Kirjoittanut
Päätös liittyy asiasta jätettyyn kansalaisaloitteeseen. Vastustajat ovat huolissaan uskonnonvapauden toteutumisesta lisäksi eheytyshoitojen määrittelemisen vaikeudesta.
Eduskunta äänesti tänään äänin 125-49 niin kutsuttujen ”eheytyshoitojen” kriminalisoimista vaativan kansalaisaloitteen puolesta. Vastustajat olivat suurimmaksi osaksi Kristillisdemokraattiseen tai Perussuomalaisten eduskuntapuolueeseen kuuluvia edustajia.
Kansalaisaloite jätettiin eduskuntaan jo vuonna 2023 ja sen pyrkimyksenä on ”kieltää hoidot, jotka tähtäävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen niin kutsuttuun ’eheyttämiseen’, eli seksuaalisuuden muuttamiseen heteroksi ja/tai sukupuolen muuttamista cissukupuoliseksi”. Kansalaisaloitteessa vaaditaan, että eheytyshoitojen kriminalisoimiseksi aloitetaan lainvalmistelu.
Eheytyshoitojen määrittely vaikeaa
Eduskunnan täysistunnossa käytiin keskustelua kansalaisaloitteesta kaksi päivää sitten. Tuolloin Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen nosti esiin omassa puheenvuorossaan eheytyshoitojen määrittelemisen vaikeuden.
”Mahdollinen kriminalisointi johtaisi helposti poliisitutkintoihin, syytteisiin, oikeudenkäynteihin, joissa ruodittaisiin toisistaan poikkeavin muistikuvin esimerkiksi menneitä, yksittäisiä keskusteluhetkiä tai rukoushetkiä”, Räsänen sanoo.
”Tässä aloitteessa esimerkiksi henkilön itsensä pyytämän rukoushetken kriminalisointia vaaditaan kiellettäväksi sen vuoksi, että seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen ei voi muuttua. Kaikki tiedämme, että identiteetit voivat muuttua suuntaan tai toiseen, ja toiseksi esimerkiksi rukoushetkissä usein rukoillaan vaikkapa parantumattoman syövän puolesta. Tiedämme, että se on inhimillisesti mahdotonta, mutta silti näitä hetkiä pidetään”, hän jatkaa.
Myös perussuomalaisten kansanedustaja Pekka Aittakumpu näkee ongelmalliseksi käsitteen epäselvyyden:
”Kaikenlainen pakottaminen ja painostaminen yksilön sukupuoli- ja seksuaalikäsitysten muuttamiseksi on tuomittavaa ja väärin, mutta tämän kansalaisaloitteen yksi iso ongelma on se, että nimenomaan siinä ei tule esille sitä, mikä kaikki ylipäätään luettaisiin kriminalisoitavaksi eheytyshoidoksi, eikä se lakivaliokunnassakaan ainakaan itselleni selvinnyt”, Aittakumpu argumentoi täysistunnossa.
Jo nykylainsäädännössä rankaiseminen mahdollista
Lakivaliokunta jätti aiemmin mietinnön kansalaisaloitteesta eduskunnalle. Sen mukaan lakivaliokunta puoltaa kansalaisaloitetta ryhtyä lainvalmisteluun eheytyshoitojen kriminalisoinnista, vaikkakaan valiokunta ei ollut mietinnöstä yksimielinen ja siihen laadittiin kaksi vastalausetta.
Lakivaliokunta jättää avoimeksi, millä tavalla eheytyshoitojen kriminalisointi käytännössä tapahtuisi tai sisältyisikö se esimerkiksi lisäyksenä johonkin jo olemassa olevaan lakiin. Se pitää tärkeänä, että laissa olisi selkeästi määritelty, mikä on rangaistavaa eikä se saisi sisältää tulkinnanvaraisuutta tai epäselvyyttä. Tärkeää on myös se, onko ihminen itse halunnut kyseisiä hoitoja, vai onko hän joutunut painostuksen uhriksi.
Jo nykyisen rikoslain perusteella eheytyshoidoista voisi saada esimerkiksi pahoinpitelysyytteen, mikäli sen katsottaisiin täyttävän psyykkisen väkivallan piirteet.
Aittakumpu oli mukana mietintöä valmistelleessa lakivaliokunnassa, mutta laati päätökselle vastalauseen yhdessä perussuomalaisten kansanedustajien Rami Lehtisen ja Juho Eerolan kanssa.
Perustelussaan he kirjoittavat, ettei eheytyshoitojen laajuudesta ja niiden aiheuttamista ongelmista ole tarpeeksi kattavaa ja luotettavaa tietoa. Asiaa olisi heidän mukaansa ensin selvitettävä kattavasti ja vasta sen jälkeen pohtia mahdollisia muutoksia lainsäädäntöön.
Vastalauseen laatijat huomauttavat, että ”poliisin tietoon ei ole tullut Suomessa tapauksia, joissa eheytyshoidot väitetysti olisivat täyttäneet pahoinpitelyn tunnusmerkistön.”
