Kirjoittanut
Elämään-lehden huhtikuun numerossa käsitellään ruumiillista ylösnousemusta. Lehden haastatteleman Åbo Akademin dogmatiikan professori Gunnar af Hällströmin mukaan ylösnousemuksen ruumiillisuutta on pohdittava Jeesuksen ylösnousemuksesta käsin.
– Hän on ensimmäinen meistä, esimerkkitapaus, rakastettavissa ja kuitenkin niin erilainen, Hällström kuvailee.
Tehdäänkö ylösnousemuksessa kokonaan uusi ruumis vai kootaanko ruumis uudelleen kuolleen ajallisesta ruumiista? Hällströmin mukaan on selvää, että sama ruumis kootaan uudelleen, vaikka se olisi poltettu atomeiksi.
– Kokonaan uusi ruumis tarkoittaisi että opetamme sielun vaellusta – ruumiista seuraavaan, hän huomauttaa.
– Kirkko opettaa ylösnousemusta Jeesuksen tapauksen mukaisesti. Siitäkin huolimatta että leijonat söivät kristittyjen ruumiita ja heidän tuhkansa heitettiin jokeen.
Ruumiillisen identiteetin takeena on nähty eri asioita, joista kummallisin on peräisin varhaiskirkon kirkkoisä Origeneelta (n. 185-254).
– Hänen mukaansa ruumiissa voi olla jokin ”koodi” joka takaa sen jälleenrakentamisen onnistumisen samana ruumiina, Hällström selostaa.
Jos sielu ei lakkaa olemasta kuolemassa, minkälaisessa tilassa se sitten on kuoleman jälkeen, ennen ylösnousemusta? Miten vietämme aikaamme kuoltuamme?
– Thnetopsykhismi opetti että sielukin kuolee tai nukkuu. Sitä ei varhaiskirkko hyväksynyt. Kristityn koti-ikävä ei ole kuolemisen tai nukkumisen ikävää, vaan ”Herran luona” olemisen kaipaamista. Ilmestyskirja kuvaa, että sielun olotila on rukoilemista ihmisten puolesta, Jumalan ylistämistä yhdessä taistelevan kirkon kanssa, Hällström luettelee.
Entä minkä ikäisiä taivaassa ollaan, kuuluu klassikkokysymys. Sitä Hällström ei tiedä.
– Ilmestyskirjan 20. luvun mukaan valtaistuimen edessä on ylösnousemuksessa kuitenkin ”isoja ja pieniä”, hän jatkaa.
Hällströmin mukaan on tärkeää painottaa, että ylösnousemus on myös ruumiillinen tapahtuma.
– Ihmisen identiteetti on henkinen ja ruumiillinen. Jos vain henki pelastuu, emme pelastu kokonaan. Kirkkoisä Tertullianus (n. 155-230) käytti tällaisesta opetuksesta nimitystä ”puoli evankeliumia”. Kun ruumiskin pelastuu, tapahtuu Tertullianuksen mukaan ”täysi evankeliumi”, ja pelastuu sama henkilö jonka Jumala loi.
Lue juttu kokonaan Elämään-lehdestä 4/2014
