30 vuoden ajan Lauri Late Johanssonin elämässä oli vain huumeita, henkirikoksia ja väkivaltaa. Vankila kierteeseen päätynyt ammattirikollinen tuomittiin murhasta vuonna 2002. Nuotta -lehden erikoishaastattelussa Johansson ottaa kantaa huumekeskusteluun ja tyrmää ajatuksen ”huumeiden harmittomasta viihdekäytöstä”.
20 vuotta. Se on aika, jonka 45-vuotias Lauri Johansson on istunut vankilassa. Viimeistään vuosituhannen alussa Lauri tuli median tietoisuuteen Natural Born Killers -rikollisjengin pomona. Mediassa näytettiin kuvia miehestä, jolla oli synkkä mitäänsanomaton ilme, heijastavat aurinkolasit ja pistooli ohimolla. Silloin hän oli niin syvällä rikollisuudessa, ettei toivoa paremmasta näyttänyt olevan. Uudestaan Lauri Johansson tuli iltapäivälehtien otsikoihin vuonna 2007, jolloin hän tunnusti kaksi henkirikosta lisää ja kertoi tulleensa uskoon.
Lauri ei ylpeile menneisyydellään vaan kertoo rehellisesti, millainen hän on ollut ja mitä tehnyt. Menneisyyttä kun ei voi muuttaa, vaikka haluaisi.
– Sitä vain olisin toivonut, että päässäni olisi ollut sama järki kuin on nyt. Olisi jäänyt nuokin asiat tekemättä, hän toteaa.
Huumeet tappavat
Lauri lopetti viinanjuonnin 18-vuotiaana vain siksi, että siitä tuli laillista. Sen sijaan hän aloitti huumausaineiden kuten amfetamiinin ja kokaiinin käytön, jota kesti pari vuosikymmentä.
– Ja mihin se johti? Henkirikoksiin, joiden motiivina olivat huumevelat. Jos kaveri käyttää huumeita, niihin ei todellakaan pidä mennä mukaan. Huumeet vain kovenevat, eikä niistä seuraa muuta kuin ennenaikainen hauta, Lauri kuvailee kokemuksiaan.
Kotona Laurilla oli eri rooli kuin maailmalla. Hänen entisellä vaimollaan ei ollut mitään käsitystä huumebisnesten laajuudesta. Hän luuli, että hänen miehensä vain käyttää huumeita, eikä tiennyt niiden välityksestä mitään. Valehtelu ja salailu olikin raskasta, eikä sellaisen taakan kanssa pystynyt elämään onnellisena. Laurin oli kuitenkin vaikea päästä eroon rikollisesta elämäntavasta, koska hän piti omaa käyttäytymistään ja näkemystään oikeana. Lopulta se osoittautui harhaksi.
– Olin mielestäni oikea neropatti, kun raha virtasi. En arvostanut tavallista duunaria pätkääkään. Myöhemmin olen tajunnut, ettei ole olemassa helppoa rahaa.
Lue koko juttu Nuotta-lehden uudesta numerosta.
