Exit-rumpali Timo Luoto uskoo, että isoisyyden myötä jotain oman isyyden alkuvaiheista aktivoituu – Oman isänsä muusikko menetti vuosi sitten

Lopulta ei tuntunutkaan siltä, että oma isä olisi ollut koko ajan poissa.

Timo Luoto on ollut neljän vuoden ajan isoisä Väinölle ja kahden vuoden verran Maunolle. 

Jakaantuuko elämä aikoihin ennen ja jälkeen isovanhemmaksi tulemista? 

– Ei se ehkä ihan noin mene, mutta mahtava kokemus tämä on silti ollut. Muistan kyllä varmasti molempien poikien syntymän aina, Luoto sanoo. 

Isoimpana muutoksena Timo Luoto mainitsee isä–tytär-suhteen muuttumisen. 

– Lotasta tuli äitiyden myötä heittämällä aikuinen. Hänkin tarvitsee nyt eri tavalla tukea kuin joskus ennen. 

 

Itsenäistyin nuorena. En enää osannut kaivata isää. 

 

Isovanhemmuus ei Luodolle, 59, ole merkinnyt sitä, että pitäisi henkisesti laittaa tuohivirsut jalkaan ja istahtaa kiikkustuoliin – jotenkin heittäytyä vanhemmaksi kuin on. 

– Tässä on ollut paljon samaa kuin aikanaan omien lasten kanssa. Mauno muistuttaa jonkin verran Leeviä. Tulee flashbackeja ja tuntuu, ettei oma pienen lapsen vanhemmuus ole sittenkään unohtunut, Luoto sanoo viitaten poikaansa, kolmekymppiseen Leevi Luotoon. 

 

Luotojen tiivis, kolmen aikuisen lapsen perhekunta asuu melko lähekkäin Pohjois-Helsingissä, Kehä I:n tuntumassa. 

Väinö ja Mauno viihtyvät Timon ja Marjutin eli Mammun kanssa, ja Lotta ja Heikki Korhosen nuori perhe saa isovanhemmilta kernaasti lapsiperheen kaipaamaa tukea eli lastenhoitoa ja mahdollisuuksia raapia balanssia omiin ruuhkavuosiin. 

– Mutta on silti helpotus, ettei isovanhemmuus ole niin intensiivistä kuin varsinainen vanhemmuus, Timo Luoto myöntää. 

 

Musiikista tuli myös lapsille tärkeää. 

 

Omiin isäksi kasvamisen vuosiin liittyy Timo Luodolla yleisönkin tuntema tekijä, kotimaisen hengellisen musiikin betonipilari Exit. Yhtye perustetiin vuonna 1987, samoihin aikoihin, kun Timo ja Mammu menivät naimisiin. 

Nuoren isän elämässä oli monta projektia yhtä aikaa. Ajalle tyypillisesti asuntolaina takoi 14,5 prosentin korkoa, ja opettajan töiden jälkeen Timo saattoi vetää tummat housut jalkaan ja hypätä illaksi taksin rattiin.  

Viikonloppuja kului tien päällä Exitin kanssa ja vapaita iltoja taas läheisessä Prisma-studiossa, josta levyjä puskettiin tuolloin ulos ennätysmääriä. 

Idea perheen tukiverkoista tuli tutuksi. Anoppi Leila Laitinen vietti aikanaan paljon aikaa Luodoilla Lotan, Leevin ja Liinan kanssa. 

Jälkeenpäin ajatellen, oliko nuoren isän elämässä liikaa sälää? 

– Olihan tekemistä paljon, mutta oli siinä ajassa myös paljon hyvää, Timo Luoto pohtii. 

– Meillä majoittui koko ajan soittokavereita, ja perheetkin tulivat tutuiksi. Musiikki oli aktiivisesti osa kotielämää. Musiikista tuli myös lapsille tärkeää. 

 

Jonkinlaisen opin isän intensiivisyydestä ja omistautumisesta Timo Luoto sai omasta kodistaan. 

Seurakuntaneuvos ja päätoimittaja Valtter Luodolle helluntaiseurakuntien kustannusliike Ristin Voitto (nyk. Aikamedia) oli henki ja elämä. 

– Isä oli työnarkomaani. Ehkä se oli toisaalta sen ajan ihmisille tyypillistä. 

Timo Luoto muistaa Sinikellonpolun toimitalossa jyskyttäneet painokoneet. Talon pitkät käytävät tulivat jo lapsena tutuiksi. 

Talolla aikaansa viettänyt poika napattiin ensimmäiseen levyprojektiin rumpaliksi 15-vuotiaana. Jollakin tasolla Luoto on edelleen samalla tiellä. 

 

Isän ja pojan suhteessa näkyy elämän kerroksellisuus ja se, että jokaisessa tarinassa on monta puolta. Luodosta tuskin olisi tullut kysyttyä muusikkoa ilman isää, joka omistautui firmalle, joka tuotti levyjä. 

Valtter Luoto nukkui pois vuosi sitten, marraskuussa 2021.  

– Faijan numero on näköjään edelleen kännykässä. 

Olisitko toivonut, että isä olisi ollut jotenkin enemmän läsnä elämässäsi? 

– Joo, ehkä, Luoto sanoo. 

– Itsenäistyin toisaalta nuorena, ja en ehkä osannut sitä enää silloin kaivata. On jälkeenpäin mahdotonta arvioida, olisiko mikään toisin, jos asiat olisivat olleet eri tavalla. 

Viimeisenä kuvanaan isästä Luoto näyttää puhelimen näytöltä sairaalavuoteella istuvaa Valtter Luotoa. 

– Isä oli jo fyysisesti heikko. Pää pelasi loppuun asti hyvin. 

Sellaista tunnetta ei jäänyt sittenkään, että isä olisi ollut aina poissa.  

– Lapsuudesta on paljon hyviä muistoja. Meitä yhdisti moni asia. Muistan, kun koimme lapsena mökillä verkkoja tai kuuntelimme klassista musiikkia. Tunnen yhä kaikki suuret säveltäjät. 

 

Päivätyökseen it-alalla toimiva Timo Luoto ei itse suunnittele eläkkeelle jäämistä. 

– Täytyy silti myöntää, että kun töissä asioita suunnitellaan pitkälle eteenpäin, siellä näkyy nyt jo vuosia, joista tiedän, että ne eivät enää kosketa minua. 

Luoto valmistautuu Exitin konserttisalikiertueeseen, jolla juhlistetaan yhtyeen 35-vuotista taivalta. 

Paneutumiskyvyn periytymisestä kertoo se, että Luoto tekee jotain sellaista, mitä läheskään kaikki muusikot eivät tee: hän soittaa rumpuja edelleen joka päivä ja kuuntelee monipuolisesti musiikkia. 

Isä ja poika vaihtavat musiikillisia kokemuksia. 

– Leevi saattaa esitellä jotain ranskalaista disco-edm-biisiä. Ne ovat usein aivan mielettömän hyviä. 

Timo Luotoa lämmittää se, että lapsille on selvästi periytynyt isältään musiikillisen laadun ymmärtämystä. 

– Toivon, että hengellisessäkin musiikissa melodia ja harmonia tekisivät taas paluun, Luoto pohtii. 

 

Exit 35-vuotiskiertueella marraskuussa. Konsertteja Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa, Seinäjoella ja Tampereella. Lisätiedot ja liput: exityhtye.com