Kirjoittanut
Voisiko käydä niin, että Jumala pelastaisi sittenkin kaikki ihmiset, eikä kukaan joutuisi helvettiin? Pastori Petri Tikan mukaan voisi. Ville Auvinen toivoo samaa mutta jatkaa, että Raamattu opettaa toisin.
Universalismista eli kaikkien ihmisten pelastuksesta on keskusteltu varhaisista vuosisadoista asti. Ensimmäisten vuosisatojen teologeista ainakin Origenes (n. 185-254) kannatti sitä. Suurten vanhojen kirkkojen opillinen päälinja on kuitenkin aina ollut sitä vastaan, mikä näkyy esimerkiksi Athanasioksen uskontunnustuksessa: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.”
Viime vuosina keskustelu universalismista on herännyt uudelleen myös suomalaisten teologien parissa. Vuonna 2020 pidettiin Helsingissä siihen liittyvä kansainvälinen, ekumeeninen Toivo-seminaari, jonka järjestäjiä olivat pastori Petri Tikka ja Kotimaa-lehti. Myös ortodoksisen filosofin David Bentley Hartin kirjat ovat nostattaneet kiinnostusta, viimeisimpänä vuonna 2019 julkaistu ”That all shall be saved”, suomeksi ”että kaikki pelastuvat”. Tänä syksynä saatiin myös yksi, ehkä yllättäväkin universalismiin kallistuva näyte, kun teologian tohtori Lauri Kemppainen luennoi Mikkelin hiippakunnan synodaalikokouksessa kristinuskon ”kauhusta ja pelastuksesta” ja päätyi Lutherin Sidotun ratkaisuvallan haukuttuaan kaikkien pelastukseen.
Maailman autuus
Niin kutsutun kristillisen universalismin näkyvimpiä suomalaisia nimiä on edellä mainittu Petri Tikka, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa. Olen kutsunut hänen kanssaan keskustelemaan teologian tohtori Ville Auvisen, joka toimii Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) lähetysjohtajana.
– Sleyssä eli evankelisessa liikkeessä on aikoinaan puhuttu paljon koko maailman autuudesta, joka on liikkeen kriitikoiden taholta ymmärretty universalismina. Mutta siitä ei ole kysymys. Olemme herätyskristillinen liike, Auvinen kertoo.
– Lähetystyön tärkein tarkoitus on se, että ihmiset voisivat kuulla evankeliumin ja pelastua.
Siis pelastua helvetiltä.
– Se, että kaikki pelastuisivat loppujen lopuksi, vie pohjan koko lähetystyöltä, Auvinen sanoo.
Petri Tikka sen sijaan kannattaa apokatastasis-nimistä oppia, joka lupaa kaikille pelastuksen, ja jonka mukaan lopussa kaikki palautetaan ennalleen siten, että kaikki ihmiset tulevat puhdistumaan synnistä ja palautuvat alkuperäiseen yhteyteensä Jumalan kanssa.
Hän kertoo vakuuttuneensa asiasta noin 10 vuotta sitten.
Tikka toisteli tuolloin mielessään pienoisevankeliumia: ”–Ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen”.
Hän ajatteli, että Isä Jumala ei anna Poikansa kuolla turhaan.
– Huomasin, että Raamattua voi tulkita siten, että löydetään toivorikkaat jakeet.
Ville Auvinen kertoo yhtyvänsä Tikan toiveeseen, että kaikki pelastuisivat.
– Jos iankaikkisuudessa käy ilmi, että siellä ovatkin kaikki, iloitsen siitä. Mutta kun luen Uutta testamenttia, en löydä sieltä sellaista ajatusta.
Auvinen tulkitsee pienoisevankeliumin eri tavalla kuin Tikka.
– Siinä sanotaan, että vain uskomalla Jeesukseen voi pelastua, ja siinä sanotaan, että kadotus on olemassa, Auvinen toteaa.
