Kirjoittanut
”Saarna ei ole dogmatiikan oppitunti, vaan sen tarkoituksena on saattaa Kristus ja kuulija toistensa kanssa kasvotusten”, muistutti emerituspiispa Eero Huovinen teologisilla opintopäivillä.
– Joskus olen kuullut keskusteltavan siitä, kuinka usein saarnassa täytyy mainita Jeesus. Itse ajattelen, että jos Jeesus mainitaan joka lauseessa pakonomaisesti, mennään ”Jeesus-manian” puolelle. Mutta jos Jeesuksen nimeä ei mainita, se on sama kuin jos rakastunut mies puhuisi koko ajan vaimostaan muttei koskaan mainitsisi tämän nimeä.
– Kristus on meille niin rakas, että hänen nimeään ei voi jättää saarnassa mainitsematta, Helsingin hiippakunnan emerituspiispa Eero Huovinen painotti.
Huovisen mukaan saarnassa tarvitaan enemmän Sanaa eli Kristusta, vähemmän sanoja.
– Saarna ei ole vain puhetta jumalallisista asioista ja opista. Saarna ei ole dogmatiikan oppitunti eikä edes raamattutunti. Saarnassa on kyse persoonien yhteydestä, Kristuksen ja kuulijan. Saarnan tehtävänä on saattaa Kristus ja kuulija toistensa kanssa kasvotusten.
Kirkko on syntisten sairaala ja Jumalan sanan saarna on sakramenttien ohella yksi lääkkeistä.
– En mene lääkäriin kuuntelemaan latinankielisisä diagnooseja, vaan siksi, että saisin avun. Silti oletan, että lääkäri on tehnyt taustatyötä ja osaa farmakologiansa. Teologinkin tulee osata toki dogmatiikkansa ja alkukielensä. Saarnassa on kuitenkin oleellista, että Jumalan sana on turva, lohtu ja valo, Huovinen kiteytti.
Saarnaaja on kuulijan puolustusasianajaja
Kun tavallisilta suomalaisilta kysytään, mikä on Jeesuksessa tärkeintä, vastaus on tavallisesti lähimmäisenrakkaus tai mikäli on kyse valistuneesta vastaajasta, vuorisaarnan elämänohjeet.
– Me yhdymme toki näihin Jeesuksen opetuksiin, mutta siinä on vasta puolet Jeesuksen opetuksista. Ne ovat lakia. Laki vaatii, Kristus antaa, Huovinen muotoili.
Huovisen mielestä saarnan ei kuulu olla asiakaslähtöinen. Saarnaajan tulee kuitenkin olla kuuntelevalla mielellä suhteessa kuulijoihinsa ja tietää, mitkä ovat kuulijoiden elämässä tärkeitä kysymyksiä ja mitä kuulijat kaipaavat ja janoavat.
– Asiakas ei ole aina oikeassa. Kauppiaan tulee kuitenkin olla kiinnostunut kuulijasta ja tämän ajatuksista, vaikkei niitä hyväksyisikään.
Huovinen kuvaa saarnaajan ja kuulijan suhdetta puolustusasianajajan ja syytetyn suhteeksi.
– Saarnaajan tulee puolustaa kuulijaa silloinkin, kun kuulijaa syyttää Jumalan sana tai hänen oma sydämensä. Silloinkin, kun Jumalan sanan ankaruus vie kuulijan hulluuden rajoille, on seisottava tämän rinnalla.
– Kuulija ja saarnaaja ovat yhdessä lain alla, mutta molempien kohdalla tähtäyspisteenä on evankeliumi, joka vapauttaa ja vie iloon ja rauhaan.
