Kirjoittanut
Kun etiopialainen Lalise menetti miehensä puukotuksessa vuonna 2012, Open Doors aloitti kampanjan hänen tukemisekseen. Tänä vuonna Lalise sai tietää, että eräs nainen on rukoillut hänen puolesta päivittäin – jo yli 10 vuoden ajan.
Vierailu Etiopiassa on kuin aikamatka halki huikean erilaisten maisemien kirjon.
Entä ihmiset sitten? Jokaisella on oma ainutlaatuinen kielensä, musiikkinsa, vaatteensa, ruokansa ja myös uskontonsa. Suurin osa heistä on kristittyjä, mutta joillakin alueilla valtaosa väestöstä on muslimeja ja ilmapiiri kristittyjä kohtaan myrkyllinen.
Haudattu Raamattu
Nuori pastori Debela, Lalisen aviomies, toimi opettajana ja pastorina Oromiassa, joka on yksi noista epävakaista alueista. Aikaisemmin valtaosa Oromian väestöstä oli kristittyjä, mutta alueen edellinen presidentti asutti sinne tuhansia muslimiperheitä luoden ympäristön, jota muslimit voivat nyt hallita.
Debela tiimeineen johti monia Kristuksen luokse. Eräänä päivänä vuonna 2012 hän meni käymään naisen luona, joka aiemmin oli ollut kristitty.
”Hän oli palannut islamiin ja haudannut Raamattunsa”, Lalise muistelee. Pastori Debelan kysyessä, miksi hän oli tehnyt niin, nainen sanoi, ettei hautaisi ainoastaan Raamattua vaan myös kristittyjä. Nainen myös uhkaili sanomalla, että eräänä päivänä pastori Debela joutuisi hänen käsiinsä.
Kun Laliselle samana päivänä kerrottiin kuolemasta, hän ei voinut uskoa tapahtunutta.
Pastori Debela ja kolme muuta uskovaa veljeä olivat lähellä naisen asuntoa, kun tämä äkkiä ilmaantui paikalle teroitetun tikarin kanssa ja iski sillä pastoria.
Lalise kertoo tapahtumista, joita ei itse ollut nähnyt: ”Kolme veljeä pakenivat ensin. Mutta nainen huusi heitä palaamaan ja ottamaan mukaansa mieheni. Nainen kieriskeli hänen veressään.”
”Kun lähistöltä tuli sotilaita pidättämään naista, hän sanoi heille mieheni yrittäneen puukottaa hänet ensin. Onneksi sotilaat pidättivät naisen. Hän joutui vankeuteen.”
Kun Laliselle samana päivänä kerrottiin kuolemasta, hän ei voinut uskoa tapahtunutta. Hän uskotteli itselleen miehensä veljen kuolleen ja väitti, että niin myös hänen appivanhempansa kertoivat hänelle seuraavana päivänä. Vähitellen Lalisen oli hyväksyttävä, ettei hänen rakas aviomiehensä enää koskaan palaisi kotiin.
Rukoileminen + kirjoittaminen = välittäminen
Open Doorsin kenttätyöntekijät vierailivat Lalisen luona pian hautajaisten jälkeen. Hänen ennen niin eloisissa silmissään oli nyt äänetöntä surua. Debelan vanhemmat, jotka yhä surevat poikaansa, yrittivät lohduttaa miniäänsä.
”Hän suree yötä päivää”, Debelan isä kertoi. ”Menetin jo poikani, ja nyt pelkään menettäväni myös Lalisen tämän surun vuoksi. Neuvottehan häntä ja rukoilette hänen puolestaan.”
Open Doors ei pystynyt tekemään paljoakaan. Aika ei paranna, mutta paraneminen vie aikaa. Open Doors aloitti rukous- ja kirjoituskampanjan rohkaistakseen Lalisea.
”Kun asuu epätoivon täyttämässä talossa, on tarpeen tietää, ettei ole yksin”, eräs Open Doorsin kenttätyöntekijä sanoo. ”On saatava tietää, että seinien ulkopuolella on elämää ja ihmisiä, jotka välittävät. Halusimme osoittaa sen hänelle rukouksen ja kirjoituskampanjan kautta.”
