Kirjoittanut
Kun luterilaiset menevät riparille, helluntailiikkeessä mennään Fifteen-leirille. Leirien välillä on eroja, mutta myös paljon yhtäläisyyksiä. Sosiaalinen media toimii nykyään myös ennestään toisilleen tuntemattomien leiriläisten ryhmäyttäjänä.
Helluntaiherätyksen Iso Kirja -opistossa koettiin tänä keväänä viisitoistakesäisille tarkoitettujen Fifteenleirien uusi täyttymisennätys. Päivä ilmoittautumisajan päättymisen jälkeen kesän kahdelle leirille jaettiin enää varasijoja.
Fifteenleiriä lienee helpointa kuvata helluntailaisten ripariksi. Myös Iso Kirja -opiston nuorisotoimintojen johtaja Jukka Piirainen esittelee sen usein niin herätysliikkeen ulkopuolisille.
Toisaalta kyse on Piiraisen mukaan ihan eri asioista, koska Fifteenleiriin ei esimerkiksi kuulu lapsena saadun kasteen vahvistavaa konfirmaatiota.
Jokainen osaksi joukkoa
Teini-ikäisille tarkoitettujen ”aikuistumisleirien” pohjimmainen tavoite on rakentaa nuoren omakohtaista uskoa. Yli viikon poissaolo kotoa ikätoverien seurassa ja muiden hengellisessä ohjauksessa on väkevä paketti nuorelle ja suuri vastuu leirien järjestäjille. Miten tehtävään valmistaudutaan eri järjestämispaikoissa?
Kansan Raamattuseuran rippileirit alkoivat monta vuosikymmentä sitten Lohjan Vivamossa. Nykyään yhden jättikokoisen leirin sijaan luterilainen herätyskristillinen järjestö pitää viisi noin 50 osallistujan leiriä kesässä, yhden Oronmyllyssä ja loput Vivamossa.
KRS:n ripareilla on nuorisotyöntekijä Katariina Nymanin mukaan huomioitu erityisesti nuorten turvallisuus ja heidän ryhmäytymisensä.
– Ihmisiä tulee ympäri Suomea, ja todella monet eivät tunne ketään. Niinpä panostamme siihen, että kaikki saisivat ystäviä ja heidän olisi hyvä olla.
Helluntailaisia Fifteenleirejä pyörii sekä maakunnallisina Pohjanmaalla, Varsinais- ja Etelä-Suomessa että valtakunnallisina Keuruun Isossa Kirjassa. Seinäjoelta ryhmiä on viety perinteisesti Espanjaan asti.
Etenkään Keuruulle tulevilla nuorilla ei ole välttämättä valmiita ystävyyssuhteita muihin. Jukka Piirainen sanoo, että leireillä kaikki pyritään huomioimaan ja saamaan osaksi porukkaa.
– Ryhmäytyminen ja tutustuminen toisiin onnistuu yleensä tosi
hyvin.
Piirainen tähdentää, että Nuorisotoimintojen eräs laajempi ydinajatus onkin, että nuorilla olisi uskovia ikätovereita.
Erilaista koulutusta isosille
Fifteenillä ei nähdä isosia vaan piispoja. Nimitykset ovat osa leirille haettua omaleimaisuutta.
Erityisesti piispoilla on vastuu leirilaisten hyvinvoinnista.
– Piispojen pääasiallinen tehtävä on olla hengellisenä isoveljenä ja -siskona leiriläisille ja elää heidän kanssaan leirin arkea, Piirainen sanoo.
– Heilta edellytetaan koulutuksen käyminen ja suositus oman seurakunnan pastorilta tai vanhimmalta, että on aktiivinen omassa seurakunnassaan.
Isossa Kirjassa piispoihin liittyy eräs positiivinen ongelma: virkaan on enemmän tulijoita kuin leirille voidaan ottaa.
KRS:n ripari-isoset käyvät kahden vuoden koulutuksen tehtäväänsä varten.
– Ensimmäisenä vuonna opitaan kristinuskon perusasioita ja tuntemaan Jumalaa, ei vielä isostaitoja. Sen jälkeen mennään lastenleirille. Vasta seuraavana vuonna käydään läpi ryhmänohjaustaitoja, mutta nekin integroidaan raamattuopetukseen, Katariina Nyman kertoo.
Some yhdistää jo ennen leiriä
Arjen läpäissyt sosiaalinen media valmistelee sekä KRS:n ensi kesän riparilaisia että Ison Kirjan Fifteenleirille tulevia kohtaamaan toisensa.
– Molemmille leireille on tehty Facebook- ja WhatsApp-ryhmät, ja keskustelu niissä on hurjan tiivistä tuon ikäisille tyypilliseen tapaan, Jukka Piirainen hymyilee.
Katariina Nymanin mukaan ryhmiin kommentointi on ennen leiriä varovaista: tulijoiden nimiä, kuvia ja harrastuksia ehkä vähän vakoillaan kauempaa.
Virtuaaliryhmien arvo korostuu etenkin leirin jälkeen, jolloin ystävystyneet nuoret voivat pitää niissä yhteyttä vuosiakin.
