Eduskuntaan on perustettu uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä. Sen tarkoituksena on Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artiklan mukaisesti edistää mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista.
Ryhmän toiminnan painopiste on työskennellä uskonsa vuoksi vainottujen puolesta kansainvälisesti, mutta myös omantunnon- ja uskonnonvapauden vaalimiseksi kotimaassa.
Ryhmän perustavassa kokouksessa 30.11. sen puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Sari Essayah (kd) ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Harry Wallin (sd). Mukaan ryhmän toimintaan on tässä vaiheessa ilmoittautunut toistakymmentä kansanedustajaa.
Ympäri maailmaa jännitteet uskontojen ja elämänkatsomusten välillä ovat kasvaneet. Monet tutkimukset ja raportit osoittavat, että mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattu tai laiminlyöty. Muun muassa yli 250 miljoonaa kristittyä kärsii eriasteista vainoa yli 60 eri maassa. Vainottujen ihmisoikeudet ovat rajoitettuja tai lähes kokonaan poljettuja.
Muun muassa yli 250 miljoonaa kristittyä kärsii eriasteista vainoa yli 60 eri maassa. Vainottujen ihmisoikeudet ovat rajoitettuja tai lähes kokonaan poljettuja.
Ryhmä seuraa kansainvälistä tilannetta ja esimerkiksi vetoomuskirjeiden kautta pyrkii auttamaan uskonnollisen ja omantunnonvapauteen liittyvän vainon kohteeksi joutuneita. Lisäksi ryhmä järjestää seminaareja, tekee kannanottoja ja vetoomuksia sekä luo yhteistyösuhteita ja verkostoa uskonnon- ja omantunnonvapautta edistävien kansalaisjärjestöjen ja verkostojen kanssa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Vetoomus Thaimaalle pakistanilaiskristittyjen turvapaikanhakijoiden puolesta
Thaimaassa on tällä hetkellä n 11.500 pakistanilaista kristittyä turvapaikanhakijaa, joista suuri osa on paennut kotimaastaan jumalanpilkkasyytösten tai muun vainon vuoksi. Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä on lähettänyt tänään 7.12. päivätyn vetoomuksen Thaimaan YK-edustustoon, sillä Thaimaa ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven pakolaissopimusta eikä sen vuonna 1967 hyväksyttyä lisäosaa, eikä maassa ole virallista turvapaikanhakijoita koskevaa toimintamallia.
Kirjeessä Thaimaan YK-suurlähettiläälle pyydetään myötätuntoa uskontonsa vuoksi vainottuja pakistanilaisia kohtaan ja vedotaan Geneven pakolaissopimuksen allekirjoittamiseksi, koska sen myötä näiden vainottujen asema Thaimaassa muuttuisi laittomista maahanmuuttajista turvapaikanhakijoiksi, joita ei voisi esim. samalla tavoin pidättää ja syyttää laittomasta maassaolosta.