Vuotta myöhemmin Open Doors rahoitti Lalisen koulutuksen. Hän sai mahdollisuuden mennä kouluun yhdeksännelle luokalle. Oliko tällä mitään vaikutusta nuoreen kristittyyn leskeen Etiopiassa? Lue eteenpäin niin saat vastauksen.
”En ollut koskaan kuullut teistä”
Open Doors tapasi hiljattain Lalisen. Hänen kerran surun verhoamat silmänsä säteilivät nyt onnea. Niiden syvyyteen oli syttynyt eloisia ilon sävyjä. Suupielet kaartuivat ylöspäin leveään, pidättelemättömään hymyyn. Naurunrypyt piirtyivät pehmeinä silmien ja suun ympärillä todistaen sydämellisestä naurusta ja hymystä, jotka näkyvät nyt usein hänen kasvoillaan.
”Tutustuin palvelutyöhönne pastorin kautta, joka tekee yhteistyötä kanssanne. Hän tuli usein käymään, huolehti turvallisuudestani ja rukoili kanssamme.”
”Debelan kuolema kosketti pastoria syvästi. Pastori jopa sanoi kerran, että luopuisi omasta pojastaan, jos vain minun mieheni saisi elää. Niin myötätuntoinen hän oli. Hän kertoi minulle palvelutyöstänne, sillä en ollut koskaan aiemmin kuullut teistä”, Lalise kertoo.
En tiennyt niin monien ihmisten tuntevan minua ja rukoilevan jatkuvasti puolestani. Olen siitä hyvin onnellinen!
LALISE
Hiljattain työntekijämme saivat tietää, että nuori saksalainen nainen on rukoillut päivittäin Lalisen puolesta ja he kertoivat siitä Laliselle.
”Todellako?” Lalise vastasi yllättyneenä. ”Tiesin että teidän käyntinne luonani silloin tällöin olivat jotain todella erityistä, mutta en tiennyt niin monien ihmisten tuntevan minua ja rukoilevan jatkuvasti puolestani. Olen siitä hyvin onnellinen!”
”Kerrottehan heille, että heidän rukouksensa kuullaan ja niihin vastataan. Elämäni on elpynyt. Onnistuin saamaan päästötodistuksen, koska Jumala auttoi minua. Vuonna 2018 menin naimisiin rakastavan miehen kanssa, ja vuonna 2021 meille syntyi vauva. Haluan sanoa kiitos teille. Jumala siunatkoon teitä”, hän kertoo kiitollisena.
Milloin toivo palasi?
Jos toivo on auringon kaltainen, Jumala avasi Lalisen verhot. Mutta milloin?
Lalise muistaa sen elävästi ja kertoo: ”Uuden kouluvuoden alkaessa 2015. Kun aloitin koulunkäynnin, pelkäsin muita opiskelijoita ja epäonnistumista.”
”Päästyäni yhdeksänneltä luokalta kaikki muuttui. Toivo palasi elämääni. Nyt rohkaisen monia vaikeuksissa olevia ihmisiä. Joskus kerron tarinani osoittaakseni, että Jumala on heidän kanssaan. Joskus vain sanon heille, että Jumala on heidän kanssaan.”
Matka on ollut pitkä ja raskas, mutta nyt Lalise on huomannut, ettei ole yksin ja että elämä on elämisen arvoista.
OD:N KENTTÄTYÖNTEKIJÄ ETIOPIASSA
Kuinka koulutus pystyi vaikuttamaan niin merkittävästi murskatun, surun murtaman lesken elämään? Lalisen on vaikea kuvata sitä omin sanoin. Kenttätyöntekijän mukaan koulunkäynti antoi hänelle tarkoituksen. Hän todisti itselleen pystyvänsä saavuttamaan jotain.
Työntekijä kertoo: ”Matka on ollut pitkä ja raskas, mutta nyt Lalise on huomannut, ettei ole yksin ja että elämä on elämisen arvoista. Jumala käytti tuhansia veljiä ja sisaria ympäri maailmaa muuttaakseen hänen elämänsä suunnan. Hän on edelleen Herran uskollinen todistaja.”
Mitä opimme tästä? Pienet teot, kuten rukous ja kirjoittaminen avaavat ikkunan jonkun ihmisen epätoivon talossa ja päästävät sisään toivon tuulahduksen.