– Kun sanoit, ettei Jumala anna Poikansa kuolla turhaan, tulee mieleen 2. Korinttolaiskirjeen kohta, jossa Paavali kirjoittaa: ”ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi”. On siis olemassa se mahdollisuus, että Jumalan teot jäävät jonkun kohdalla turhaksi.
Kaikki polvistuvat
Tikan näkemys on erilainen kuin takavuosien kohupapilla Antti Kylliäisellä, jonka ajatus oli se, että kaikki pääsevät kuoltuaan automaattisesti taivaaseen. Tikka yrittää perustella näkemystään teologisesti: kukaan ei pelastu ilman uskoa, vaan pelastus perustuu Jeesuksen sovitustyöhön, joka otetaan vastaan.
Jostain syystä kaikki eivät kuitenkaan usko. Ainakaan vielä. Tikka ajattelee, että Jumalan rakkaus Kristuksessa vetää lopulta kaikki puoleensa, ja sitten kaikki uskovat. Hän perustelee asiaa Filippiläiskirjeen kohdalla: Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”
– Kirkkoisä Gregorius Nyssalainen näki tämän kohdan toivorikkaana kuvauksena siitä, että jokainen kieli ylistää lopulta Jumalaa, Tikka kommentoi.
Ville Auvisen mielestä universalismi on eräs malli yrittää ratkaista Raamatussa oleva ristiriita: kaikkivaltias Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta kuitenkaan kaikki eivät pelastu.
– Olen itse tämän edessä vain todennut, että en ymmärrä.
– Se on ihan perinteinen luterilainen näkemys, että hyväksytään looginen ristiriita, Tikka jatkaa.
– Kyllä minäkin puhun mysteerin hyväksymisestä. Koko homma on lopulta Jumalan kädessä, hän lisää.
Toiveikas tuomio
Koska molemmat haluavat tukeutua näkemyksissään Raamattuun, puhutaan vielä selvistä raamatunkohdista. Yksi on Matteuksen evankeliumin luvussa 25, jossa Jeesus kertoo, mitä tapahtuu, kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan. Kyse on viimeisestä tuomiosta, jossa Kristus jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin ja lähettää toiset kadotukseen ja toiset valtakuntaa perimään.
– Kohdassa esiintyy kreikan sana aionos, joka tarkoittaa ”ikuista” tai ”aikakautta”. Rangaistusta tarkoittava sana on kolasis, joka voi tarkoittaa ”ojentavaa rangaistusta”. Rangaistus on sen hyväksi, jota ojennetaan. Ja jos se on hyväksi, siinä on toivorikas näköala, Tikka pohtii.
– Vertaus alkaa kuitenkin sillä, kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan. Kyllä se ohjaa ajatuksen Kristuksen paluuseen. On totta, että aionos-sana tarkoittaa aikakautta, mutta kun samalla puhutaan iankaikkisesta elämästä, se antaa vihjeen, että puhutaan myös ikuisesta rangaistuksesta, Auvinen vastaa.
Hänen mukaansa Paavalin tekstit, ”jotka ovat luonteeltaan teologisia” jättävät vielä vähemmän tulkinnanvaraa: Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen. (2. Tess. 1:9-10).
– Miksi Raamatussa olisi niin paljon varoituksia kadotuksesta, jos lopulta kaikki ovat kuuliaisia ja pelastuvat? Auvinen kysyy.
– Tämä kohta on tulkittu niin, että Paavali kannattaisi annihilaatio-oppia eli että kadotus olisi tyhjiin raukeamista ja ikuinen tuho väärintekijöille. Itse en tosin ajattele näin, Tikka vastaa.
– Annihilaatiomallin ymmärrän, tämän kohdan osalta, mutta kauhean vaikea minun on tästä löytää sitä, että kaikki pelastuisivat, Auvinen jatkaa.
Rakkaus ja kadotus
Universalismia perustellaan usein sillä, että Jumala on rakkaus. Jos Jumala on rakkaus, hän ei voisi tuomita ketään iankaikkiseen kadotukseen.
