Kirjoittanut
Baltian maat ovat keskisuomalaiselle Koskenmäen pariskunnalle rakkaita lähetyskohteita, joiden hengellisen ja aineellisen hyvinvoinnin eteen he työskentelevät voimiaan säästelemättä.
Haapamäki on Keuruun kaupunkiin kuuluva kylä, jossa asuvat Esko ja Kaija Koskenmäki ovat jo vuosia olleet mukana Baltian maihin suuntautuvassa hengellisessä työssä ja avustuskuormien jaossa. Heidän talonsa pihalla olevat varastot ja autotalli ovat usein täynnä Kaijan huolellisesti lajittelemaa tavaraa, jota he saavat lahjoituksena eri puolilta Suomea.
– Pakkaamme kaiken tilavaan Mercedes Sprintteriin ja matkaamme Suomenlahden yli yleensä kerran kuukaudessa. Ajokilometrejä yhdelle reissulle kertyy noin tuhatkaksisataa, Esko Koskenmäki, 83, selvittää.
Esko aloitti lähetystyön ja avustuskuormien viemisen Baltian maihin 1970-luvun puolivälissä anomalla Neuvostoliiton Turun konsulaatista viisumia Eestiin. Virkailija kyseli Eskon motiiveja, jolloin tämä kertoi olevansa uskovainen mies ja saaneensa Jumalalta tehtävän ja rakkauden virolaisia kohtaan. Viisumi valmistui jo samana päivänä.
– Ihmettelin, kun minut päästettiin tullista ja tarkastuspisteistä läpi saman tien, kunnes selvisi, että olin saanut diplomaattiviisumin. Tämä on vain yksi monista kokemistani ihmeistä ja johdatuksista.
Matkat suuntautuvat Eestiin, Liettuaan tai Latviaan. Laivoilla hänet jo tunnetaan hyvin. Autokannella virkailijat koettavat aina järjestää Koskenmäkien autolle sellaisen paikan, että he pääsevät lähtemään ensimmäisten joukossa. Toisinaan Kaija lähtee mukaan, toisinaan vänkärinä on joku ystävä. Kohteina ovat seurakunnat, lastenkodit ja alkoholistien kuntoutuskeskukset. Aineellisen avun lisäksi Esko jakaa Jumalan Sanaa vierailukohteissa.
– Vierailen ja saarnaan usein Pelastusarmeijan kirkoissa, joiden ovet ovat minulle maajohtajan luvalla kaikkialla auki. Majoittuminen tapahtuu Pelastusarmeijan tiloissa, jonne minulla on avaimet.
Saarnaaminen onnistuu Eskolta eestin kielellä, mutta puheet tulkataan tarvittaessa myös venäjäksi.
Vaikeuksista syntyi armollisuus
Kymenlaaksossa syntynyt Esko Koskenmäki adoptoitiin kolmevuotiaana kasvattiperheeseen, jonka isä kuoli, kun poika oli kaksitoistavuotias. Siihen loppui lapsuus. Esko joutui lähtemään metsätöihin. Liian raskas työ kostautui myöhemmin selkäongelmina.
– Kiinnostuin jo lapsena koulun Raamatun historia -teoksesta. Luin sen läpi monta kertaa. Rippikoulussa rovasti sanoikin minulle: ”Sinä tiedät jo kaiken. Olet valmis pappi.”
Esko muutti perheineen työn perässä 1965 Ruotsiin. Hänen edesmennyt ensimmäinen puolisonsa oli uskova, mutta ei koettanut miestään väkisin käännyttää. Esko lähti kerran mukaan hengelliseen tupakokoukseen. Siellä mies teki oman ratkaisunsa, jota yhä pitää elämänsä parhaana.
Perhe palasi takaisin Suomeen kymmenen vuoden kuluttua. Esko jäi aikanaan selkäsairauden vuoksi eläkkeelle Imatran Voiman palveluksesta. Monien raskaiden vaiheiden seurauksena hänellä riittää ymmärrystä niille, jotka ovat kokeneet elämässään pettymyksiä, hylkäämistä ja läheisten kuolemaa. Vierelle löytyi sitten vaimoksi ja työtoveriksi Kaija Vilppulan Evankelistakodilta, jossa hän oli keittäjänä. Koskenmäet vihittiin vuonna 1997.
Satamäärin sukkia
Vesannolta kotoisin oleva Kaija Koskenmäki kuuli evankeliumin lapsena pyhäkoulussa, mutta johtui ajattelemaan ikuisuusasioita tarkemmin vasta aikuisena.
– Aloin pelätä kuolemaa, kun sukulaisten kuusivuotias poika jäi auton alle ja kuoli. Lapsi oli aavistanut kuolemansa ja jakanut lelunsa pois edellisenä päivänä, Kaija muistelee tapausta.
Hän alkoi rukoilla, että kohtaisi jonkun, joka auttaisi häntä tulemaan uskoon. Jumala kuuli Kaijan rukouksen ja johdatti tuttavapiiriin uskovan naisen, joka pyysi häntä kokoukseen Suonenjoen helluntaiseurakuntaan. Tuo tilaisuus muutti nuoren naisen elämän. Alkoi matka Taivaan Isän seurassa.
Koskenmäkien omakotitalon olohuoneesta Haapamäellä löytyy Kaijan työpiste, jossa sukkapuikot kilisevät ahkerasti. Pääosa taidokkaista kirjo- ja kuvioneuleista menee seurakunnan myyjäisiin tai tilaajille. Hänen käsistään on vuosikymmenien mittaan syntynyt satamäärin sukkia, villapaitoja, pipoja ja muuta hyväntekeväisyyteen.
Aamuyö Jumalalle
Esko Koskenmäki viettää paljon aikaa rukouksessa aamuöisin, jonka hän sanoo olevan paras hetki Jumalan kanssa keskustelemiselle. Hän saa noista hetkistä voimaa kuunnella puhelimessa ihmisten moninaisia ongelmia. Osa soittajista pyytää rukousapua sairauksiinsa, joillakin on ongelmia avioliitossaan, taloudellisia vaikeuksia sekä sotkuja työpaikoilla tai seurakunnissa. Monet soittavat useaankin kertaan saadakseen apua ahdistuksiinsa. Parhaina päivinä puheluita on tullut melkein neljäkymmentä.
Eskolle tuovat suurta iloa monet parantumisihmeet ja muut rukousvastaukset. Jotkut tulevat Koskenmäkien kotiinkin tapaamaan rukoilijaa.
– Olen kiitollinen Jumalalle kohtuullisesta terveydestä, jota minulle on siunattu vielä yli kahdeksankymmentävuotiaana. Pidän tärkeänä sitä, että oma Haapamäen seurakunta muistaa työtämme rukouksin lähetysmatkojen aikana, Esko sanoo.
Esko sai viime kesänä Jumalalta unessa kehotuksen lähettää päivittäin aamulla noin viidellekymmenelle henkilölle jokin Raamatun lause suomeksi ja viroksi. Hän on huomannut, että moni kristitty ei tunne tarpeeksi Raamattua, mutta lyhyt päivänsana tulee luettua säännöllisesti. Palaute on ollut rohkaiseva.
Koskenmäen pariskunnalla on kaikessa tekemisessään yksi yhteinen periaate: Käsi ihmiselle, sydän Jumalalle.
Kirsi-Klaudia Kangas
