Kirjoittanut
Emerituspiispa Eero Huovinen vastaa emeritusarkkipiispan avioliittokirjoitukseen. Huovinen ihmettelee, kuinka vähän Vikströmin kirjoituksessa on annettu tilaa miehen ja naisen välisen avioliiton erityisyydelle.
Emerituspiispa Eero Huovinen vastaa emeritusarkkipiispa John Vikströmin kirjoitukseen: Laajennettu avioliittokäsitys, joka julkaistiin alun perin Kanavassa, sitten Suomen Kuvalehdessä ja Kotimaassa. Viksröm ehdottaa kirjoituksessaan, että kirkko hyväksyisi kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä, nykyisen ja laajennetun. Vikströmin kirjoitus on herättänyt vilkasta keskustelua kirkon avioliittokäsityksestä. Huovisen vastine Vikströmille Laajemman avioliittomallin hyväksyminen ei saa johtaa miehen ja naisen avioliiton erityisluonteen sivuuttamiseen on alun perin julkaistu Suomen Kuvalehdessä sitten Kotimaassa. Vastineessaan Huovinen ymmärtää Vikströmin näkemyksiä ja on osittain samaa mieltä, mutta Huovinen tuo myös painokkaasti esille miehen ja naisen välisen avioliiton erityisyyden Raamatun valossa, mikä Vikströmin kirjoituksesta puuttuu.
Huovisen mukaan sukupuolineutraalia avioliittoa perustellaan usein yhdellä luomisen yhteyteen liittyvällä raamatunkohdalla, jossa ei puhuta sukupuolesta. ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2: 18).
”Jos huomio kiintyy vain laajemman avioliittokäsityksen perusteluihin, silloin miehen ja naisen välisen avioliiton erityisluonne hämärtyy. Niille puheenvuoroille, joissa puolletaan sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä, onkin usein ominaista, että niin sanotun ensimmäisen luomiskertomuksen ajatusta ei juurikaan lainata. ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät…” (1. Moos. 1: 27-28)”
”Tähän ensimmäiseen luomiskertomukseen myös Jeesus vetoaa. ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.” (Mark. 10: 6-8) Kaikki nykyisen, vuoden 2004 kirkkokäsikirjan kolme johdantosanavaihtoehtoa kuvaavat avioliiton Jumalan tarkoittamaksi miehen ja naisen liitoksi.”
Huovinen muistuttaa kirjoituksessaan, että avioliiton kahden eri sukupuolen vastavuoroinen perusrakenne on pysynyt samana vuosisatojen ajan, vaikka monet piirteet avioliitossa ovat muuttuneet.
”Ilmassa on jo nyt merkkejä siitä, että miehen ja naisen välinen liitto voi jäädä sukupuolineutraalin mallin jalkoihin. Puheet miehen ja naisen liitosta saatetaan jo sellaisinaan tulkita syrjiviksi. Kahdesta rinnakkaisesta mallista voi – vastoin Vikströmin toiveita – tulla ’toistensa ehdottomia vastakohtia’.”
Huovinen pitää todennäköisenä, että tulevaisuudessakin suurin osa avioliitoista on naisen ja miehen välisiä. ”Sen vuoksi myös niille tarvitaan hyvät ja riittävät perustelut. Olisi omituista, jos kirkko ei osaisi sanoa, miksi se vihkii miehiä ja naisia.”