– Rakkautta selitetään usein toisin kuin Raamattu itse. Raamattu aina kiinnittää rakkauden siihen, että Jumala antoi Poikansa, Auvinen toteaa.
– Olen itsekin sitä mieltä, että kaikkien pelastuminen tapahtuu juuri niin, että kaikki tarrautuvat Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä, Tikka jatkaa.
Auvisen mielestä herrat puhuvat toistensa ohi.
– Yksinkertaistan näin: Ajatteletko, että rakkauden Jumala ei tuomitse ketään iankaikkiseen kadotukseen? Auvinen kysyy.
– Jos ihminen hylkää evankeliumin, ei Jumala häntä tuomitse vaan se sana, jonka Jeesus on sanonut. Enkä löydä Raamatusta selkeää kohtaa, jossa puhuttaisiin päättymättömästä kadotuksesta, siis alkutekstissä, Tikka vastaa.
Auvinen nostaa vielä esiin Jeesuksen vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, jossa miesten välillä on tuonpuoleisessa ”erottamaton juopa”.
– Minusta se on aika mustavalkoinen kohta, Auvinen sanoo.
– Ajattelen, että Kristuksen risti on tuonut uuden näkökulman tähän, koska jos uskomme, emme mene Abrahamin helmaan, kuten Lasarus tässä, vaan Jeesuksen luo niin kuin Paavali sanoo, Tikka pohtii.
– Uskon helvetin olemassaoloon kuolemanjälkeisenä todellisuutena. En kuitenkaan usko, että kukaan on siellä päättymättömästi. Athanasioksen tunnustuksen uhkaus on voimassa: jos joku ei uskoisi Kolminaisuuteen, helvetti todella olisi ikuinen, mutta kaikkien uskon myötä tämä mahdollisuus lopulta raukeaa, Tikka jatkaa.
Karhunpalvelus
Erilaisine näkemyksineen Auvinen ja Tikka ovat saman kirkon pappeja. Miten heidän mielestään ikuisesta elämästä ja kadotuksesta pitäisi opettaa?
– Erään tutkimuksen tulos oli, etteivät suomalaiset ole kiinnostuneita siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Meillä on olemassa vastaus siihen, miten taivaaseen päästään, ja on ikävää jos kukaan ei ole siitä kiinnostunut. Yksi syy on varmaan se, että olemme tehneet julistuksesta tämänpuoleista, Auvinen pohjustaa.
– Olemme tehneet kansalle karhunpalveluksen, kun emme ole puhuneet siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta jos opetetaan universalistisesti, se johtaa entistä suurempaan välinpitämättömyyteen.
– Uskon, ettei kukaan tule parannuksentekoon ilman ehdotonta armoa. Armo herättää ihmisen tajuamaan kuinka syntinen hän on ollut, ja kuinka paljon hän tarvitsee rakkautta, joka vuotaa kolminaisuuden valtaistuimelta, Tikka kuvailee.
Eli maailma tuomitaan armon perusteella?
– Näin näen, Tikka sanoo.
Hän tiivistää väitöskirjansa ytimen: Jumalan rakkaus on muuttumatonta ja sen takia hän lähetti Poikansa, jotta hän kärsisi meidän kärsimyksemme ja syntimme ja avaisi kaikille autuuden Pyhässä Hengessä.
– Tähän sanon mielelläni aamen. Näkemyksemme eroavat siinä, mitä tästä seuraa, Auvinen toteaa.
Entä pelkääkö Petri Tikka koskaan olevansa pelastuksen suhteen väärässä?
– Minä voin olla väärässä, mutta Jumala ei ole, ja hän on armollinen. Pyhä Henki on hyvä kaikkia ihmisiä kohtaan. Se on tärkeämpää kuin se, olenko minä tai sinä oikeassa vai väärässä.
– Minä taas toivon olevani väärässä, mutta en voi opettaa vastoin sitä, mitä Raamatusta luen, Auvinen toteaa.
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 1/2023
Aiheeseen liittyvää
