Kirjoittanut
Vaikka Juhani Holmalla on omat mielipiteet, niin hän toivoo, että piispat muodostaisivat tärkeissä asioissa yhteisen kannan ja sopisivat siitä, kuka astuu parrasvaloihin.
Juhani Holman arveltiin lähtevän Oulun hiippakunnan piispavaalin ehdokkaaksi, olihan hänellä 20 vuoden seurakuntatyön kokemus pappina ja kirkkoherrana Torniossa. Mutta sitten Espoosta tuli Järvenpäässä asuvalle Holmalle laajalta pohjalta, naisilta ja miehiltä, vakaasti tehty kutsu.
– Syy siihen, miksi suostuin, oli se, että minulla on vielä niin paljon annettavaa tälle kirkolle työhistoriani pohjalta. Piispanvirassa voisin palvella kaikella sillä osaamisella. Minä olen piispakoulut käynyt.
Teologian tohtorin opintojen lisäksi Juhani Holma on valmistunut Sibelius Akatemiasta musiikin maisteriksi ja osallistunut kirkon erilaisissa työryhmissä kirkkomusiikin kehittämiseen. Tällä hetkellä hän on Kirkon koulutuskeskuksen jumalanpalveluselämän kouluttaja. Holmalla on neljä aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. 60:ssä vuodessa ehtii paljon, eikä Juhani Holma koe itseään liian vanhaksi piispan tehtäviin.
– Jos paavin virka olisi kyseessä, niin olisin liian nuori. Minun fyysinen kunto ja innovatiivitaso ovat kaikki niin hyvät, etten itsekään usko olevani 60-vuotias. Pystyn kyllä näihin haasteisiin astumaan.
Näissä vaaleissa ei ole syytä langeta ikärasismiin, mutta sen sijaan sukupuolella on äänestäjille merkitystä. Helsingin hiippakunnan edellinen piispa Irja Askola oli ensimmäinen naispiispa. Nyt Espoon hiippakunnan piispanvaalissa on ladattu paljon odotuksia seuraavan naisen saamiseksi nykyiseen miehiseen piispakollegioon. Juhani Holman mielestä ei olisi kuitenkaan reilua, jos miehet olisivat kokonaan väistäneet, kuten jotkut ovat vaatineet.
– Olen lukenut monien naisten kannanotoista, ettei sekään tunnu hyvältä, että ei olisi kunnon vaali, jossa äänestäjät oikeasti päättävät kuka on paras, oli hän sitten mies tai nainen.
Uskollinen kirkon lapsi
Juhani Holma ja hänen vaimonsa ovat kotoisin Oulusta. Holman isä oli pappi ja kodin kristillisestä ilmapiiristä on tullut peruseväät elämään. Vaikka hän ensin ehti haaveilla urasta armeijassa, niin siellä ollessaan hän koki herätyksen ja kutsumuksen papiksi.
Jumalanpalveluksen lisäksi Juhani Holma vaalii hengellistä elämää tuntureilla vaeltaen. Kirkossa hän on joskus tuntenut itsensä kodittomaksi ilman herätysliiketaustaa. Hän arvostaa sitä juurevuutta, mitä erilaisista perinteistä saadaan ja puolustaa suvereenia elintilaa herätysliikkeille kirkossa.
– Kaikilla pitää olla Suomessa sananvapaus ja mielipiteen vapaus. Sitä ei voi kyseenalaistaa. Se pitää olla jo perustuslain mukaankin ja kirkossa pitää tunnustaa uskonnonvapautta viimeiseen asti. Kaikkien pitää voida elää omasta perinteestä niin kuin katsovat parhaaksi, siinä voi kasvaa ja mahdollisesti jossakin vaiheessa avartua joissakin kysymyksissä. Mutta oikeus ja suvereniteetti pitää säilyä.
Joillain herätysliikkeillä on naispapittomia jumalanpalvelusyhteisöjä. Keskustelua on käyty siitä, voiko paikallisseurakunta antaa heille käyttöön seurakunnan tiloja. Juhani Holman mielestä seurakunnan pitää kirkkoherran johdolla itse linjata se tapauksesta riippuen. Hän ei antaisi piispana siihen yleispäteviä ohjeilta, koska sekä herätysliikkeet että niiden keskusteluyhteys paikalliseen seurakuntaan ovat erilaisia. Sen sijaan henkilöseurakunta -malli ei Holman mielestä ole ratkaisu tähän ongelmaan lähivuosikymmeninä.
– Meillä on nyt jo monenlaisia yhteisöjä ja mahdollisuus monenlaisiin rakenteisiin. Herätysliikkeet tietyllä tavalla toimivatkin jo vähän samalla periaatteella, että ei tässä varmaan mitään sellaista mullistavaa rakennemuutosta pidä tehdä.
Säilyttäjä vai uudistaja?
Juhani Holman mielestä seurakunnat tekevät jo nyt hyvää perustyötä. Hän myöntää, että jäsenmäärät laskevat edelleen, mutta kirkko on ja pysyy – ”koska se on Kristuksen varassa”. Juhani Holma on työskennellyt myös Saksan evankelisen kirkon palveluksessa ja tietää, että ongelmat ovat yhteiset.
– Me olemme osa eurooppalaista ja länsimaista kulttuuri-ilmastoa. Tämä ei ole pelkästään Suomen ongelma, eikä Espoon hiippakunnan ongelma, vaan hyvin laaja länsimaisen kulttuurin maallistumisongelma. Meidän on hyvä löytää omia kotikutoisia keinoja, jotta sanoma Jeesuksesta tavoittaa ihmisiä. Sitä perustyötä seurakunnissa tehdään hyvin. Ei muuta kuin uskollisesti vaan edelleen, niin se kantaa hedelmää.
