Kirjoittanut
Radio Dein Viikon debatti tarttui yhteiskunnalliseen kiistakapulaan, ikäihmisten hoitamiseen. Entinen Stakesin (nyk. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) pääjohtaja Vappu Taipale kohtasi hoitotyöaktivisti Tarja Tallqvistin. Taipale, joka on toiminut aiemmin myös sosiaali- ja terveysministerinä, näkee peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin muuttaneen mieltään kesken vanhuspalvelulain uudistuksen valmistelun.
Vappu Taipale toimi vanhuspalvelulakia valmistelleessa työryhmässä, jonka peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson asetti viime syksynä. Kun Taipaleelta kysyy, onko hän sitovia hoitajamääriä koskevassa asiassa eri mieltä peruspalveluministerin kanssa, hän vastaa mielenkiintoisesti.
– En minä aluksi ollut.
Kun Taipaleelta tiedustelee, tarkoittaako hän asiasta vastaavan ministerin kääntäneen kesken kaiken kelkkansa, hän nyökkää merkitsevästi.
Hallitus puhalsi keskelleen alkusyksystä keskisuuren poliittisen myräkän, joka kärjistyi erityisesti päähallituspuolueiden Kokoomuksen ja SDP:n välille. Demareiden peruspalveluministeri ajoi voimakkaasti – puolueensa tuella – uutta vanhuspalvelulakia, joka olisi sisältänyt lakisääteisen velvoitteen kunnille: 0,7 hoitajaa yhtä laitoksessa hoidettavaa vanhusta kohden.
Kokoomus korosti kotihoidon ja hoidon laadun kehittämistä laitoshoidon ja käsiparimäärän sijaan. Hallitus pääsi kompromissiin erityisesti työministeri Lauri Ihalaisen neuvottelukokemuksen vuoksi. Nahkapäätöksen mukaan sitova asetus hoitajamitoituksesta astuu voimaan vasta vuonna 2015, mikäli kunnat eivät hoida sitä ennen asiaa vapaaehtoisesti puolikkaan hoitajan tasolle.
Vanhuspalveluasioista vastaavan ministerin mielipiteen on väitettty vaihtuneen kahteenkin otteeseen. Hän oli ennen poliittisen ohjauksen – siis ministerin vaikuttamisen – ulkopuolella toimineen työryhmän asettamista sitovan 0,7:n hoitajan velvoitteen kannalla. Perehdyttyään työryhmän tuloksiin, ministeri päätyi sen kannalle. Hän päätyi kuitenkin lopulta ajamaan sitovaa mitoitusta.
Onko Vappu Taipale sitten eri mieltä kuin SDP, jonka jäsen ja entinen ministeri hänkin on? Hän vastaa päivänpolitiikan sidonnaisuuksien yläpuolelta, kokeneen ihmisen rentoudella.
– En minä tiedä, mitä demarit ajattelevat, enkä paljon välitäkään siitä, koska kysymys oli tutkimuksista. Näyttö siitä, mikä oikeasti on hoivatyössä laatua, ei liity siihen, että kuinka monta käsiparia siellä hoidossa on, vaan siihen ilmapiiriin ja ihmisiin. On mahdotonta, no ainakin epätarkoituksenmukaista, lyödä sitä (hoitajamäärää) kiinni lakiin, Taipale paaluttaa.
Hoitotyöaktivisti ja Espoon kaupunginvaltuutettu Tarja Tallqvist listaa debatissa senioreidemme kohtelun epäkohtia ja korostaa pikaista ja perusteellista laitoshoidon parantamisen tarvetta.
– Liian vähän hoitajia, ehdottomasti. Haluan alleviivata, että kun on hankalasti hoidettavia, tarvitaan tarpeeksi hoitohenkilökuntaa. Tarpeeksi tarkoittaa todella riittävästi ja osaavaa henkilökuntaa. Miten voi puhua laadusta, kun sitä ei ole olemassa? Siellä on siivooja, johtajan tytär, talonmies ja kielitaidoton ihminen, joka hoitaa. Hoitajat uupuvat tähän kerta kaikkiaan, Tallqvist julistaa.
Vappu Taipale puhuu vanhuksista me-muodossa, vaikka on itse vasta 72-vuotias. Hänen painotuksensa olivat työryhmätyössä ja muutenkin erilaiset kuin Tallqvistilla tai muilla demareilla. Hän tähdentää rohkaisemisen, vapaeahtoistyön, lähimmäisten avun, myönteisen ilmapiirin ja kotihoidon kehittämisen merkitystä.
– Ennen kaikkea ennaltaehkäiseviä toimia, hyvinvoinnin ja itsenäisyyden ylläpitämistä. Meistähän tiedetään niin vähän ja kysytään niin vähän.
Taipale toimii nykyään paitsi Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Valli ry:n puheenjohtajana, myös Euroopan tutkimusalueen ERA:n ikääntymisverkoston ERA-AGE:n puheenjohtajana. Häneltä lohkeaa kotimaan näkemysten kylkeen maailmanpoliittinen ehdotus.
– Olisi luotava kansainvälinen vanhusten oikeuksien sopimus. Lapsillahan on jo omansa.
Onneksi vanhuksilla on Vappu Taipaleensa ja Tarja Tallqvistinsa.
