Kirjoittanut
‒ Saamelaisiin kohdistuu suomalaisten taholta paljon rasismia Lapissa. Jos asia muuttuisi, se olisi tosi iso voitto, sanoo Nuorgamissa saamelaisessa paliskunnassa porotaloudessa työskentelevä Tomi Vartiainen.
Tomi Vartiainen koki kuusivuotiaana olevansa evankelista. Kuopiossa syntynyt pikkupoika kiersi alle kouluikäisenä kolkuttelemassa kotinsa naapurustossa ulko-oviin kutsuen väkeä hengellisiin kokouksiin: ”Tulkaa kuuntelemaan. Isä kohta saarnaa.”
Savolaisen pikkuevankelistan isä oli Sodankylässä kasvanut helluntaisaarnaaja. Neljä vuotta sitten Helsingissä nuorisotyöntekijänä työskennellyt Tomi Vartiainen löysi itsensä vielä pohjoisemmasta, Lákšjoelta Taanan kunnasta Norjan Lapista.
Tenojoen rannalle Suomen ja Norjan rajaseudulle Vartiaisen oli houkutellut keikkatyötarjous hoitaa videokuvaukset Arctic North -konferenssissa, jonka oli pannut alulle Saamen alkuperäiskansan Kristillinen Keskus. Saamelaisten ja inuiittien lisäksi paikalla on kansainvälisiä alkuperäiskansojen kulttuureista ajatuksiaan jakaneita kansainvälisiä puhujia.
‒ Kokemus oli voimallinen. Sieltä palatessa meni muutamia viikkoja, jolloin valvoin yöt. Tuntui, että Jumala puhui, kuinka minun pitäisi mennä sinne, Vartiainen kuvaa kokemustaan Radio Dein uudessa Evankelistan elämää -ohjelmasarjassa.
Aikansa miehensä yövalvomisia seurannut puoliso kysyi lopulta mieheltään, mitä tämä kaiket yöt miettii. Kun mies kertoi keskustelleensa Jumalan kanssa siitä, kuinka perheen pitäisi muuttaa Helsingistä Lappiin saamelaisten pariin, oli vaimon vastaus lyhyt: ”Jaa.”
Kahden päivän tämä täydensi vastustaan: ”Lähdetään vaan!”
‒ Olihan se radikaalia lähteä vaimon ja lasten kanssa turvallisesta paikasta tuntemattomaan kulttuuriin ja paikkaan. Lähtö tapahtui tosi nopeasti niin kuin minun elämässäni on usein tapahtunut.
Paliskunnan ainoa etelän poronhoitaja
Vartiaiset asettuivat Nuorgamiin. Alku ei ollut helppo.
‒ Olen hyvä tutustumaan ihmisiin, mutta kun menet pieneen kulttuuriin, joka taistelee olemassa olostaan, kielestään ja kulttuuristaan, vastaanotto ei ole aina heti, että ”tervetuloa tänne vaan”.
Etelän mies Tomi Vartiainen kouluttautuu poronhoitajaksi. Paikallisen poromiehen palveluksessa toimiminen saamelaisten keskellä on avannut ymmärrystä alkuperäiskansaa ja sen haasteita kohtaan.
‒ Poromiesten pariin pääseminen saamelaisalueella ja paliskunnassa, jossa ei ole yhtään suomalaista poronhoitajaa, on ollut minulle valtava siunaus ja Jumalan ihme. Olen päässyt yhteisöön ja saanut hyviä ystäviä. Tutustut saamelaisiin, kun teet heidän kanssaan töitä.
”Emme lähteneet sinne minkään eksoottisen Lapin hulluuden kanssa vaan meillä oli ihan muut lähtökohdat ja vaikuttimet.”
Etelässä eläessään Vartiainen ei olisi voinut kuvitellakaan, mikä olisi hänen palavin rukousaiheensa uuden sivun kääntyessä elämässä.
‒ Rukoilen, että Saamen kansan kulttuuri saisi vahvistua ja että me suomalaiset saisimme kokea, että se mikä heille on tärkeää, olisi meillekin tärkeää.
Rukouksena sopu rasisismin tilalle
Omalla maalla asumisen oikeuden ja elinkeinonharjoittamisen ohella saamelaisten tärkeysjärjestyksessä asteikon yläpäästä löytyy äidinkielen säilyttäminen. Äidinkielenään saamenkieltä puhuvia arvioidaan olevan kolmisenkymmentä tuhatta. Saamenkielisen kouluopetuksen piirissä on Suomessa viitisensataa oppilasta.
‒ Olen opiskellut saamea, mutta voin sanoa, että en kieltä kyllä vielä osaa. Ymmärrän kyllä vähän, Vartiainen kertoo.
Uhanalaisen saamenkielen kohtalo ei ole ainoa alkuperäiskansaa ahdistava asia. Kiistat maankäyttöoikeudesta ja yleiset ennakkoluulot synnyttävät Vartiaisen mukaan alati asenteellista rasismia ja rasistista käytöstä Lapin kantaväestön keskuudessa vähemmistökulttuuria kohtaan.
‒ Emme lähteneet sinne minkään eksoottisen Lapin hulluuden kanssa vaan meillä oli ihan muut lähtökohdat ja vaikuttimet. Toiveeni on saada omalta osaltani olla rakentamassa sopua saamelaisten ja suomalaisten kesken.
‒ Kun ihmisillä on ollut vaikeita hetkiä, moni on halunnut tukeutua minua ja keskustella asioita.
Tomi Vartiainen kuvaa vähemmistökulttuurin keskellä elämistä kuin asettumiseksi vieraaseen perheeseen, toisten vieraaksi.
‒ Jos perheeseesi tulee joku ulkopuolelta ja sanoo, että nyt ruvetaankin tekemään tällä tavalla asioita, se ei toimi. Sinun pitää tulla sillä tavalla kulttuuriin sisälle, että kunnioitat sitä, mutta olet silti oma itsesi.
”Jos oma elämäsi pyörii vain seurakunnan ympärillä, et välttämättä näe muita sen ulkopuolella.”
Helsingin Nuorgamiin vaihtanut Vartiainen löytää saamelaiskulttuurin kohtaamisesta yhtymäkohdan siihen, kuinka seurakuntakulttuurissa elävien ihmisten tulisi opetella kohtamaan ei-seurakunnallinen kulttuuri.
‒ Niin tärkeä kuin seurakunta onkin, et ikinä kohtaa ei-uskovia ihmisiä seurakunnan keskellä varsinakaan karismaattisissa piireissä. Jos oma elämäsi pyörii vain seurakunnan ympärillä, et välttämättä näe muita sen ulkopuolella, tai ainakaan osaa aidosti heitä kohdata.
Kun Tomi Vartiainen vertaa itseään naapurustossa kiertelevään kuusivuotiaaseen pikkupoikaan, hän huomaa ainakin yhden eron. Hän kuuntelee enemmän ja meuhkaa itse vähemmän. Pieni sisäinen evankelista hänessä silti taitaa yhä asua.
‒ Jumala tekee monesti asioita hiljaisuudessa ja odottaa eri ihmisten elämässä sitä hetkeä, milloin heidän sydämensä on auki ja aika on oikea.
Arctic North -konferenssi järjestetään neljättä kertaa Norjan Lákšjoella 17.-22. heinäkuuta.
Evankelistan elämää -jaksoja kuullaan 12. kesäkuuta alkaen Radio Deissä tiistaisin kello 16.03 Aalloilla-makasiiniohjelmassa. Iltauusinta lauantaisin kello 22.03.
