Kirjoittanut
Marianne Jansson ja Riitta Lemmetyinen kirjoittivat luostarivuosistaan kirjan, jota on reilun 20 vuoden aikana myyty yli 25 000 kappaletta. Sen sanoma ei vanhene.
Kristityt suomalaisnaiset tahtoivat sydämestään antautua Jeesuksen mielen mukaiseen elämään ja lähtivät siksi Saksaan, Mariasisarten luostariin.
Siellä Riitta Lemmetyinen eli ikävuotensa 18–37, Marianne Jansson 24–41.
Vuosien edetessä heille paljastui, ettei luostarin ankara, lakihenkinen opetus ollut Raamatun mukaista. Jumalan armo oli sivuutettu.
Vaikeiden vaiheiden jälkeen kaksikko jätti luostarielämän taakseen vuonna 1990 ja ryhtyi opiskelemaan teologiaa saksalaisessa yliopistossa.
Lopputyönä valmistui vuonna 1997 kirja saksalaisen sääntökunnan, Evankelisten Mariasisarten, opista ja elämästä.
– Siinä analysoimme sisarkunnan johtajan, Basilea Schlinkin, opetuksia ja vertasimme niitä Lutherin teksteihin. Eräs saksalainen teologi sanoi tuolloin meille, että teos pitäisi saada laajemman yleisön tietoisuuteen kansanomaisesti kirjoitettuna.
Niin syntyi Kun luostarin muurit murtuvat, jota on painettu saksaksi, suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja nyt myös englanniksi Perussanoma Oy:n kustantamana nimellä When the Walls Came Tumbling Down.
– Monet lukijat ovat kertoneet löytäneensä kirjasta itsensä ja kokeneet saaneensa apua sen lehdiltä, vaikka eivät itse ole olleet luostarissa.
– Ydinsanomamme on se, että uskonnollinen lakihenkisyys ajaa kristityn tuhoon, ellei hän sisäistä Jumalan armoa – sitä, joka on jokaiselle tarjolla ansiotta.
Kirjassa kaksikko kertoo kokemuksiaan luostarin arjesta ja uskon kriisistään, mutta mukana on myös autenttisia lainauksia luostarin johtajan opetuksista. Niiden punaisena lankana on Mariasisarkunnan lakihenkinen kristillisyys ja itselle kuolemisen vaatimus.
Paavali ja Luther auttoivat löytämään anteeksiannon, ilon ja vapauden.
Lopputyön ja kirjan kirjoittaminen oli eheyttävä kokemus:
– Aloimme ymmärtää syvemmin, mikä oli luostarissa koetun pahoinvoinnin syy ja nimi. Se oli hengellinen väkivalta. Mutta evankeliumissa on parantava voima!
Ystävykset ovat jääneet eläkkeelle kouluttajan työstä Akasia-säätiössä, mutta kutsusta he yhä tekevät seurakuntavierailuja.
– Jumalalla ei ole eläkeläisiä. Hänellä on vain lapsia, oppilaita ja seuraajia. Tämä identiteetti antaa paljon iloa ja merkitystä elämään.
