Kirjoittanut
Teija Valkama on elänyt elämää, joka on maustettu monilla mausteilla. Vuoden aikana on tapahtunut paljon; ensin myytiin oma koti, sitten hengellinen koti jakautui.
Teksti: Heini Valkama
– Esikoiset ry on uusi, mutta samalla vanha seurakunta. Sen tavoite on olla koti niille esikoislestadiolaisille, jotka eivät enää käy esikoislestadiolaisten seuroissa. Jo kauan olleet ristiriidat repesivät viime keväänä sakramenttiseparatismin johdosta. Emme olisi halunneet lähteä, Teija Valkama, 57, kertoo.
– Synnyin esikoislestadiolaiseen perheeseen. Sisimmässäni tulen aina olemaan esikoislestadiolainen, nyt kuulun esikoisiin. On surullista, että seurakunta rikkoutui. Perheet, suvut ja ystävyyssuhteet ovat olleet kovalla koetuksella.
Teija Valkama oli esikoiset ry:n perustamiskokouksessa viime kesän lopulla Lahdessa. Siellä oli yli seitsemänsataa esikoislestadiolaista.
Ylöjärven Viljakkalassa asuva koulunkäynninohjaaja iloitsee uudesta hengellisestä kodistaan. Myös oma kotikirkko on rakas levähdyspaikka. Hän on seitsemän aikuisen lapsen äiti ja yhdeksän lapsen mummu, muori menninkäinen, sanoo aviopuoliso Esa Valkama, 58.
– Maallikkosaarnaajat rupesivat kastamaan vauvoja ja jakamaan ehtoollista omilla rukoushuoneilla. Kyse oli omantunnon asioista, joista ei voinut antaa myönnytyksiä. Piti valita, mihin uskoni perustuu. Lähetin seurakunnan johdolle monta sähköpostiviestiä, Teija Valkama jatkaa.
Esikoislestadiolaisuus on evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimiva herätysliike. Sen syntyyn on olennaisesti vaikuttanut Lars Levi Laestadius. Liikkeen toimintaa on muun muassa Pohjoismaissa sekä Pohjois-Amerikassa. Uusi esikoiset ry tahtoo jatkaa perinteistä esikoislestadiolaista linjaa evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeenä.
Uudenlaista ajattelua
Teija Valkaman elämä hyppäsi kuperkeikan NMKY:N Pieksämäen avioliittoleirillä vuonna 1998. Sysäyksen sinne sai oma sisko, joka kertoi miehensä kanssa omista leirikokemuksistaan. Hengellinen muutos oli lähtenyt liikkeelle jo paljon aikaisemmin.
– Avioliittoleirillä sain jakaa yhteisen uskon eri seurakuntiin kuuluvien kristittyjen kanssa. Tuo kokemus oli voimakas. Eteeni avautui uusi maailma. Sain huomata, että Jeesus on sama yli seurakuntarajojen. Meinasin lähteä lentoon tuolini kanssa! Oli helpottavaa hyväksyä muiden seurakuntien uskovat sellaisina kuin ovat. Aikaisemmin oli tärkeää olla meikäläinen ja kuulua esikoislestadiolaisten joukkoon, Teija Valkama sanoo.
– Ennen muutosta arki oli aikamoista selviytymistä. Pikku hiljaa elämääni tulivat uudenlainen ilo ja vapaus. Oli ihanaa huomata, että armossa voi vain levätä, yksin usko riittää. Nyt uskoni on ennen kaikkea suhde Jeesukseen. Elän rukouksesta. Rukous on hengittämistä ja ilman sitä ei ole mitään, Teija Valkama kertoo löydöistään.
Vuosia sitten alkoi prosessi, joka on käynnissä vieläkin. Ahdistus ajoi eteenpäin, ensin leireille ja sitten vuodeksi terapiaan.
– Ensin löytyivät rajat. Sitten mielipiteet, lopulta rohkeus. Olla ja luottaa, tällainen minä olen ja saan olla. Pitkät hiukset saivat kyytiä, se oli oman tahdon ilmentymä, eräänlainen kokemus vapaudesta. Kukaan ihminen ei määrittele minua ja tapaani elää. Se oli riuhtaisu irti ihmisten keksimistä säännöistä.
Tie omaksi itseksi ei ole ollut mutkaton, mutta sitäkin antoisampi. Kinttupolut on kuljettu, ruusuilla on tanssittu.
– Elämä on maistunut aina, hyvälle sekä pahalle, mutta se on maistunut. Olen luonnonlapsi ja rakastan laulamista, se toi voimaan arkeen jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Olen käynyt Kevätesikot-kuorossa jo kaksikymmentäkuusi vuotta.
Kaksinkertainen kodittomuus
– Olen kutsunut mennyttä vuotta kaksinkertaiseksi kodittomuudeksi. Olemme asuneet vuoden mökillä, koska emme ole halunneet hätiköidä. Olen ollut viikot yksin, puolisoni tekee töitä toisella paikkakunnalla.
Vuosi on ollut opettavainen, vaikka yksinäisyys ja hiljaisuus ovat joskus jähmettäneet. Välillä olo on ollut jopa hylätty. Kiikarissa olleen hirsitalon osto melkein jo hautautui, kaupantekoprosessi oli hidas.
– Kesällä ajattelin, että tässäkö tämä elämä nyt oli? Unohtiko Jumala minut tänne? Lopulta ymmärsin, että talokaupat ja uusien kauppojen viivästymisellä on tarkoitus.
Yksinäisyys toi esille uusia voimavaroja ja taitoja. Myös muistoja lapsuudesta sekä nuoruudesta nousi pintaan. Olosuhteet mahdollistivat eletyn elämän edessä hiljentymisen. Läheiset tulivat entistä rakkaammiksi.
– Erityisesti hetkistä lastenlapsien kanssa osaan nauttia enemmän. Toivon, että olisin perhekunnan vanha mamma ja huolehtiva emo.
Lähteet ja lisätietoja herätysliikkeiden tilanteesta
