Etelä-Korea – Kristinuskoa, K-viihdettä ja liian vähän vauvoja

Ensimmäiset lähetystyöntekijät saapuivat Korean niemimaalle 1800-luvulla. Heidän jättämänsä perintö ei voisi olla erilaisempi kuin mitä se on Pohjois- ja Etelä-Koreassa tänä päivänä.

Pohjois-Korea on kristityille maailman vaarallisin maa, jossa kristityksi paljastuminen tarkoittaa käytännössä kuolemantuomiota. Etelä-Korea taas on Yhdysvaltojen jälkeen maailman suurin lähetystyöntekijöiden lähettäjämaa. Etelä-Koreassa sijaitsee myös yksi maailman suurimmista seurakunnista, helluntailainen Yoido full gospel church.

Pew tutkimuskeskuksen raportin mukaan eteläkorealaisista 32 prosenttia pitää itseään kristittyinä, uskonnottomien osuus on 52 prosenttia ja buddhalaisia on14 prosenttia. Muihin Itä-Aasian maihin verrattuna kristittyjen osuus on selvästi suurempi. Esimerkiksi Vietnamissa kristittyjä on 10 prosenttia, Hong Kongissa 20 prosenttia ja Japanissa vain kaksi prosenttia.

Jako Pohjois- ja Etelä-Koreaan

Etelä-Korea eli Korean tasavalta muodostui, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat Korean niemimaan toisen maailmansodan päätyttyä miehitysvyöhykkeisiin. Japani, joka oli hallinnut Koreaa vuodet 1910–1945, joutui vetäytymään. Pohjois-Koreasta tuli Neuvostoliiton johdolla kommunistinen valtio ja Etelä-Koreasta jyrkästi kommunismin vastainen valtio. Maiden vihamieliset välit johtivat Korean sodan syttymiseen. Korean sota alkoi, kun Pohjois-Korean armeija Neuvostoliiton tuella hyökkäsi Etelä-Koreaan kesäkuussa 1950. YK-joukkojen ja Yhdysvaltain tuella Pohjois-Korean joukot ajettiin takaisin 38. leveyspiirille. Sota päättyi aselepoon 1953, mutta varsinaista rauhansopimusta maiden välillä ei ole.

Etelä- ja Pohjois-Korean välit ovat vaihdelleet viileistä hyvin vihamielisiin. Viime kesänä uutisoitiin, kuinka maat ovat lähettäneet toisilleen erilaisia lähetyksiä: Etelä-Korean puolelta aktivistit ovat lähettäneet ilmapalloissa K-viihdettä sisältäviä muistitikkuja, dollarin seteleitä ja Pohjois-Korean johtajaa vastustavaa propagandaa. Pohjois-Korea on vastannut lähettämällä roskia ja ulosteita sisältäviä ilmapalloja Etelä-Korean puolelle.

Köyhyydestä teknologian ja viihteen mahtimaaksi

Kun Korean sota päättyi, Etelä-Korea oli taloudellisesti kuralla. Etelä-Korean tuotantoelämä alkoi kuitenkin kehittyä nopeasti 1960-lvulta lähtien ja vähitellen maa alkoi vaurastua.

Vuosikymmenten kuluessa maa onnistui myös siirtymään itsevaltaisten kenraalien johtamista hallituksista demokratiaan. Vuonna 1988 Koreaan julistettiin uusi perustuslaki, joka vapautti poliittisten puolueiden toiminnan ja presidentinvaalista tuli suora kansanvaali.

Suurilla liikeyrityksillä on kuitenkin vahva asema yhteiskunnassa ja politiikassa. Niitä hallitsevat vahvat omistajasuvut, chaebol-suvut. Vapaasti käännettynä chaebol tarkoittaa vaurasta klikkiä. Etelä-Koreassa tyypillisesti liikeyritysten johtoon asetetaan yleensä edellisen johtajan jälkeläinen tai muu luotettava sukulainen. Näin valta ei pääse tihkumaan suvun ulkopuolelle. Tällaisia yrityksiä ovat kansainvälisesti tunnetut LG, Samsung ja Hyundai.

Eteläkorealaisista lähes kaikki eli 99 prosenttia väestöstä käyttää internettiä.

Nykyään Etelä-Korea on rikas teollisuusmaa ja teknologian huipputuottaja. Maa on myös viihteen suurvalta. Korealaiset elokuvat ja pop-musiikki ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota, puhutaan K-draamasta ja K-popista. Hallyun eli korealaisen aallon juuret ovat osaltaan 1990-luvun laman aikaisessa talouspolitiikassa. Silloin maan hallitus päätti, että prosentti valtion vuosibudjetista suunnataan populaarikulttuurin edistämiseen.

Eteläkorealaisista lähes kaikki eli 99 prosenttia väestöstä käyttää internettiä. Maa on ykkösenä internetin käyttötilastossa. Myös älypuhelimia Etelä-Koreassa on lähes kaikilla. Tiedot ilmenevät Pew tutkimuskeskuksen 27 maasta vuosina 2022 ja 2023 keräämistä aineistoista.

Maailman alhaisin syntyvyys

Yksi Etelä-Korean murheenkryyni on väestön ikärakenne. Lähes viidesosa asukkaista on yli 65-vuotiaita, eikä muutosta väestön ikärakenteeseen ole näköpiirissä, sillä Etelä-Koreassa on maailman alhaisin syntyvyys. Vuonna 2023 siellä syntyi enää 0,72 lasta naista kohden. Jotta väestö pysyisi nykyisellä tasolla, pitäisi luvun nousta 2,1:een. Kokonaishedelmällisyysluku on laskenut vuosi vuodelta.

Monet tutkimukset viittaavat Etelä-Koreassa siihen, että lasten hankinta kiinnostaa vähemmän nuoria naisia kuin miehiä. Moni nuori nainen haluaa mieluummin toteuttaa unelmiaan ja edetä urallaan kuin perustaa perheen.

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä toteudu Etelä-Korean politiikassa eikä liike-elämässä. Vuonna 2022 alle viidesosa parlamentin jäsenistä oli naisia. Vain viisi prosenttia suurten yritysten johtajista on naisia. Naisten ahdistelu ja häirintä työpaikoilla on valitettavan yleistä. Naisten palkkataso on 36 prosenttia alhaisempi kuin miesten.