sen kaudella kristinuskon levittäminen oli maassa kiellettyä. Tänä päivänä Guineanlahden rannikon seurakunnat tekevät lähetystyötä sisämaassa.
Länsiafrikkalainen Togo lienee yksi maanosansa vähiten tunnetuista valtioista. Togossa asuu seitsemän miljoonaa ihmistä. Se oli ensin Saksan ja viimeiseksi Ranskan siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1960. Togon rajanaapureita ovat pohjoispuolella Burkina Faso, lännessä Ghana ja idässä Benin. Seitsemän miljoonan asukkaan maassa on 57 etnistä ryhmää.
Maalla on vain 55 kilometriä rantaviivaa Guineanlahdella. Rantaviivan jälkeen pohjoisessa on kaksi mäkisen alueen jakamaa savannivyöhykettä. Togon asukkaista on luonnonuskontojen seuraajia 36 prosenttia, katolisia 25 prosenttia, muslimeja 17 prosenttia ja protestantteja 13 prosenttia.
Uskonnonvapaus vasta 1990-luvulla
Togon itsenäistymishistoriassa on antikristillinen lehti. Koko 1970-luvun Togossa vallitsi voimakas kristillisyyttä vastustava yleisilmasto ja marxilaista aatetta markkinoitiin kansalle yksisilmäisesti. Lehdistö ja radio-ohjelmat vaikuttivat ihmisten ajatusmaailmaan voimakkaasti.
Monien seurakuntien työ Togossa jopa kiellettiin lainsäädännöllä vuonna 1978. Kaksitoista vuotta myöhemmin vuonna 1990 presidentti Gnassingbe Eyadéma kumosi lain ja julisti uskonnonvapauden alkaneeksi. Esimerkiksi maan helluntaiseurakunnat ryhtyivät välittömästi avoimeen työhön, joka on tuottanut myönteisiä tuloksia.
Etelästä pohjoiseen
Uskonnonvapaus on nyt kestänyt lähes 25 vuotta.
– Koko tämän ajan helluntaiseurakunnat ovat kasvaneet kotimaassani, syksyllä Suomessa vieraillut pastori Jonathan Sama kertoo.
Sama aloitti lingvistin työn kolmetoista vuotta sitten. Togossa asuvalle Akaselin heimolle on valmistunut nyt aakkoset ja kielioppi. Saman tarkoituksena on kieliavustajan kanssa kääntää koko Raamattu akaselin kielelle. Togon virallinen kieli on ranska.
– Pääkaupungissa Lomessa ja muiden kaupunkien jumalanpalveluksissa ranska on käyttökielenä. Maaseudulla julistetaan alueella asuvan heimon äidinkielellä.
Ranskassa siirtolaistyötä tekevä Mikko Haakana kertoo, että Lyonin seudulla asuu runsaasti togolaisia. He rukoilevat ja haluavat viedä evankeliumin vanhaan kotimaahansa.
– Togon pohjoisosissa on vielä saavuttamattomia alueita. Lyonin helluntaiseurakunnan nuorten tiimi on käynyt muutamia kertoja Togossa. He ovat muun muassa vierailleet OneHope-kirjatyön merkeissä kouluissa, Haakana kertoo.
Ihmiset huolissaan ebolasta
Togolaisia huolettaa fanaattisten, aseellisten ääri-islamistien vaikutuksen kasvaminen.
– Boko Haram -liikkeen suorittamat raakuudet esimerkiksi Pohjois- Nigeriassa ovat hyvin pelottavia. Maamme hallitus on huolissaan ääriliikkeiden mahdollisesta leviämisestä Togoon.
Maltillisen islamin kärkenä Togossa ovat libanonilaiset ja nigerialaiset.
– He ovat kauppiaita ja heidän vaikutuksensa on lisääntymässä talouden alalla, toteaa Sama.
Runsas kaksi vuotta sitten islamistinen Ansar Dine -järjestö valtasi suuren osan Malin pinta-alasta. Mali on pinta-alaltaan lähes neljä kertaa Suomen suuruinen ja 22 kertaa suurempi kuin Togo.
– Ilman ulkovaltojen väliintuloa Ansar Dine olisi mahdollisesti vallannut koko maan, Jonathan Sama kertoo maanmiestensä huolesta.
Togolaiset ovat myös varsin huolestuneita lähialueella leviävästä ebola-epidemiasta. Yhdysvaltalaiset terveysalan asiantuntijat arvioivat, että vuoden loppuun mennessä ebola-tartunnan on Länsi-Afrikassa saanut noin miljoona ihmistä.
– Ebolaa ei ole vielä tilastoitu Togossa, mutta uutiset taudin nopeasta leviämisestä on yleisesti tiedossa. Seurakunnissa rukoillaan varjelusta Togolle, Jonathan Sama kertoo.
Teksti: Eero Ketola
