Eero Huovisen mukaan laaja yksimielisyys on ollut arvostettu peruste, kun kirkot ovat etsineet yhteistä uskonnäkemystä. Se on kuitenkin hidas tie ja siksi ratkaisuja on ryhdytty tekemään enemmistön äänin. Miten harjoittaa ekumeniaa totuusyhteisössä? kyselee Helsingin piispan virkaa vuosina 1991-2010 hoitanut Eero Huovinen Kanava-lehdessä 2/2015.
”Monissa kirkoissa enemmistöpäätöksin tehdyt linjaukset ovat johtaneet uusiin hajaannuksiin. Enemmistö iloitsee voitoistaan, mutta vähemmistö tuntee itsensä syrjityiksi. Oman profiilin nosto on tärkeämpää kuin yhdessä pysyminen. Asenne kelpaa sekä liberaaleille että konservatiiveille”, Huovinen kirjoittaa.
Huovinen toteaa Suomen luterilaisen kirkon olleen varsin yhtenäinen viisikymmentä vuotta sitten kirkkokriittisistä herätysliikkeistä huolimatta. Kirkkoa hajaannuttavana tekijänä Huovinen mainitsee päätöksen hyväksyä naiset papeiksi. Huovinen näkee, että juopaa ovat syventäneet varsinkin jyrkän käytännön omaksujat, jotka eivät suostu edes tulemaan samaan kirkkotilaan naispapin kanssa mutta myös ne, jotka ovat viljelleet syrjinnän käsitettä putipuhtaaksi.
”Kävi niin onnettomasti, että kirkon virallisesta linjasta poikkeavasti ajattelevat ajoivat itsensä nurkkaan ja sitten myös kirkon johto edisti heidän eristäytymistään”, Huovinen kirjoittaa. Painetta kirkossa lisää hänen mukaansa myös suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parien suhteeseen.
Piispojen teesit psykologista rohkaisua
Huovinen käsittelee kirjoituksessaan myös piispojen vuonna 2014 julkaisemia teesejä ”Kutsu yhteyteen”. Hän arvostaa piispojen avausta, mutta olisi toivonut uskon aakkosien syventämistä nykyistä enemmän. Hän näkee teesien painottavan psykologista rohkaisua suvaita erilaisuutta.
Huovisen mukaan mielipideyhteisössä voidaan tyytyä ihmisten keskinäiseen hyväntahtoisuuteen. Totuusyhteisölle pelkkä hyväntahtoisuus ei riitä.
”Jos kirkko on vain tai ensi sijassa mielipideyhteisö, silloin yhteyden tavoittelusta tulee erilaistan näkemysten kartoitusta ja kohteliasta tasapainoilua. Tärkeämmäksi kuin yksimielisyys uskosta tulee tilan raivaaminen tulkintojen ja näkemysten moninaisuudelle. Totuudesta tulee uskonnollisten kokemusten kirjava tilkkutäkki”, Huovinen kirjoittaa. Hänen mukaansa aidoksi totuusyhteisöksi pyrkiminen on vaivalloisempi tie.
”Totuusyhteisön tie on työläämpi, mutta pitkän päälle kestävämpi”, Eero Huovinen kirjoittaa Kanavan artikkelissaan.
