Kirjoittanut
Eutanasian normalisoituessa sairaat ihmiset voivat kokea kuolemisen velvollisuudekseen, jotta heistä ei olisi taakkaa läheisille, valtiolle tai itselleen.
Britannian entinen konservatiivipuolueen kansanedustaja ja eutanasian puolestapuhuja Matthew Parris on kolumneissaan The Times -lehdessä sekä The Spectatorissa ottanut kantaa eutanasiakeskusteluun. Aihe on ajankohtainen Suomessa, jossa kansalaisaloite eutanasian laillistamisesta menee eduskunnan käsittelyyn.
Eutanasiasta puhutaan tällä hetkellä myös muun muassa Skotlannissa, jossa tehty lakialoite mahdollistaisi avustetun itsemurhan kuolemansairaille.
Parris on sitä mieltä, että jos eutanasia laillistetaan, se pikku hiljaa normalisoituu osaksi yhteiskuntaa ja yleistä moraalia. Lain muutos toimisi kulttuurisena signaalina sille, että yhteiskunta hyväksyy asian.
”Ajan mittaan tämä johtaisi siihen, että ne, jotka eivät muuten olisi tulleet ajatelleeksi koko asiaa, kokevat painetta nopeuttaa omaa poismenoaan – jotta eivät olisi taakaksi muille. Jonain päivänä ( – sanoo uskovien kristittyjen joukko – ) siitä voisi tulla jopa normi”, Parris kirjoittaa viitaten kristittyjen vastustajien perusteluihin.
”Olen varma, että he ovat oikeassa. Meillä, jotka argumentoimme ’sallivan’ lainsäädännön puolesta, täytyy olla älyllistä rehellisyyttä myöntää laillisen esteen poistamisen toimivan sosiaalisena signaalina.”
Parrisia kritisoineet eutanasian vastustajat ovat kiitelleet hänen rehellisyyttään ja avoimuuttaan. Heidän mukaansa Parris on tuonut esille eutanasian laillistamisen taustalla piileviä näkökohtia.
Laki kertoo yhteiskunnan tavoitteista
Parrisin mukaan on selvää, että vaikka ihmistä ei pakotettaisi johonkin, hän kokee painetta tehdä tai ajatella kuten muutkin. Yhteiskunta viestii asenteistaan kriminalisoimalla vahingollisena pidettyjä asioita ja dekriminalisoimalla asioita, joita kohtaan asenteet ovat pehmentyneet.
Parrisin kertoman esimerkin mukaan sharia-laissa määritelty naisen kivittäminen aviorikoksen vuoksi kertoo kulttuurisesta suhtautumisesta aviorikosta kohtaan. Islamilaiset konservatiivit ovat sitä mieltä, että tämän lain muuttaminen sallivampaan suuntaan rappeuttaisi yleistä moraalia naisen aviorikosta kohtaan.
”Mikäli avustetusti kuoleminen tulee yleiseksi ja laajasti hyväksytyksi, sadat tuhannet – ehkä miljoonat ihmiset – harkitsevat valitsevansa tämän tien kun se aika tulee. Joissain tapauksissa he jopa kysyvät itseltään onko itsekästä olla tekemättä sitä…”, Parris kirjoittaa.
Elämän jatkaminen voidaan nähdä itsekkäänä
Eutanasian vastustajat argumentoivat, että ihminen joutuu epäinhimillisen raskaaseen tilanteeseen, jos hänen täytyy miettiä olisiko hänen kuoltava vai jatkettava elämää.
Monet sairaat kokevat olevansa taakka muille ja saattavat valita kuolemisen ajatellessaan sen helpottavan muiden elämää. Pahimmillaan sairas ihminen voi jopa kokea olevansa taakka häntä hoitaville lääkäreillä ja sairaanhoitajille – jos kerran nopeampi ja halvempi vaihtoehtokin on olemassa.
”Kuinka paljon kaikki tämä maksaa sukulaisille ja terveyspalveluille? Kuinka suuren taakan asetamme niille, jotka rakastavat meitä? Kuinka suuren taakan asetamme itsellemme?” Parris kysyy.
Ihminen saattaa kokea painetta tai jopa painostusta elämän päättämiseen myös läheisten suunnalta, jos avustetusti kuoleminen on osa normaalia terveydenhuollon arsenaalia. Ehkä jotkut odottavat jo tulevaa perintöäkin.
”Vuosikymmenen sisällä [avustetusti kuoleminen] nähdään normaalina tienä, jota monet kulkevat ja sitä pidetään sosiaalisesti vastuullisena – lopulta sitä jopa vaaditaan ihmisiltä.”
Eutanasian normalisoituessa lähes jokainen ihminen joutuu ennen pitkää kohtaamaan saman kysymyksen.
”Kuten katsomme myötätuntoisemmin niitä, jotka haluavat päättää kaiken – katsomme (alitajuisesti) myös itseämme. Stigma häviää ja sen tilalle tulee uusi itsekkyyden määritelmä. Silloin voidaan joidenkin ihmisten (potentiaalisesti myös itsemme) kohdalla pitää itsekkäänä halua jatkaa elämää.”
Argumenttina terveydenhoidon kulut
Parris esittää, että eutanasia helpottaisi kasvavia terveydenhoidon kuluja, jotka vaikuttavat negatiivisesti Britannian taloudelliseen kilpailukykyyn. Hänen mielestään ihmiset elävät lääketieteen kehityksen vuoksi nykyään pidempään ”kuin ihminen on hyödyllinen”.
”Heimot, jotka vammauttavat itsensä, eivät menesty”, hän kirjoittaa viitaten darwinilaiseen ajatukseen vahvojen selviytymisestä.
Parris uskoo vakaasti, että ihmiset tulevat suhtautumaan eutanasiaan suotuisammin. Hänen mukaansa kaikki eivät ole välttämättä tietoisia siitä, että heidän moraalisia asenteitaan ajaa darwinilainen selviytymiskamppailu.
Eutanasian vastustajien mukaan jokaisen ihmisen elämällä on itsessään arvo, jota ei voida määritellä sen mukaan onko tämä sairas vai terve, nuori vai vanha. Ihmisarvo ei riipu siitä, minkä verran ihmisestä on hyötyä yhteiskunnalle tai muille ihmisille.
Lähteet:
Matthew Parris: Euthanasia in coming – like it or not/The Spectator 31.3.2024 (ensimmäisen kerran 2015)
Matthew Parris: We can´t afford a taboo on assisted dying/The Times 29.3.2024
National Review/Wesley J. Smith 2.4.2024
