Kirjoittanut
Kun kerjäävät ihmiset Etiopiassa tulivat iholle, teologian tohtori Mari-Anna Stålnackelle kirkastui, ettei lähetystyössä voi huolehtia vain teologiasta.
Mari-Anna Stålnacke, 56, aloitti elämänsä Etiopiassa sata lasissa. Oltuaan vain kaksi kuukautta maassa hänellä oli saarnavuoro kansainvälisessä seurakunnassa ja vastuutehtävä naisten raamatturyhmän koordinaattorina.
”Ajattelin, että kun tämä on vain vuoden pätkä, niin eletään alusta asti täysillä”, Mari-Anna sanoo.
Hän muutti perheensä kanssa Addis Abebaan elokuussa 2022. Kyseessä on tohtorivaihto, jossa Lähetysseura palkkaa teologian tohtoreita vuodeksi vahvistamaan kumppanikirkkojen teologista koulutusta. Mari-Annan työpaikkana toimii Mekane Yesus -kirkon seminaari maan pääkaupungissa.
Vanhatestamentillisia käänteitä
Lähtöä oli valmisteltu pitkään ja hartaasti, sillä alun perin Mari-Annan piti muuttaa Etiopiaan jo vuonna 2019. Silloin suunnittelussa tukena olivat Lähetysseuran Etiopia-konkarit Leila ja Kari Pentikäinen, joihin Mari-Anna törmäsi sattumalta ollessaan seurakuntansa lähetystoimikunnan puheenjohtaja.
Pentikäisillä ja Stålnackeilla synkkasi, ja Etiopia tuntui oikealta paikalta mennä. Lähtö kuitenkin peruuntui, ensin pandemian takia. Sitten Addis Abebaan tuli tulva ja Etiopian sisällissota laajentui.
”Hyvin vanhatestamentillisia juttuja”, Mari-Anna toteaa.
Kun tilaisuus lähteä lopulta koitti uudelleen, piti aiheesta neuvotella perheen nuoriso-osaston kanssa. Ratkaiseva tekijä oli muuttunut lukiolaki, joka mahdollisti arvosanojen siirtämisen suoraan kansainvälisestä koulusta Suomeen.
Lopulta kaksi teini-ikäistä suostui lähtemään mukaan, vaikka suru peruuntuneesta lähdöstä oli jo kerran jouduttu käsittelemään. Ovien luultiin sulkeutuneen kokonaan.
Lähdön koittaessa viime vuonna Pentikäiset olivat jo palanneet kotimaahan, mutta tuki jatkui: puhelinlangat lauloivat ahkerasti.
”Sain kysyä Leilalta tyhmiä kysymyksiä, ja hän sai olla mukana Etiopia-elämäni alussa. Se oli meille molemmille henkireikä”, Mari-Anna kertoo.
Seurustelua lentokoneessa
Lähetystyö on ollut Mari-Anna Stålnackelle unelma lapsesta asti. Hänen luokkakaverinsa täti työskenteli Tansaniassa ja kävi kertomassa työstään luokassa.
”Siitä se lähti. Lähetystyöntekijöiden kouluvierailut ovat siis tärkeitä!”
Mari-Annan mies Juha Stålnacke tarttui mukaan vuosilta Yhdysvalloissa. He tutustuivat netissä ja olivat kirjekavereita, kunnes seurustelu siirtyi lentokoneeseen. Mari-Anna opetti ja johti silloin kirkon ammatteihin valmistavassa koulutusohjelmassa. Mari-Anna ja Juha sopivat yhdessä, millä lennolla tulevat käymään kotimaassa ja varasivat vierekkäiset penkit.
Matkoilla Chicagosta Helsinkiin oli aikaa tutustua. Pariskunta asui aluksi Texasissa ja palasi sitten Suomeen, ensin Ouluun ja sieltä Ulvilaan, Mari-Annan lapsuudenkotiin.
Ennen Nokialla kännykkäohjelmistoja tehnyt Juha koodaa nykyään varastonhallintajärjestelmiä, joita pystyy onneksi tekemään myös Etiopiasta.
”Juha on aina sanonut, että hae vaan niitä ulkomaan paikkoja. Nyt hän sitten löytää itsensä Etiopiasta”, Mari-Anna naureskelee.
Kotona roolit ovat jakautuneet niin, että Juha on ”gourmet-kokki” ja Mari-Anna tekee makaronilaatikot ja muut peruskaurat. Luksustuotteena perheen jääkaapista löytyi soijamaitoa – kunnes se loppui kaupasta.
