Anteeksiantamaton vaientamisilmiö uhkaa sananvapautta ja kaikille kuuluvaa asianmukaista mahdollisuutta oikeudelliseen prosessiin.
Internetissä on yleistynyt vaientamiskulttuuri, joka ilmenee ilkeämielisenä syyttämisenä, ihmisten siirtämisenä ”vihollisleiriin” väärien mielipiteiden vuoksi ja erilaisina painostuskampanjoina, joiden perusteella jotkut ovat menettäneet maineensa ja jopa työnsä. Sanoja tai tekijä yritetään saada vastuuseen sanomisistaan tai tekemisistään, vaikka ne sijoittuisivat jopa vuosikymmenten taakse. Tavoitteena on nuhdeltavan vaientaminen, ja tuomarina ja valamiehistönä toimii kasvoton someyleisö.
Vielä jonkin aikaa sitten Morgan Wallen oli tunnettu country-tähti Yhdysvalloissa. Yhtenä päivänä kaikki muuttui. Joku lähetti sosiaaliseen mediaan videonpätkän, jossa kavereiden kanssa juhliva Wallen kiroili ja käytti niin sanottua n-sanaa, joka on kiertoilmaisu sanalle neekeri.
Tämän seurauksena Wallenin musiikki poistettiin välittömästi Cumulus Median yli 400 sadan radioaseman soittolistoilta. Spotify ja Apple Music poistivat tähden alustoiltaan ja Wallenin levy-yhtiö jäädytti sopimuksensa hänen kanssaan. Hän ei myöskään saanut esiintyä eikä vastaanottaa mitään tunnustusta viime syksyn country-musiikin Academy of Country Music Awards –tapahtumassa.
Huolimatta siitä, että Wallen esitti nopeasti vahvan anteeksipyynnön asian johdosta, sillä ei ollut mitään vaikutusta. Yksi virhe ja hänet ”poistettiin”. Hän oli yksi niin sanotun cancel-kulttuurin (cancel = peruuttaa, poistaa) uhreista.
”Tuomarina ja valamiehistönä toimii kasvoton someyleisö. ”
Cancel-kulttuuri on levinnyt Yhdysvalloissa ja maailmalla erityisesti yliopistomaailmassa, jossa ihmiset jo pelkäävät joutuvansa ongelmiin perusteltujen mielipiteiden esittämisestä tai jopa pelkkien faktojen kertomisesta – varsinkin, jos ne liittyvät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja rotusyrjinnän kysymyksiin.
Perinteiset länsimaisen liberaalin yhteiskunnan ihanteet korostivat moniäänisyyttä, ajatustenvaihtoa ja kunnioittavaa kohtelua eri mieltä olevia kohtaan. Nyt tilalle on tullut sosiaalisen median ja poliittisten aktivistien masinoimat aggressiiviset ja kohtuuttomat reaktiot, ”väärämielisten” parjaamisen ja rangaistusten vaatimisen.
Yliopistoilta, liikeyrityksiltä ja organisaatioilta vaaditaan yhteistyön perumista tahojen kanssa, joiden ajatuksista äänekkäät painostajat eivät pidä. Monet ovat taipuneet identiteettipoliittisen paineen edessä.
Cancel-kulttuurin vaikutuksesta myös tiedemaailman tarkoitus ja toimintatavat käännetään päälaelleen. Akateemisen taustankin omaavat kriitikot eivät enää tyydy esittämään ajatuksille vasta-argumentteja ja jättämään johtopäätökset yleisön arvioitavaksi. Sen sijaan he ryhtyvät tekemään pikaisia moraalisia tulkintoja toisten motiiveista ja persoonista vaatien rangaistusta ja ”väärien” näkökulmien hiljentämistä.
Levitessään cancel-kulttuuri on todellinen uhka yhteiskuntarauhalle ja demokratialle. Se uhkaa sananvapautta ja jokaiselle kuuluvaa asianmukaista oikeudellista prosessia tilanteessa, jossa häntä syytetään jostain. Cancel-kulttuuri ei pidä sisällään mitään standardia tai prosessia, jonka perusteella voitaisiin arvioida, ovatko esitetyt syytökset totta vai valhetta. Syytöksistä itsestään tulee pääasia.
