Kirjoittanut
– Eripuraa kirkkojen välille aiheuttavat seksuaalivähemmistöjen ja naisten oikeudet. Kirkot uhkaavat eroamisella, jos seksuaalisuuteen liittyvät oikeudet otetaan agendalle. Mutta jos tämän pelossa luovutaan kokonaan ihmisoikeuskysymyksistä, on se outoa, arvioi Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen valmisteluja.
Professori Risto Saarinen kritisoi Kirkkojen maailmankokousta siitä, että syksyn yleiskokouksen valmistelusta puuttuu ihmisoikeuskielen käyttö, vaikka se painottuu tämän hetken uskontokeskusteluissa.
– Kirkoilla olisi paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää ihmisoikeuksien tuomisessa esiin kokouksessa. Ihmisoikeudet, ihmisen ääretön arvokkuus ja elämän muutkin kuin rahalla mitattavat asiat ovat tärkeitä. Kokouksessa voisi tuoda esiin koulutukseen, työhön ja sananvapauteen kuuluvia ihmisoikeuksia. On toivoa herättävää katsoa, miten ihmisoikeusasiat kuuluvat korealaiseen herätyskristillisyyteen.
Kokous järjestetään Etelä-Koreassa. Saarinen tuntee luentovierailuiltaan maan uskonnollisuutta. Hän pitää korealaisia hyvin tietoisina ihmisoikeuksista.
– Mitä Etelä-Korea on tänään, sitä on maailma huomenna. Etelä-Korea vetää Aasian taloutta. Kristinuskosta on tullut suurin uskonto siellä Korean sodan jälkeen. On tärkeää kokoontua siellä, missä megatrendit näkyvät ja ottaa huomioon myös poliittinen tilanne, arvioi Saarinen.
Etelä-Koreassa on vallalla jyrkän antiekumeeninen konservatismi ja amerikkalaistyyppinen evankelisuus. Myös roomalaiskatolinen kirkko toimii maassa vahvasti. Eri kirkkokunnat ja kristilliset yhteisöt ovat korostetun erillään toisistaan.
Luther-säätiö ja Tulkaa kaikki -liike tutkimuskohteina
Saarisen luotsaama Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan huippuyksikkö tutkii Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -hankkeessaan erilaisia uskonnollisia ryhmiä. Se selvittää, miten uusi ryhmä voidaan hyväksyä kirkossa – olipa kyse sitten Luther-säätiöstä tai Tulkaa kaikki -liikkeestä.
Hankkeessa perehdytään siihen, miten varhaisessa kristillisyydessä hyväksyttiin erilaisuus ja kuinka uudet uskonnolliset ryhmät luovat identiteettiään julkisen keskustelun ja konfliktien kautta.
– Valitettavasti usein ajattelemme, että ykseyttä voi syntyä vain, jos toinen on itseni kaltainen. Uskonnollinen hyväksyminen voisi kuitenkin parhaimmillaan hyväksyä toisen henkilönä, vaikka meillä ei olisikaan opillista yksimielisyyttä. Hyväksyminen merkitsisi sitä, ettei hyväksytä oppeja vaan toisia ihmisiä, sanoo Saarinen.
Saarisen mukaan uskonnolliset katsomukset ovat jyrkempiä kuin ennen, mikä näkyy vahvasti roomalaiskatolisessa kirkossa ja amerikkalaisessa fundamentalismissa.
Kirkkojen maailmanneuvoston kokousten lausumissa muotoillaan yhteistä uskoa usein pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Ekumenian nykytila on Saarisen mukaan ollut jo pitkään kärjistynyt.
Kirkkojen maailmanneuvosto kokoontuu kymmenenteen yleiskokoukseensa Etelä-Korean Busaniin 30.10 – 8.11. Kirkkojen maailmanneuvostoon kuuluu 345 kirkkoa 110 maasta.
Neuvoston tavoitteena on synnyttää yhteyttä eli ekumeniaa kristillisten kirkkojen välille. Suurin osa jäsenkirkoista on nykyään afrikkalaisia ja aasialaisia protestanttisia, luterilaisia ja anglikaanikirkkoja sekä idän ortodoksikirkkoja. Roomalaiskatolinen kirkko ei ole neuvoston jäsen.
Suomesta lähtevän valtuuskunnan jäsenet valmistautuvat kokoukseen neuvottelussaan Turun kristillisellä opistolla 23. elokuuta.
