Kirjoittanut
Etiopiassakin uskotaan seurakunnanistutukseen.
Nykyisin yksi suurista haasteistamme on etsiä ja saavuttaa Etiopian nuoria, Guenet-kirkon johtaja, pastori Tamirat Tariku kertoo.
Etenkin Etiopian suurkaupungeissa elää kristillisestä kulttuurista ja seurakuntien vaikutuspiiristä irrallaan kasvaneita nuoria, joiden elämässä länsimaisten ikätoverien tavoin puhaltavat vahvasti maallistumisen tuulet.
Tariku toivoo, että seurakunnat voisivat uudistua ja nuorten saavuttamiseksi osattaisiin löytää uusia työkaluja.
– Tarvitsemme uutta Jumalan johdatusta ja Pyhän Hengen uudistavaa voimaa.
Lähettejä on lähetetty vuoden sisällä jo yli sata.
Helluntailaisen Guenet-kirkon johtaja Tamirat Tariku vieraili vaimonsa Hirut Chakan kanssa Suomessa maaliskuussa.
Guenet on yksi Etiopiassa vaikuttavista vanhoista helluntaikirkoista. Se sai alkunsa suomalaisten lähetystyöntekijöiden työn hedelmänä 1950-luvulla.
Alkumetreihin liittyy jopa elokuvallisia aineksia. Lähetystyöntekijä Sanfrid Mattson tapasi maanpaossa Lontoossa eläneen keisari Haile Selassien jo 1930-luvulla, ja keisari lupasi, että hänen valtansa palautuessa myös suomalaiset lähetit olisivat tervetulleita Etiopiaan.
Vuonna 1951 Sanfrid ja Anna-Liisa Mattson saapuivatkin itäiseen Afrikkaan ja aloittivat työn. Tähän päivään mennessä Guenet-kirkko on kasvanut kokoamaan yli kaksi miljoonaa jäsentä. Se on Full Gospel -kirkon ja kahden muun vakiintuneen liikkeen ohella osa etiopialaista helluntaiherätystä, johon kuuluu noin 16 miljoonaa ihmistä.
Voimme saavuttaa uusia ihmisiä parhaiten uusien seurakuntien kautta.
Guenet-kirkko on ratifioinut viime vuosina uutta näkyä, jonka keskiössä on muun muassa uusien seurakuntien perustaminen. Tulokset ovat olleet hyvin lupaavia: jo vuodessa eri puolille maata istutettiin 49 uutta ryhmää.
– Voimme saavuttaa uusia ihmisiä parhaiten uusien seurakuntien kautta, Tariku toteaa mainiten myös, että etiopialaiset ovat havainneet saman kehityskulun kuin länsimaalaisetkin.
Uusia seurakuntia syntyy, jos kyliin ja paikallisyhteisöihin voidaan lähettää evankelistoja.
Raamattu- ja missio-opintojen rinnalla elää näky myös ammatillisesta koulutuksesta. Etiopian mallissa evankelista saa jatkossa koulutuksen myös johonkin maalliseen ammattiin, jonka kautta hän tulee aikanaan osaksi yhteisöä. Evankelista saattaa olla tulevassa istutuskaupungissaan esimerkiksi maanviljelijä tai polkupyöränkorjaaja. Ammatin hän tarvitsee myös elättääkseen itsensä ja mahdollisen perheensä, koska varsinaisen evankelistakannatusten ei ole tarkoitus kattaa kaikkia elinkustannuksia.
Suomalaiset ovat olleet mukana luomassa Etiopian helluntailaisten lähetysstrategiaa.
– Fidassa mietimme aina, miksi meitä tarvitaan, ja mitä lisäarvoa voimme alueille tuoda. Niin nytkin, vanhempi neuvonantaja Ari Joensuu kuvailee.
– Olemme tehneet noin sata vuotta lähetystyötä, ja kenties sellaisia virheitä, joista oppineena voimme jotakin opettaa etiopialaisillekin.
Ari Joensuun mukaan hengellinen ilmapiiri Etiopiassa on nyt myönteinen. Maan kohtaamat kriisit ovat synnyttäneet pakolaistulvan, mikä ajaa ihmisiä miettimään elämän syvää merkitystä.
Maana Etiopia erottuu Afrikassa. Se on ollut ei-itsenäisenä vain lyhyen hetken 1900-luvulla, ja kansan identiteetti on vahva.
Etiopian pääkieli on ikivanha amhara, jota kirjoitetaan fidəl-kirjaimistolla. 120 miljoonan asukkaan maa on Nigerian jälkeen Afrikan toiseksi väkirikkain valtio, ja etiopialaiset kokevat paikkansa tärkeäksi maanosan kansojen joukossa. Afrikan Unionin päämaja sijaitsee pääkaupunki Addis Abebassa.
– Etiopialaisten itsetunto on hyvä. Kansalliset juuret ovat olemassa.
Etiopialaiset tiedostavat hyvin, että maa ja kansa mainitaan Raamatussa. Maailman kautta aikain tunnetuin etiopialainen lienee Apostolien teoissa mainittu hoviherra, jonka apostoli Filippos kohtasi tiellä Gazasta Jerusalemiin. Hän oli myös yksi ensimmäisistä ei-juutalaisista kristityistä.
Etiopiassa elää hyvin vanha falašojen eli etiopianjuutalaisten joukko, joista tuhansia on muuttanut Israeliin sen myöntäessä 1970-luvulla etiopianjuutalaisille muutto-oikeuden.
Valitettavasti Etiopia ei ole välttynyt maanosaa leimaavilta kehittymisen ongelmilta. 1970-luvulta alkaen se on kokenut vallankumouksia ja sotia sekä näihin päiviin asti jatkuneita kuivuuden aiheuttamia nälkäkriisejä.
Monien muiden Afrikan valtioiden tavoin pääkaupunkialue on kehittynyt ja on monin paikoin jo hyvin länsimainen, samalla kun maaseutu on jäänyt kehittymättömäksi.
Etiopiassa on yli sata erilaista kieltä ja kansanryhmää. Osa niistä on yhä kristinuskon näkökulmasta saavuttamattomia.
Guenet-kirkon johtaja Tamirat Tariku puhuu Etiopiasta lähetystyön kohdemaana, joka ottaa jo askeleita lähetystyössä ulospäin.
– Me elämme islamilaisten valtioiden keskellä. Uskon, että Etiopialla on tärkeä tehtävä näiden kansojen saavuttamiseksi.
Etelä-Sudanin, Djiboutin, Somalian sekä Kenian islamilaisen pohjoisosan ympäröimästä maasta halutaan lähettää ilosanoman viejiä.
Kirkko tekee läheistä yhteistyötä suomalaisten kanssa lähetyshaasteen parissa. Rahoituksen osalta on sovittu, että kun Suomesta saadaan evankelistoille kannatuksia, saman verran hankitaan Etiopiasta. Näin kansallinen omavaraisuus saadaan varmistettua.
– Tavoitteenamme on lähettää 500 lähettiä lähivuosina, Tamirat Tariku kertoo.
– Olemme tässä jo hyvällä alulla.
Ensimmäisen vuoden aikana lähettejä on voitu lähettää jo yli sata.