Pelkkä Raamattu ei riitä
Mari-Anna on koulutukseltaan uskonnon ja psykologian opettaja, mutta on pitkään kokenut olevansa myös lähetystyöntekijä. Yhdysvalloissa opettaessaan hän alkoi kirjoittaa ajatuksiaan blogiin, ja nykyään hän ylläpitää kahta hengellistä Instagram-tiliä sekä kirjoittaa kirjaa.
”Jotenkin sitä aina löytää itsensä tekemästä kaikkea kivaa”, Mari-Anna sanoo.
Eräässä vaiheessa hän kirjoitti Raamattua lukiessa tulleita ajatuksiaan blogiinsa kuudesti viikossa.
”Se oli sitä aikaa, kun Jumala koulutti minua.”
Myös Etiopia on kouluttanut häntä. Ensimmäinen oppitunti tapahtui kadulla. Kun kerjäävät ihmiset Addis Abebassa tulivat iholle, Mari-Annalle kirkastui, että lähetystyössä ei voida huolehtia vain teologisesta puolesta.
”Nyt ymmärrän, miten tärkeää kehitysyhteistyön puoli on. Ei ihmisiä voi jättää oman onnensa nojaan.”
Arki eroaa elämästä Ulvilassa melkoisesti. Ikkunasta on näkynyt hyeena, muurahaiskäpy, sakaaleja ja marakatteja. Kaupasta ei saa kaikkea, mitä haluaa, vaan monien elintarvikkeiden saatavuus riippuu päivästä.
Suomea Mari-Anna ikävöi vain harvoin, koska seminaarin pihapiirissä asuva kansainvälinen yhteisö pitää huolen siitä, että olo on aina kotoisa.
Lähetysseuran vanhan vierastalon sauna ei tulvan jäljiltä enää palvele, mutta toisen järjestön suomalainen lähetystyöntekijä pelasti tilanteen. Hänen saunassaan pidetään sekä naisten että miesten vuoroja säännöllisesti.
“Kun menin täällä ensimmäistä kertaa saunaan, tuntui kuin olisin taivaaseen päässyt.”
Nainen paikallaan
Seminaarilla Mari-Anna opettaa esimerkiksi kristillistä etiikkaa ja ohjaa neljää pro gradu -tutkielmaa. Opiskelijat ottavat innokkaasti vastaan hänen opetuksensa, ja luennoilla on hyvä energia. Avoin hengellisyys uppoaa etiopialaisiin, ja Mari-Annalle se on luontevaa. Etiikan tunneilla hän antaa lukutehtäväksi aina yhden hengellisen ja yhden akateemisen artikkelin kerrallaan.
Mari-Anna kokee tekevänsä työtä myös ihan vain läsnäolollaan.
“Puoliksi tehtävänä on olla täällä naisena. Henkilöstö on muuten niin miesvaltaista.”
Lähetysseura tukee erityisesti naisten teologian opiskelua Mekane Yesus -seminaarissa. Naispuoliset papit ovat vain pieni vähemmistö koko kirkossa.
Vanha rakkaus palasi
Haastattelupäivänä lokakuussa Stålnacket ovat juuri saaneet auton. Se auttaa arjessa ja punoo juuria Addiksen maaperään. Luvat, auto ja paikallinen ajokortti alleviivaavat Mari-Annalle, että täällä ei olla vain käymässä. Pidemmäksikin aikaa perhe voisi jäädä.
”Niin monta rokotusta otettiin ennen matkaa, että samoilla piikeillä olisi voinut olla toisenkin vuoden”, Mari-Anna sanoo ja nauraa.
Erityisesti hän nauttii viikonlopuista: siivooja tulee perjantaina, lauantaina on kauppapäivä ja sunnuntaina mennään kirkkoon.
”Kirkon jälkeen käymme syömässä ja viettämässä aikaa suomalaisten kanssa. Kerran kävimme samana päivänä vielä kävelyllä, ja silloin tuntui, että keho tuli ravittua kaikin tavoin”, Mari-Anna kertoo.
Amharan kieltä hän ei ole ehtinyt opetella, eikä tarvitsekaan, koska opetus seminaarilla on englanniksi. Kovasti Mari-Anna kuitenkin haluaisi osata paikallisen valtakielen, koska muuten on väkisinkin ulkopuolinen. Hän on oppinut yhden kätevän sanan, joka sopii joka väliin. Se on ”eshi”. Suomeksi se tarkoittaa ”okei”.
Etiopia on tuonut arkeen myös jo kerran hylätyn rakkauden.
”Olin lopettanut kahvinjuonnin, mutta täällä kahvi on niin hyvää, että aloitin uudestaan”, Mari-Anna kertoo.
*
Teksti ja kuvat: Virve Rissanen
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 2/2023.
