Kirjoittanut
Helsingin Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja Reetta Meriläinen innostuu iltalukemistonaan mystiikasta ja toivoo, että kilpailuun lähetettäisiin rohkeammin kristillisestä eetoksesta ammentavaa kaunokirjallisuutta.
– Äärettömän hieno luottamustehtävä, kiittelee Reetta Meriläinen, joka valitsee Vuoden kristillisen kirjan 2023.
– Olin tosi otettu siitä, että minua pyydettiin. Tunne sen kuin lisääntyi, kun katselin, ketkä olivat minua ennen valitsijoina.
Meriittejä ei tosin puutu Meriläiseltäkään. Hän on tehnyt elämäntyönsä Helsingin Sanomissa ja toimi lehden ensimmäisenä naispäätoimittajana vuosina 1991–2011. Nyt jo eläkkeellä Meriläinen on aktiivinen niin Paavalin seurakunnan seurakuntaneuvostossa kuin Kirkon Ulkomaanavun alaisessa Naisten Pankissa, jonka Lue naiselle ammatti -kirjallisuuskampanjasta hän vastaa.
Mystiikkaa yöpöydällä
Meriläinen kertoo lukevansa ”hirveän paljon”. Pinoon mahtuu kristillistäkin kirjallisuutta. Tällä hetkellä yöpöydällä on pitkäaikainen projekti Jumalan rakkauden ilmestys (Kirjapaja, 2014), teos 1300-luvulla eläneestä mystikko Juliana Norwichlaisesta.
– Sitä pitää lukea pieninä annoksina, Meriläinen toteaa.
Toinen kirja, johon on tavan takaa palattava, on hieman tuoreempaa mystiikkaa, Anni Pesosen Credo — Tieni mystiikkaan (Basam Books), joka valittiinkin vuoden 2021 kristilliseksi kirjaksi.
Kunhan on hyvää suomea
Koko työuransa tekstien parissa tehnyt Meriläinen arvostaa hyvää kieltä. Se voi olla värikästä tai pelkistettyä, kunhan on hyvää ja punnittua suomea. Toimitustyössä on kehittynyt kunnioitus ytimekästä ilmaisua kohtaan. Niukkakin kieli voi kuvata paljon, jos kirjoittaja on osannut asettaa oikeat sanat oikeaan järjestykseen.
– Ei löysää löperrystä tai pursuilevaa tekstipaljoutta, josta on vaikea löytää varsinainen ydin.
Lisää kaunoa
Vielä kieltäkin tärkeämpää on se, koskettaako kirja. Teoksen täytyy puhutella älyä, uteliaisuutta tai tunnetta, liikuttaa, ilahduttaa tai vaikka kauhistuttaakin.
– Toivon aina, että kirja herättää pohtimaan.
Meriläinen mainitsee esimerkkinä Joel Haahtelan romaanit, joita ei ole kustannettu kristillisissä kustantamoissa, mutta jotka käsittelevät usein syvällisiä hengellisiä kysymyksiä. Kaunokirjallisuus vain alkaa olla kristillisen kirjallisuuden kentällä harvinaisuus.
Kustantajat voisivat aika paljon rohkeammin ilmoittaa kilpailuun kirjoja, jotka eivät ole niin ilmeisen kristillisiä
Se avaa toisaalta ikkunan eräänlaiseen ikuisuuskysymykseen: mikä lasketaan kristilliseksi kirjallisuudeksi? Meriläinen toteaa, että rajan vetäminen on vaikeaa.
– Kustantajat voisivat aika paljon rohkeammin ilmoittaa kilpailuun kirjoja, jotka eivät ole niin ilmeisen kristillisiä. Useissa kirjoissa on kristillinen eetos, tai niissä pohditaan kristinuskollekin oleellisia kysymyksiä armosta, pelastuksesta, syyllisyydestä ja synnistä.
Hyvän kirjan merkki on Meriläiselle se, että viimeisen sivun jälkeen tuntuu siltä kuin olisi saanut lahjan.