Tämä näkyy valitettavasti myös eri medioiden tavassa nostaa esille asioita ilman kunnollista asioiden selvittämistä ennen kuin ne julkaistaan. Käytännössä syyte ja tuomio langetetaan samalla kertaa ja someyleisön vaatima rangaistus toimeenpannaan ilman mitään laillista proseduuria.
Pari vuotta sitten jopa presidentti Barack Obama varoitti oman säätiönsä järjestämässä paneelikeskustelussa moraalisen puritanismin ja poliittisen valveutuneisuuden ylikorostumisesta, jossa ihminen luulee edistävänsä haluamaansa muutosta olemalla mahdollisimman tuomitseva muita kohtaan.
– Se ei ole aktivismia. Siinä ei ole kyse hyvän muutoksen edistämisestä. Jos vain heität kiviä, et pääse pitkälle, Obama sanoi.
Mitkään tahot eivät ole turvassa cancel-kulttuurilta. Viime kesänä tunnettu ja arvostettu talouslehti The Wall Street Journal joutui painostuksen kohteeksi antaessaan lehden mielipidesivuilla näkyä kannanottoja, jotka vasemmistopiirien mielestä olivat vääriä. WSJ tyrmäsi esitetyn arvostelun ja sanoi, ettei alistu cancel-kulttuurille.
– Mielipidesivumme ja kolumnimme edistävät jatkossakin vapaan kansan ja vapaiden markkinoiden periaatteita, jotka ovat tärkeämpiä kuin koskaan yhä voimistuvan progressiivisen yksiäänisyyden ja suvaitsemattomuuden kulttuurissa, WSJ totesi.
Kanadan Ontariossa asuva ja työskentelevä professori Jason Lepojärvi on törmännyt cancel-kulttuuriin työympäristössään. Hänen mukaansa ilmiön laajuus on vielä epäselvää mutta se on selvästi kasvussa.
– Tutkijat Jonathan Haidt ja Greg Lukianoff ovat osoittaneet, että se on ainakin lisääntyvä ongelma, erityisesti pohjoisamerikkalaisissa yliopistoissa. Ja sitä mukaa, kun niin sanottu kriittinen teoria ja kriittinen rotuteoria (Critical Race ja Critical Race Theory) saavat jalansijaa myös Euroopassa, cancel-kulttuuri lisääntyy myös siellä.
Lepojärven mukaan cancel-kulttuuri on lopulta erityisen vahingollista vähemmistöille, mukaan lukien mielipidevähemmistöt.
– Laaja sananvapaus suojelee erityisesti vähemmistöjä. Lyhyellä aikavälillä voi saada kuvan, että erityisesti ”valtapositio” joutuu cancel-kulttuurin hampaisiin, mutta tämä on osaksi harha ja ainakin se on lyhytnäköistä. Särö tuulilasissa vaikuttaa koko tuulilasin kestävyyteen.
Lepojärvi muistuttaa samalla, että on tärkeää ymmärtää, mitä cancel-kulttuuri tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Se ei tarkoita tervettä kriittisyyttä, joka on yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilareita. Cancel-kulttuuri on suhteetonta rankaisua tahattomista virheistä, pienistä rikkeistä tai mielipideharhaopeista.
Cancel-kulttuurista on vaikea löytää mitään hyvää. Se luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Se syyttää perusteettomasti ja valikoi kohteensa väärin perustein. Se ei tunne armoa eikä se anna anteeksi. Sen esittämillä syytteillä ei ole mitään aikarajaa.
Vaientamiskulttuuri ei mahdollista mitään prosessia, jolla haastaa sen antama tuomio. Se edustaa laittomuutta, eikä se ole tilivelvollinen kenellekään. Se on anonyymi ja perustuu henkilökohtaisiin, ideologisiin ja poliittisiin päämääriin. Sitä voidaan käyttää koston, vääristelyn ja muiden vahingollisten motiivien välineenä. Cancel-kulttuuri on syytä peruuttaa, ja pian.