”Ne harvat tahot, joiden voidaan tulkita tarjoavan kansalaisaloitteessa mainittuja eheytyshoitoja, perustavat toimintansa täysi-ikäisen henkilön omaan tahtoon. Näiden tahojen mukaan tavoitteena ei ole ’päästä eroon’ tai ’eheytyä’ seksuaalisista taipumuksista, vaan auttaa ihmisiä elämään taipumustensa kanssa. Tällaisten tuki- ja auttamistoimien mieltäminen eheyttämiseksi tai eheytyshoidoksi ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista”, vastalauseessa todetaan.
Pelko uskonnonvapauden puolesta
Eheytyshoitojen kieltämiseksi laaditussa kansalaisaloitteessa sanotaan, että sen tavoitteena ”ei ole ns. sielunhoidon tai muun uskonnonvapauden harjoittamisen kieltäminen, niin kauan kuin se ei muutu perusoikeuksia ja terveyttä loukkaavaksi ’eheyttämiseksi’”.
Lakivaliokunnan mietintöön vastalauseen kirjoittaneet Aittakumpu, Lehtinen ja Eerola näkevät kuitenkin asiassa vakavan haasteen uskonnon- ja sananvapaudelle.
”Aloitteessa ei käy selvästi ilmi, missä ei-eheyttävän ja eheyttävän uskonnollisen toiminnan raja kulkee. Aloitteen mukaan jopa potilaan omasta tahdosta lähtevä sukupuoli- tai seksuaalikäsityksiä muokkaava toiminta luettaisiin kiellettäväksi toiminnaksi”, he kirjoittavat.
He siteeraavat SETA ry:n hallituksen kannanottoa aiheesta, jonka mukaan ”yhteinen rukoilu toisen puolesta seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun muuttamiseksi” olisi kiellettävien listalla. Tätä ei kuitenkaan lue kansalaisaloitteessa.
”On uskonnon- ja sananvapauden kannalta ongelmallista, jos uskontokuntien omien näkemysten ja arvojen mukainen opetus, ohjaus ja opastus nähtäisiin osana eheyttämistä ja siten kiellettynä toimintana”, vastalauseessa todetaan.
Siinä tuodaan esille myös valiokunnalle esitetty asiantuntijalausunto, jonka mukaan Euroopassa on ollut nähtävissä varoittavia esimerkkejä siitä, miten eheytyshoitojen kriminalisointi on vaikuttanut sananvapauteen.
”Esimerkiksi Ranskassa katolinen pappi on saatettu yleisen syyttäjän tutkintaan eheytyshoitoja kieltävän lain perusteella, kun hän oli uskonnollisessa tarkoituksessa kutsunut homoseksuaalisuutta heikkoudeksi.”
Vastalauseessa perustellaan, että jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus oman vakaumuksensa mukaiseen elämään ja myös hakea siihen tukea.
”Kristillisillä seurakunnilla tulee olla uskonnonvapauden turvaama mahdollisuus opastaa jäseniään elämään uskonsa mukaisesti ja etsimään elämäänsä muutosta uskon, opastuksen ja sielunhoidon kautta.”
Myös lakivaliokunnan asiantuntijana toiminut ja Suomen Evankelisen Allianssin puolesta kannanoton kansalaisaloitteesta laatinut pastori ja teologi Ari Puonti on huolissaan kristittyjen mahdollisuudesta elää arvojensa mukaista elämää.
”On olemassa uskovia, jotka haluavat elää konservatiivisen uskonsa mukaisesti ilman seksiä saman sukupuolen kanssa”, hän kirjoittaa.
”Joskus henkilö saattaa tunnistaa homoeroottisen kiinnostuksen vasta heteroseksuaalisen avioliittonsa aikana ja valitsee uskollisuuden puolisolleen. Siksi hän etsii sielunhoitoa, joka voisi auttaa häntä löytämään ei-eroottisen tavan tyydyttää samaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta. Huolemme on se, että kansalaisaloite luokittelee myös näiden ihmisten auttamisen rikolliseksi ’eheyttämiseksi’.”
Eheytyshoitoja hakevat leimattu aivopestyiksi
Puonti ihmettelee, miksi samat tahot, jotka puolustavat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, pyrkivät riistämään itsemääräämisoikeuden niiltä homoseksuaaleilta, jotka hakevat muutosta seksuaalisuuteensa tai transseksuaaleilta, jotka haluavat hyväksyä biologisen sukupuolensa.
”Kansalaisaloitteessa on etukäteen päätetty, että kaikki muutosta etsivät ovat kuin uskontonsa aivopesemiä lapsia, jotka eivät kykene päättämään mitä haluavat. Tämä näkökulma ohittaa sen, että jokainen ihminen haluaa elää vakaumuksensa mukaisesti ja tavoitella siihen kuuluvia ihanteita”, Puonti kirjoittaa.
”Samalla on todettava: tiukka uskonnollinen yhteisö voi tukahduttaa oman ajattelun ja painostaa muuttumaan heteroksi, mutta on väärin olettaa lähtökohtaisesti, että kaikki muutosta etsivät ovat uskonnollisen yhteisönsä painostamia tai aivopesemiä”, hän jatkaa.