Juhani Holma on jumalanpalveluselämän kouluttaja. Messu on hänelle tärkeä sekä työn kannalta että henkilökohtaisesti. Holmalla on kasvanut työssään visio messun kehittämisestä.
– Minä lähtisin rakentamaan kirkkoa, jossa kaikilla, myös lapsilla ja nuorilla, olisi osallisuus messun rakentamisessa. Siitä tulisi aivan eri tavalla vapautuneempi ja kotoisampi pyhä hetki. Pidän erittäin välttämättömänä, että meidän jumalanpalveluskulttuurimme ja kirkossa oleminen muuttuvat kutsuvammaksi.
Seurakuntalaisia Holma haastaa ottamaan omistajuutta seurakunnan talousasioissa, koska työntekijöitä on viimeisinä vuosikymmeninä palkattu liikaa.
– Taloudelliset realiteetit pakottavat siihen, että jostakin päästä työväkeä on viisaasti vähennettävä ja siirrettävä vastuuta seurakuntalaisille, jotka omistavat seurakunnan muutenkin. Olisi hyvä että tällainen vastuunkanto jäsenten osalta lisääntyisi ja monipuolistuisi.
Kirkolliskokouksen linjausten kanssa on kunkin opittava elämään kirkossa
Juhani Holma on surullinen siitä, että yksi seksuaaliseettinen kysymys pysyy kirkkoteemana vuodesta toiseen ja on teemottanut piispan vaaleja kymmenen vuotta, vaikka piispa tekee pääasiassa muuta kuin vihkii. Se vääristää hänen mielestään ihmisten käsitystä kirkosta.
– Peruskysymykset, monet tärkeät kirkon elämään liittyvät kehittämiskysymykset ja toisaalta monien unohdettujen ihmisten vastaavanlaiset teemat hautautuvat tämän yhden kysymyksen alle. Se ei kyllä ole pitkässä juoksussa hyvä. Meidän täytyy oppia keskustelemaan myöskin muista kysymyksistä.
Silti näissäkin vaaleissa sukupuolen lisäksi useille äänestäjille ratkaiseva kysymys on ehdokkaan mielipide samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä. Juhani Holman mielestä kirkolliskokouksen linjaus on tällä hetkellä hyvin perusteltu.
– Avioliitto on kaikissa maailman kulttuureissa ja uskonnoissa aina ymmärretty miehen ja naisen välisenä ja kristillisessä kirkossa vielä syvemmin. Kristus evankeliumeissa piirtää sitä nimenomaan miehen ja naisen välisenä. Se millä tavalla me rakastetaan kirkkoon ne, joilla on erilainen persoonaidenttiteetti kuin heteroihmisillä, niin siinä meidän pitää olla todella vastuullisia sateenkaariperheitten osalta.
”Kirkon Akateemisten” jäsenkyselyn mukaan jo yli puolet kirkon papeista kannattaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Juhani Holman mielestä kirkolliskokouksen linjausten kanssa kunkin on opeteltava elämään kirkossa.
– Espoon kapituli ja muutamat muutkin kapitulit ovat jo linjannut tämän asian sillä tavalla, että sanktioita tulee. Kyllä kirkossa ja kaikessa yhteisöissä on tärkeätä se, että pelataan yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan, vaikka ne eivät miellyttäisi. Sooloilu ei ole koskaan hyväksi teemassa kuin teemassa.
Piispat ovat erityisasemassa siinä, että heidän tulee hiippakunnassa valvoa, että toimitaan niinkun kirkolliskokous päättää Juhani Holman mielestä joko toimitaan niinkuin kirkko linjaa tai sitten pitää katsoa voiko ylipäänsä toimia kyseisessä virassa.
Kenen suulla pitäisi ottaa kantaa?
Kirkossa ajatellaan nyt monesta teemasta eri tavoin. Jos Holmasta tulisi piispa, hän kutsuisi ihmisiä keskustelemaan keskenään ja kuuntelemaan toisiaan. Jokainen tulee jostakin perinteestä, joka vaikuttaa kantoihin, ja niiden ymmärtäminen on tärkeätä. Ihmisiä pitää haastaa vuoropuheluun.
– Ei puhuta toistemme ohi. Opetellaan kuuntelemaan, mistä toisen kanta muodostuu ja millä hän sen perustelee. Jätetään sellainen agressiivinen ”ei noin saa ajatella” -kulttuuri taakse.
Juhani Holma myöntää, että kun eri näkemyksiä ajetaan moneen suuntaan, niin seurakuntalaisten on vaikea hahmottaa, mikä on ”kirkon kanta”. Holma arvelee, että kirkossa ollaan usein hiljaa, kun pitäisi puhua. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, ettei tiedetä, kenen suulla pitäisi ottaa kantaa. Vaikka Holmallakin on omat mielipiteensä, hän toivoo, että piispat muodostaisivat tärkeissä asioissa yhteisen kannan ja sopisivat siitä, kuka astuu parrasvaloihin.
– Aina parempi, jos jollakin tavalla vaikkapa piispakollegion kanssa on keskusteltu asioista ja voidaan välittää yhteistä näkemystä tai ainakin hyvin pitkälle yhteistä näkemystä. On olemassa sekin vaara, että piispatkin lähtevät sooloilemaan. Tietynlainen kollegiaalisuus on tarpeen yhteisössä.
Juhani Holman vierailu Radio Dein vaalitentissä kuullaan uusintana lauantaina 15.9. kello 13.35. Tentti on kuunneltavissa myös Radio Dein piispanvaalisivuilla.
Radio Dein Espoon piispanvaalitenttien lähetysajat
