Kirjoittanut
Toimittaja Tuomas Enbuske kävi läpi pimeän talven ja pitkän psykiatrisen hoitojakson. Suljettu osastokin tuli tutuksi. Hän kertoo Radio Deissä julkisesta ammatistaan, romahduksestaan ja uskosta – sekä sen puutteesta.
Monialatoimittaja Tuomas Enbusken mielenterveys järkkyi viime talvena rajusti, ja hän joutui pitkäksi aikaa psykiatriseen hoitoon. Diagnoosissa luki vaikea masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
– Se oli vaikea masennus, ei mikään keskivaikea. Makasin vuoden kämpillä enkä pystynyt menemään edes kauppaan.
Tuomas Enbuskella on Twitterissä neljännesmiljoona seuraajaa. Masennuksen hetkellä Enbuske tajusi, että määrä ei korvaa laatua.
– Huomaisin sen vuoden aikana, että minulla on muutama hyvä ystävä.
Hädän hetkellä hän kutsui apuun niitä, joita kykeni, ja kääntyi jopa korkeampien voimien puoleen. Tosin bulvaanin välityksellä. Yllättävä ratkaisu mieheltä, joka vielä muutamaa vuotta aiemmin kirjoitti Twitterissä: ”Jumalan suhteen olen ateisti, Saatanan suhteen agnostikko.”
– Olin tosi masentunut ja mielisairaalassa. Mutta jo sitä ennen tuli asenne, että ateismissa ei ole mitään älykästä ja coolia, tunnustaa Enbuske huomenna Radio Deissä kuultavassa Lauri ”Late” Johanssonin ja Ali Niemelän isännöimässä Ex-Criminals -ohjelmassa.
Masentuneena hän otti yhteyttä entiseen europarlamentaarikkoon, luottoystäväänsä.
– Eija-Riitta Korhola rukoili puolestani. Sanoin hänelle, että voisitko, kun sinulla on paremmat yhteydet ylöspäin.
– Pyysin uskovaista ystävääni rukoilemaan. En siksi, etten olisi itse halunnut rukoilla vaan sen takia, että ajattelin sen olevan tilanteessani ulkokultaista. En liioin kyennyt miettimään itse sellaisia asioita, halusin vain kuolla.
Vapaa-ajattelijoiden kansikuvapoika
Vuonna 2010 Tuomas Enbuske poseerasi Vapaa-ajattelija-lehden kannessa. Ilme on tuima, ja hieman ylimielinen. Tuomakselle tyypillinen, saattaisi moni sanoa.
Lehdessä hän kertoo tajunneensa rippikoulussa ”ettei Jumalassa ole mitään järkeä”. ”En esimerkiksi koskaan rukoillut edes heikolla hetkelläni. Selvästi tuntui siltä, ettei uskonto ole totta”, Enbuske kertoi häntä haastatelleelle Vapaa-ajattelija-lehden päätoimittaja Jussi K. Niemelälle vuosikymmen sitten.
Viime talvena syvästi masentunut Enbuske pyysi puolestaan esirukousta. Radio Deissä hän taustoittaa muuttunutta ajatusmaailmaansa.
– Nuorempana minulla oli sellainen ajatus, että olen älykkäämpi kuin Jumala. Ajattelin voittavani Jumalan älyllisesti. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut miettiä uskonasioita. Ajattelen kristinuskosta, että se on ehdottomasti hyvä asia. Meidän koko länsimainen yhteiskunta perustuu sille, 43-vuotias Tuomas Enbuske sanoo.
”Ajattelin voittavani Jumalan älyllisesti.”
– Varmaan näin ei saisi ajatella, mutta ajattelen ja sanon, että länsimainen yhteiskunta ja sen arvopohja on parempi kuin monen muun yhteiskunnan. Se ei johdu siitä, että ihmiset olisivat siellä muualla huonompia – kaikki ihmiset ovat yhtä syntisiä. Se johtuu siitä, että siellä on eri järjestelmä ja eri usko.
Tuomas Enbuske pitää älyllisesti epärehellisinä argumentteja, jotka pyrkivät mitätöimään kristinuskon totuusarvon kiinnittämällä huomion uskonnon nimissä tehtyyn pahaan.
– Kaikki ihmiset tekevät pahaa, mutta juutalaiskristillinen perinne on aiheuttanut länsimaissa huomattavasti enemmän hyvää kuin pahaa.
Ei Enbuske kristillisen radiokanavan haastattelussa silti uskovaiseksi halua heittäytyä. Hän sanoo kuitenkin katsovansa uskonasioita avoimemmin kuin ennen. Tai oikeastaan vielä enemmän. Nyt Tuomas Enbuske sanoo toivovan voivansa uskoa.
– Aivoni on kuitenkin rakennettu niin, että se ei ole ihan helppoa.
– Olen luterilaiskristillisjuutalainen uskonnoton – toistaiseksi. Kulttuuriperinne minussa on, mutta olisin ulkokultainen, jos väittäisin olevani uskova – mutta en tiedä onko se lopullinen tila. Toivoisin voivani uskoa.
