Kirjoittanut
Niin sanottu elämäntapatyöttömyys on noussut julkiseen keskusteluun. Yhteiskunnan erkaantuessa yhä kauemmaksi kristinuskosta myös työn merkitys muuttuu.
Kolmikymppinen Alma Tuuva ryhtyi neljä vuotta sitten vapaaehtoiseksi työttömäksi. Nyt hän elää yhteiskunnan tukien varassa ja tekee humoristista ja kantaaottavaa sisältöä pikakahvimemegirl-tililleen Instagramissa.
Ratkaisuaan Tuuva on perustellut eri medioissa muun muassa sillä, ettei perinteinen työelämä sovellu hänelle ja että työsuhde perustuu useimmiten valtaan, jossa työnantaja käyttää työntekijää hyväkseen. Hän ei myöskään haluaisi tehdä pienellä palkalla raskasta työtä, joka ei anna hänelle mitään.
Tuuvan ulostulot ovat herättäneet pahennusta. Toisaalta samaan aikaan nuorena rikastuneita ja sen jälkeen ”elämäntapatyöttömiksi” ryhtyneitä saatetaan ihailla. Kyse on rikkaille ja köyhille asetetuista kaksoisstandardeista, huomauttaa Ylen haastattelema (11.1.) Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa.
Mitä Raamattu opettaa työstä? Mikä on työn tarkoitus, ja kenen vuoksi sitä tehdään? Onko elämäntapatyöttömyys kristillinen elämäntapa?
Ihminen on luotu tekemään työtä
Edesmennyt pastori Timothy Keller toteaa kirjassaan (suomentanut Marja Hemmer) Hyvää työtä: Jumalan työtovereina (Päivä Osakeyhtiö 2015), että suhteessamme työhön on olemassa kaksi sudenkuoppaa.
Ensinnäkin työ saatetaan nähdä muiden asioiden, kuten perheen tai vapaa-ajan, rinnalla vähäpätöisenä tai jopa välttämättömänä pahana. Toisaalta työstä saattaa tulla epäjumala, jonka kautta arvotamme itsemme ja muut ihmiset. Kumpikaan tapa tarkastella työtä ei ole kristillinen, Keller muistuttaa.
***
Tilaa Uusi Tie ja pääset lukemaan koko artikkelin Uuden Tien verkkolehdessä.
