Kirjoittanut
Iranissa jo pelkästään kristittynä oleminen on vaarallista, puhumattakaan vaaroista, joita maanalaisen seurakunnan johtajat kohtaavat. Fatemeh* sanoo, että pystyy jatkamaan työtään toisten kristittyjen tuen ansiosta.
Siitä lähtien, kun Fatemeh ensi kerran kuuli evankeliumin 20-vuotiaana, Jeesuksen seuraaminen on merkinnyt hänelle haasteita, riskejä ja vaaroja. Naapurit voivat raportoida viranomaisille, jos kuulevat ylistyslauluja. Poliisiratsiat estävät ihmisiä pitämästä edes pientä Raamattua kotonaan piilotettuna. Vuosien mittaan pastorit yksi kerrallaan ovat paenneet maasta. ”Olimme kristittyjä, mutta emme tienneet, miten elää kristittynä”, Fatemeh muistelee.
Vuonna 2021 nuori nainen kuoli Iranissa poliisin tutkintavankeudessa. Sen jälkeen alkoivat protestit ja mielenosoitukset. Kristittyjen tilanne paheni entisestään. ”Hallitus näkee uskomme uhkana”, kertoo Fatemeh, jonka aviomies oli pidätettynä mellakoiden aikana. ”Elämme jatkuvan valvonnan alaisina ja kohtaamme monenlaista painostusta. Joudumme päivittäin taistelemaan pysyäksemme uskossa näissä vihamielisissä olosuhteissa.”
Johtajien vahvistaminen
Tänään Iran on yksi maailman vaarallisimmista maista olla ja elää kristittynä. Kotiseurakuntaan kuuluminen on rikos, ja alituinen pidätetyksi tulemisen ja vankeuteen joutumisen pelko vie voimaa. Silti Fatemeh uskaltaa kertoa Jeesuksesta Open Doorsin avun vuoksi.
Tuen ansiosta hän on päässyt käymään konferensseissa ja koulutustilaisuuksissa Iranin ulkopuolella, ja hänen uskonsa on vahvistunut.
Kotona ollessaan Fatemeh tutkii Raamattua netin kautta, pääsee mukaan online-rukouskokouksiin ja tietää, että hän ei ole yksin. Toisten kristittyjen rukoukset voimaannuttavat tätä rohkeaa naista jatkamaan palvelutyössään.
”Jokaisessa kokouksessa tunnen Jumalan läsnäolon ja kristittyjen veljieni ja sisarteni tuen”, sanoo Fatemeh. ”Se uudistaa henkeni ja antaa minulle rohkeutta kohdata jokainen uusi päivä.”
Jeesuksesta kertominen
Nykyisin Fatemeh johtaa Iranissa pientä kotiseurakuntaa, jossa hän rohkaisee nuoria aviopareja luottamaan Jumalaan. Hän vierailee sairaaloissa, rukoilee potilaiden ja heidän perheittensä puolesta ja kertoo evankeliumia. Hän pitää kiinni uskostaan Jeesukseen huolimatta pelostaan tyttärensä Shirinin* puolesta.
”En pelkää kuolla Jeesuksen tähden, mutta mietin, mitä tyttärellemme kävisi ilman meitä. Enkä halua vain puhua Jeesuksen rakkaudesta, vaan haluan rakastaa ihmisiä samalla tavoin kuin Jeesus rakastaa minua.”
Hän jatkaa: ”Kerron kokemuksistamme, siitä mitä Jeesus on tehnyt elämässämme vainojen ja haasteiden keskellä. Tiedämme, että vaino voi lisääntyä, mutta emme ole yksin. Jumala ja hänen kansansa ovat kanssamme!”
* Nimi muutettu turvallisuussyistä.
