Egyptiläisen Adel-pojan häpeä ja masennus vaihtuivat onnellisuuteen ja ylpeyteen

Joulu oli aikaisemmin kristillisen identiteetin takia Egyptissä syrjitylle Adel-pojalle* vain päivä, jona hän sai lahjan seurakunnalta. Lapsityön ansiosta Adelilla on nyt suhde Herraan ja hän oppi puolustamaan uskoaan.

Kirkkaasti valaistuja joulukuusia joka puolella, suuria valoheijastuksia kerrostalojen seinissä toivottamassa kaikille hyvää joulua, kliseiset joululaulut ostoskeskuksissa: Kairossa joulun aikaan käyvien olisi helppoa uskoa, ettei Egyptissä ole vainoja. Jos kuitenkin eläisi päivänkin Adelin elämää, tietäisi totuuden olevan aivan päinvastainen. Erityisesti Kairon syrjäseuduilla, missä hän asuu, slummimaisissa naapurustoissa kaukana välkkyvistä jouluvaloista ja koristeista vaino on kovaa. Väkivalta, ahdistelu ja syrjintä on arkea sekä aikuisille että lapsille.

Slummimaisessa kairolaisen naapuruston kirkossa tapaamme Adelin ja hänen lapsityöntekijänsä Martan. Adel on vain 10-vuotias mutta näyttää paljon vanhemmalta. Hänen vaatteensa ovat yhä likaiset, koska hän on tullut suoraan töistä jätteiden lajittelupajalta. Hänen silmissään on vakavuutta, jota ei odottaisi näkevänsä lapsella.

Adel vihasi köyhää ja väkivaltaista elämäänsä, koska ei nähnyt sillä tarkoitusta.

Adel vihasi elämäänsä ja häpesi kristinuskoa

Nuoresta iästään huolimatta Adel on kokenut paljon: Köyhyydessä kasvaneena alkoholisti-isän poikana hänen oli aloitettava työt erittäin nuorena. Jos hän ei tuonut päivän päätyttyä kotiin tarpeeksi rahaa, hänen isänsä pieksi hänet. ”Vihasin elämääni”, Adel kertoo katse maahan luotuna, ”sillä en tiennyt, mikä sen tarkoitus oli.”

Adel ei koskaan käynyt pyhäkoulussa tai oppinut Jumalasta kotona. ”Isä meidän -rukous oli ainoa”, hän kertoo. Hän kävi silloin tällöin kirkossa – hakemassa esimerkiksi joululahjansa – mutta hän ei koskaan päässyt syvemmälle evankeliumiin.

Uskonnollisilla kytköksillä ei ollut suurta merkitystä Adelille, mutta häntä kiusattiin ja syrjittiin hänen kristillisen identiteettinsä tähden. Töissä Adel joutui pomonsa ja työtovereidensa häpäisemiksi: hänelle maksettiin vähemmän kuin muslimeille ja hänen tiiminsä kutsui häntä hulluksi, koska hän oli kristitty. ”En tiennyt vielä paljoa Jumalasta”, Adel selittää, ”joten en tiennyt mitä sanoa, kun he puhuivat pahaa Jeesuksesta. Minulla ei ollut vastauksia, eikä minulla ollut ketään, jolta etsiä vastauksia. Häpesin sitä, että olin kristitty.”

Adel etsi keinoa paeta onnetonta oloaan. Kuullessaan seurakunnan lapsityön opetushetkistä, jotka olivat hänen tauoillaan, hän saattoi kokea pienen toivon kipinän. Hän teki päätöksen: ”Päätin käydä tunneilla niin paljon kuin mahdollista. Lähdin aina heti tunnin päätyttyä, en jäänyt yhteyshetkeen tai leikkimään muiden lasten kanssa”, hän kertoo. ”Minun oli mentävä takaisin töihin.”

Adel istui eksyneenä yksin nurkassa muiden lasten leikkiessä, kunnes kenttätyöntekijä Marta huomasi hänet ja alkoi kuunnella poikaa.

Lapsityöntekijä johdatti tuntemaan rakastavan Jumalan

Erään lasten opetushetken jälkeen kenttätyöntekijä Marta huomasi Adelin. ”Hän istui nurkassa yksin, kun muut lapset leikkivät hänen ympärillään”, Marta kertoo. ”Kun katsoin ensi kerran häntä silmiin, näin eksyneen ihmisen. Hän kertoi minulle elämästään ja tunsin kivun hänen kertomuksissaan.”

Martasta tuli kristitty ystävä, jota Adel oli kaivannut. Hän seurasi läheltä tätä rikkinäistä pientä poikaa tämän tullessa mukaan muuhunkin opetukseen. Uusi luku aukesi Adelin elämässä. Marta muistelee: ”Yksi tärkeimmistä aiheista, joista puhuin hänen kanssaan, oli ’Jumala isänä’. Hänen mielikuvansa Jumalasta oli vääristynyt, sillä hänen oma isänsä ei näyttänyt hyvää esimerkkiä.” Tuntien aikana ja Martan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta Adel oppi olevansa ainutlaatuiseksi luotu, Jumalan tuntema jo ennen syntymäänsä. Hän rakentaa suhdettaan Pelastajaansa. ”Jumalan tunteminen tekee minut onnelliseksi”, Adel kertoo. ”Tiedän, että minulla on Taivaassa Isä, jolle voin aina puhua. Se on mahtavaa.”

Sen lisäksi, että Adelin suhde Kristukseen kehittyi, hän oppi puolustamaan uskoaan kaikista tavallisimpia harhaluuloja vastaan. Hän uskalsi jopa puhua työkavereilleen. Hän on esimerkiksi selittänyt, että kristityt eivät usko kolmeen Jumalaan vaan että Jumala on yksi. ”Käytin jopa Vanhan testamentin jakeita sen todistamisessa”, Adel kertoo ylpeästi hymyillen. Nyt Adel elää tietäen, että Jumala loi hänet tarkoituksella ja että Jumala tunsi hänet, ennen kuin hän oli syntynyt. ”Adel tietää, että hänellä on tehtävä”, Marta kertoo. Adel lisää: ”Kyllä, haluan kertoa ihmisille Jumalasta. Haluan kertoa Hänestä useille ihmisille.”

Joululla on uusi merkitys

Adelin vaikeudet eivät ole ohi, eikä meidän matkamme hänen ja hänen perheensä kanssa ole ohi. Kuitenkin tänä vuonna Adelin joulu on erityinen: ensimmäistä kertaa seurakunnalta saatava lahjapaketti ei ole joulun tärkein asia. Kohokohtana tulee olemaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan tuleminen maailmaan, koska hän rakasti köyhää pientä egyptiläispoikaa ja niin monia muita. Todellisen onnellinen joulu.

Adel on vain yksi Egyptin noin viidestä miljoonasta kristitystä lapsesta. Tänä vuonna tavoitimme 23 500 lasta lapsityön ja lasten kristillisen koulutuksen kautta. Auttaisitko meitä tavoittamaan heidät kaikki?

*Nimet on muutettu turvallisuussyistä.

Adel oppi puolustamaan ja perustelemaan uskoaan. Tätä apologetiikkaa opetetaan Open Doorsin tuella seurakunnassa.

Rukoile:

Rukoile kanssamme Adelin ja muiden köyhien ja vainottujen alueiden lasten puolesta. Jatkakoon Jumala työtään noiden haavoittuvaisten lasten keskuudessa, kasvattaen heidän tietoisuuttaan ja auttaen heitä kasvamaan varmoiksi uskossa, liikuttaen heitä matkalla muutokseen.