Kirjoittanut
Teologian tohtori painottaa tuoreessa kirjassaan, että toisiin kristittyihin pitäisi suhtautua rakkaudellisemmin. Hän haluaa avata uusia ja suljettuja ovia.
Viidesläisyys on aihepiiri, josta on kirjoitettu hyvin vähän. Nyt yli 40 kirjaa julkaisseelta Eero Junkkaalalta on ilmestynyt teos ”Viides herätysliike – Näin minä sen näen”. Kirja luotaa viidesläisyyden historiaa ja nykypäivää. Se ei Junkkaalan mukaan kuitenkaan ole varsinainen kirkkohistorian oppikirja. Kirjailija, joka kertoo hengellisen kotinsa olevan vahvasti viidesläisyydessä, lähestyy liikettä sekä sen historian että oman henkilöhistoriansa kautta. Kirja ei säästä liikettä myöskään kritiikiltä.
”Viidesläisyys on ollut aina oppositioryhmä”
Viidesläisillä suuntauksilla on Eero Junkkaalan mukaan omat painotuksensa, mutta paljon yhteistä, kuten samanlainen, vahvasti Raamattuun pohjaava arvopohja.
– Herätysliike kantaa mukanaan sellaisia arvoja, jotka ovat kirkon ytimessä: Raamattu, Jeesuksen sovitustyö ja henkilökohtainen usko.
Viides herätysliike eli viidesläisyys on yhteisnimitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä 1900-luvun puolivälissä syntyneelle herätyskristillisyydelle. Se syntyi kirkon herätysliikkeistä viidentenä – rukoilevaisuuden, herännäisyyden, evankelisuuden ja lestadiolaisuuden jälkeen.
Junkkaala luokittelee kirjassaan viidesläisiksi järjestöiksi Kansan Raamattuseuran, Raamattuopiston ja Kansanlähetyksen. Tämän lisäksi liikkeen piiriin kuuluu hänen mukaansa joitakin pienempiä järjestöjä. Junkkaala on työskennellyt muun muassa Suomen Raamattuopiston rehtorina, Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä sekä Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä. Hän kertoo myös toimineensa useasti viidesläisten järjestöjen kutsumana puhujana.
– Yksi viestini tässä kirjassa onkin se, että raja-aitoja ei pitäisi nostaa liian korkeiksi, teologian tohtori sanoo.
Junkkaalan mukaan viidesläiset ovat pyrkineet aina muistuttamaan kirkkoa siitä, että sen opin pitää pysytellä Raamatussa. Hän kertoo, että viidesläiset järjestöt ovat hiljattain lanseeranneet Raamatunopetusakatemia-hankkeen. Raamatunopettajan mielestä hanke on upea osoitus siitä, että järjestöt haluavat työskennellä yhdessä. Raamatunopetusakatemian tavoitteena on rohkaista ja opettaa raamatunopettajia ja sen opettamisesta kiinnostuneita, jotta kirkossa saataisiin tulevaisuudessa entistä innostavampaa ja asiantuntevampaa raamatunopetusta.
Junkkaala tuo esiin, että viidesläisiä on perinteisesti pidetty kirkon oppositioryhmänä ja vahtikoirana, koska liike on pyrkinyt usein rajustikin kritisoimaan kirkkoa.
– Kirkkoon nähden viidesläisyys on ollut aina jonkinnäköinen oppositioryhmä, eikä sitä ole kirkon korkeimmalla taholla haluttu noteerata vahvasti. Viidesläiset helposti sivuutetaan silloin, kun ruvetaan täyttämään kirkon virkoja. Meillä on ollut sellaista vahtikoiran roolia, mutta on meillä myöskin paljon hyviä yhteyksiä kirkon johdon ja monien piispojen kanssa.
Junkkaala haastaakin kirjassaan viidesläisiä ovien sulkemisen sijasta luomaan enemmän yhteyksiä ja tekemään yhteistyötä kirkon eri toimijoiden kanssa.
”Taatusti on oikeaa uskoa sielläkin, missä viidesläisyydestä ei olla kuultu mitään”
Viidesläisen liikkeen tarkastelu välillä ulkopuolelta käsin on auttanut Eero Junkkaalaa hahmottamaan asioita laajemmasta näkökulmasta. Lähetysseuran lähetille kristillisyys näyttäytyi entistä monimuotoisempana.
– Toisaalta uskon ydinasiat ovat säilyneet minulle täysin muuttumattomina: Kun olin 14-vuotiaana tullut uskoon, luin koulussa aamuhartauden, jossa sanoin, että ihmisten pitäisi ottaa Jeesus vastaan, etteivät he mene kadotukseen. Periaatteessa voisin pitää sen saman hartauden nyt.
Junkkaalan mukaan viidesläisissä piireissä on totuttu ajattelemaan, että suurin osa ”tavallisesta kirkkokansasta” ei ole oikeasti uskossa.
– Jos me sanomme, että me olemme raamatullisia, niin kuin me usein sanomme, niin sehän viittaa siihen, että muut eivät ole. Siitä tulee näitä raja-aitoja joko tarkoituksella tai tahtomatta. Ihan taatusti on oikeata uskoa sielläkin, missä viidesläisyydestä ei olla koskaan kuultu mitään. Se, että me rupeamme vahtimaan toisten uskoa, niin siinä olemme tehneet virheitä. Siinä pitäisi olla malttia ja suvaitsevaisuutta.
Junkkaala muistuttaa, että jyrkillä kannanotoilla ja asenteilla on rajattu ja karkoitettu monia ihmisiä pois myös viidesläisyyden piiristä. Hänen mielestään liikkeeseen kuuluu melko paljon mustavalkoista ajattelutapaa. Teologian tohtori haastaakin kirjassaan viidesläisiä ajattelemaan avarammin ja rakkaudellisemmin ja kunnioittamaan toisia ihmisiä.
– Pitäisi kunnioittaa toisista liikkeistä tulevia kristittyjä tai niitä, joilla ei ole mitään herätysliiketaustaa. Voimme mennä asioihin joko opillisuus edellä tai rakkaus edellä. Pidetään opista kiinni, mutta mennään rakkaus edellä, otetaan toisenlainen kärki: ei olla ensimmäisenä mittaamassa toisen oppia tai oikeassa olemista. Silloin meillä on enemmän elintilaa tässä kirkossa ja meitä kuunnellaan.
