Kirjoittanut
Esko Aho kertoo Uusi Tie -lehden haastattelussa, että hänen mukaansa kristilliset arvot ovat luottamuspääomaa, jota aiemmat sukupolvet ovat meille rakentaneet.
Uusi Tie kysyi East Officen hallituksen puheenjohtaja Esko Aholta, minkälaisia arvoja hän haluaa suosia ja nostaa Suomen menestymisen turvaamiseksi.
– Monikulttuurisuudenkin keskellä meidän tulee pitää kiinni kristillisestä etiikasta, Aho vastaa.
Kristilliset arvot ovat korkeinta luottamuspääomaa, jota hänen mukaansa ei pidä laittaa vaihtoon monikulttuurisuuden nimissä.
Ahon mukaan korkea luottamuspääoma perustuu käsitykseen, että kanssaihmiset toimivat kuten itse toimisimme vaikkapa onnettomuuden sattuessa.
– Se edellyttää yhteistä arvopohjaa ja käsitystä yksilön arvosta, vastuusta ja hänen roolistaan, hän linjaa.
– Myös mahdollisuuksien tasa-arvosta täytyy pitää kiinni. Sen rinnalla täytyy herätellä ihmiset ymmärtämään yksilön vastuu, hän muistuttaa.
Uudistumiselle ja parannuksille aina tarvetta
Entä mitkä tekijät turvaavat parhaiten Suomen talouden, teollisuuden ja kansalaisten työllistymisen nyt ja tulevaisuudessa?
– Olemme avoin talous, ja voimme pärjätä vain, jos osaamisemme on kansainvälisesti kilpailukykyistä, Aho tiivistää.
Hänen mukaansa 1990-luvun laman jälkeen talouden nousukautta kesti aina vuoteen 2007 asti.
– Sitten alettiin kuvitella, että menestyksemme on predestinoitua. Kohtalokkain virhe oli nuiva asenne. Kuviteltiin, että ollaan niin hyviä, että uudistumiselle ja parannuksille ei ole tarvetta, Aho sivaltaa.
Tämä ilmeni lopulta muun muassa siten, että firmojen hintakilpailukyky karkasi käsistä. Ahon mukaan tulevaisuudessa olennaista on, että osaaminen ja työn arvo ovat kohdallaan.
– Ja osaamisen nostamiseen pitää tosissaan pyrkiä. Kärsimme asennevääristymästä: Olemme tottuneet ajattelemaan, että kaikki on hyvin, kun meillä on koulutusta vastaavaa työtä. Pitäisi ajatella toisinpäin, että onko meillä työtä vastaavaa koulutusta. Kaikki koulutus ei tuota sitä mitä nyt tarvitaan, Aho analysoi.
”Ei” vaikeroinnille, ”Kyllä” asennemuutokselle
Esko Aho muistuttaa, miten ainutlaatuisesta koulutuskulttuurista Suomessa nautimme – leikkauksista huolimatta. Pientilallisten poikana 1950-luvun Suomeen syntynyt mies tietää, että ankeita lähtökohtia on maassamme nähty ennenkin.
– Ilmapiiri oli 1950- ja 1960-luvuilla kuitenkin hieno. Koulutus ja koulunkäynti nähtiin tapana päästä varjosta valoon, Aho sanoo.
Ahoa huolettaa, että nykyisestä koulutustarjonnasta huolimatta osa nuorista jää vaille ammatillista tutkintoa. Tämä on hänestä kestämätöntä inhimillisten resurssien tuhlausta. Aho tunnustaa olevansa huolissaan erityisesti pojista.
– Tutkittu tosiasia on, että pojat kypsyvät hitaammin kuin tytöt. Pojat joutuvat tekemään muun muassa isoja oppiainevalintoja kypsymättöminä. Tästä seuraa, että poikien riski ”pudota kärryiltä” on isompi kuin tyttöjen. Tämä edellyttäisi sitä, että koulun tulisi rakenteellisesti muuttua, niin että se huomioisi tyttöjen lisäksi myös tämän poikien erityishaasteen.
Ahoa sapettaa kyvyttömyys ratkaista tätä ongelmaa.
– Vaikeroimme seurausten kanssa, mutta odotamme ja luotamme, että kyllä viranomaiset tämänkin ratkaisevat. Meidän on kansakuntana löydettävä terveempi asenne, jossa yksilön vastuu ja mahdollisuudet toteutuvat koko yhteiskuntaa rakentaen.
Poikien tilanteessa on Ahon mielestä meneillään kiintoisa käänne: Pojat ovat motivoituneet uudella tavalla opiskelemaan englantia. Kiitos tästä digitalisaatiolle ja tietokonepeleille.
– Voidakseen motivoitua, lapsen ja nuoren täytyy kokea olevansa edes jossain hyvä, Aho uskoo.
Lue myös, mitä eri alan asiantuntijat vastasivat kysyttäessä, miten Suomella menee.
