Kirjoittanut
Studiossa Nina Åström -sarjassa tehdään Ninan ja hänen vieraidensa seurassa löytöjä ja oivalluksia elämästä Jumalan yhteydessä. Raamatunopettaja Leif Nummelan kanssa Nina keskustelee muun muassa epäilystä ja epäuskosta.
Nina Åström kuvaa epäilyä asiana, joka saattaa aiheuttaa sydämentykytystä monelle uskovalle.
− Sitä miettii, että voinko olla uskovakaan, kun epäilen.
Leif Nummela näkee epäilyn kuitenkin mahdollisuutena. Hän erottaa epäilyn ja epäuskon toisistaan.
− Epäilyssä on mahdollisuus sekä johonkin tosi hyvään että johonkin huonoon. Epäusko on oikeastaan kokonaan negatiivista silloin, kun siihen jää.
”Totuus kestää kaikki kysymykset ja epäilyt.”
Leif kuvaa epäilyä kysymyksenä. Voi esimerkiksi pohtia, tiedetäänkö varmasti, että Jeesus on ollut olemassa.
− Voi kysyä ja epäillä niin paljon kuin ikinä haluaa, kunhan säilyttää tietyn asenteen. Se on se, että jos saa vastauksen, on valmis ottamaan sen vastaan, Leif kuvaa.
− Mutta jos epäilee niin, että ei halua uskoa, vaikka saisi vastauksen – silloin alkaa lähestyä epäuskoa. Epäuskossa tietää vallan hyvin, miten asia on, mutta kieltäytyy uskomasta.
Leif muistuttaa, että missä tahansa epäilyn tai epäuskon tilanteessa voi kuitenkin vielä aloittaa matkan Jeesuksen luo.
− Totuus kestää kaikki kysymykset ja epäilyt. Mutta ihan toinen asia on, jos kieltäydyn pysyvästi uskomasta totuuteen.
Epäily täytyy sallia
”jokainen uskova epäilee joskus, jos hän on rehellinen itselleen”
Epäily kääntyy huonoksi myös silloin, jos sitä ei sallita. Joissain seurakunnissa näin on: ei saisi epäillä, onko asia todella näin.
− Asenne on se, että ”älä kysy vaan usko”. Se voi olla hyvin vahingollista. Epäily jää kuitenkin kalvamaan, eikä siihen saa vastauksia.
− Sanoisin, että jokainen uskova epäilee joskus, jos hän on rehellinen itselleen, Nina lisää.
Leif kannustaa etsimään sellaista kristittyjen yhteyttä, jossa epäily on sallittua ja jossa rohkaistaan etsimään ja löytämään. Kun etsii vastauksia avoimin mielin, epäily voi johtaa askel askeleelta kohti levollisempaa ja varmempaa uskoa.
Nina täydentää, mitä siitä seuraa, kun käy epäilyt perinpohjaisesti läpi:
− On pitänyt oikeasti pohtia, tiedänkö nämä asiat, uskonko niihin. Kun päätyy siihen, että tiedän ja uskon, tulee varmuus siitä, että nyt mua ei enää hetkauteta näissä asioissa.
Epäillä voi myös sitä, rakastaako Jumala minua. Jos on tullut esimerkiksi kaltoinkohdelluksi lapsena, siitä kumpuava epäluottamus ja turvattomuus on voinut siirtyä myös jumalasuhteeseen. Jumala näyttäytyy lähinnä vaativana.
− Tätä on paljon seurakunnissa. Siihen ei niinkään auta historiallinen todistelu, vaan se, että saa tunnetasolla avautua sille, että Jumala oikeasti rakastaa minua, Leif sanoo.
− Lisäksi on tärkeää myös saada muilta seurakuntalaisilta vahvistusta siihen, että minusta välitetään ja että kuulun joukkoon.
Apuna muille
Leif kannustaa laittamaan hyvän kiertämään. Eli jos on saanut itse apua epäilyihinsä, voi rukoilla, että voisi olla vuorostaan apuna jollekin, joka epäilee.
− Toisten auttaminen tuo myös mielekkyyttä elämään. Raamatun tutkimisen lisäksi vastauksia epäilyihin voi etsiä esimerkiksi juttelemalla sellaisten ihmisten kanssa, joiden tietää todella paneutuneen uskonasioihin. Tai lukemalla heidän kirjoituksiaan.
Jos itsellä on ollut rankka elämänkokemus ja tietää ihmisen, jolla on ollut vielä rankempaa, ja hän uskoo silti – kannattaa kysyä, miksi hän uskoo yhä. Kun on löytänyt vastauksia ja luottamuksen siihen, että Jeesus rakastaa myös minua, voi ehkä todeta kuten Pietari: Herra, kenen luokse me muka menisimme? Sinulla on sanat, jotka antavat ikuisen elämän. (Joh. 6: 68)
Teksti: Ulla Pitkänen, Studiossa Nina Åström -ohjelman pohjalta
** Kuuntele Studiossa Nina Åström -sarjaa Radio Deistä ma klo 22.03, la klo 18.03 (uusinta) sekä Dei Plussasta tai katso jaksoja videoina.