”Onhan se vaikea ajatella, että Isis-taistelijat ovat Jumalalle yhtä rakkaita kuin muutkin.”
Enbusken mielestä kirkko voisi tuoda sanomaansa esiin suorasukaisemmin. Puhua enemmän kadotuksesta ja pelastuksesta – synnistä ja Jeesuksesta.
– Jotkut sanovat, että hyvät uskovaiset ovat sellaisia, jotka eivät tuputa toisille uskoa. Minä taas olen otettu siitä, että toista ihmistä kiinnostaa se, missä vietän iäisyyteni.
– Armo on kristinuskon hienoimpia sanomia – varsinkin kun armo on ihmiselle todella vaikeaa. Minullekin se on vaikeaa. Onhan se vaikea ajatella, että Isis-taistelijat ovat Jumalalle yhtä rakkaita kuin muutkin.
Viikkoja psykiatrisella
Viime vuonna Enbuske vietti psykiatrisessa sairaalassa useita viikkoja, osan niistä suljetulla osastolla. Viikot jakaantuivat muutamaan hoitojaksoon. Talven jälkeen hän uskaltautui kertomaan mielenterveyden ongelmistaan julkisuudessa. Ja tietysti Twitterissä. Moni oli jo ehtinyt ihmetellä, mihin mies sieltä katosi.
– On helpotus, että ei tarvitse enää teeskennellä. Miten hyvältä se tuntuukaan, kun kertoo, eikä tarvitse koko ajan pelätä, että paljastuu.
Julkkistoimittajan lähipiiriin ja laajempaan verkostoon kuuluu runsaasti julkisuuden henkilöitä. Enbuske tietää, miltä tuntuu pitää pärjäämisen ja pätemisen kulisseja yllä valokeilan keskellä.
– Veikkaan että moni on aika tyhjä ja surullinen. Kyllähän siinä huomion hakemisessa on paljon kyse siitä, että haetaan hyväksyntää. Ainakin minulla oli monta vuotta ja vuosikymmentä niin, että hain hyväksyntää. Rakkauttahan minä hain.
Enbuske sai hoitoa, toimivan lääkityksen ja kertoi sairastumisestaan. Se auttoi.
”Ainakin minulla oli monta vuotta ja vuosikymmentä niin, että hain hyväksyntää. Rakkauttahan minä hain.”
– En tällä hetkellä herää yöllä ahdistukseen. Olen onnellinen, että olen selvinnyt kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja saanut siihen lääkityksen. Minulla on myös ADHD, johon en saa lääkitystä, mikä on sääli.
Avoimuus ja heikkouksesta kertominen muutti suhteita myös läheisiin.
– Välit isääni paranivat todella paljon. Isäni on sellainen äijä, joka ei hirveästi tunteista puhu. Nyt hän on pehmentynyt.
Mieleen nousi lestadiolainen mummo
Tänä keväänä Tuomas Enbuskella on ensimmäistä kertaa vuosiin ollut aikaa pysähtyä ja miettiä elämää. Mieleen on tullut mummo.
– Mummo oli lestadiolainen. Hänellä oli kymmeniä lapsenlapsia, joista minä olin yksi. Mummo oli aina sitä mieltä, että minusta tulee pappi.
Mummon profetia ei ainakaan vielä ole toteutunut. Toimittaja Enbuske on pohtinut, mihin isoäidin hengellinen perintö karkasi tulevien polvien elämästä.
– Serkut, enot ja tädit ovat maallistuneita tapakristittyjä. Vanhempani kuuluvat kirkkoon. He eivät ole koskaan puhuneet minulle mitään uskonnon vastaista – mutta eivät kyllä myöskään mitään toisinpäin.
Julkisten esiintymisten perusteella ihmiset mieltävät Tuomas Enbusken vilkkaaksi ja impulsiiviseksi, ulospäinsuuntautuvaksi mediapersoonaksi. Se on ADHD oireyhtymää. Miehen itsensä mukaan hän on sisimmässään ihan muuta.
– En ole ujo, mutta olen aika introvertti ja erakko. Minulle on välillä tosi raskasta tavata ihmisiä, koska viihdyn yksinäni.
Yksinäiselle sudelle mielisairaalan suljettu osasto ei ollut painajainen. Radio Dein Ex-Criminals -ohjelmassa Enbuske kertoo uskovansa, että voisi selviytyä suljettujen ovien takana muunlaisissakin olosuhteissa.
– Voisin olla kuukausia yksin kotona. Minusta tulisi varmaan hyvä linnajätkä.
Tuomas Enbuske Radio Dein Ex-Criminals-ohjelmassa tiistaina 30.3. klo 22.03. Uusinta pääsiäissunnuntaina 4.3. klo 16.03. Jakso lähetyksen jälkeen kuunneltavissa podcastina osoitteessa radiodei.fi/ex-criminals.
