Kirjoittanut
Vaikka Syyria ei ole enää uutisissa ja kamerat ovat kääntyneet muualle, Syyrian kansan kärsimys jatkuu. Ferial, 52, löysi sisäisen rauhan Latakian Toivon keskuksessa.
Syyriassa kirkot on suljettu ja kristittyjä vainotaan alueilla, jotka ovat kapinallisten hallussa. Hallituksen valvomilla alueilla syntyperäisiä kristittyjä vainotaan vähemmän, mutta islamista Jeesuksen seuraajiksi kääntyneet ovat suuressa vaarassa joutua kohtaamaan kaikenlaista vainoa, erityisesti perheen ja yhteisön taholta.
Kun Syyrian sota alkoi vuonna 2011, Ferial Jamil Labbad ja hänen miehensä Ghandi asuivat kahden tyttärensä kanssa Aleppossa. Kaikki muistavat, miten Homsin taistelujen ja tuhojen jälkeen Alepposta tuli se kaupunki, joka oli päivittäin otsikoissa kiivaiden taistelujen ja pommitusten vuoksi.
”Talomme yllä lensi pommikoneita. Pelkäsin pienten lastemme puolesta. Herätimme heidät yöllä ja piilouduimme kylpyhuoneeseen”, Ferial kertoo.
Aleppon luotisateessa
Perhe asui Aleppossa alueella, jota sota koetteli erityisen raskaasti. Taistelevat ryhmät ottivat siellä yhteen kranaatinheittimillä ja ohjuksilla.
”Talomme vaurioitui kauttaaltaan. Olimme yläkerrassa, kun seinä halkesi keskeltä, ikkunat hajosivat ja sirpaleita lensi kaikkialle. Meillä ei ollut leipää ja lapset olivat nälkäisiä.”
Sekä Ferial että Ghandi olivat syntyneet kristittyyn perheeseen. Sodan keskellä Ferial tunsi, että Jumala oli joka hetki heidän kanssaan. ”Kerran mieheni meni lasten kanssa torille, ja paluumatkalla he joutuivat ammuskelun keskelle. Myös heitä kohti ammuttiin, mutta mies pääsi kotiin juosten itkevien lasten kanssa.”
Niukin eväin evakkoon
Elinolot olivat surkeat. ”Olimme lähes kolme kuukautta ilman vettä. Kun mieheni kertoi siitä Latakian maakunnassa asuville ystävilleen, he pyysivät häntä tulemaan sinne ja lupasivat etsiä hänelle työtä.”
Päätös oli vaikea, mutta Ghandi lähti ja jätti perheensä piiritettyyn kaupunkiin. Ystävien avulla hän todellakin löysi työtä ja vuokrasi asunnon. Noin kuukauden kuluttua hän pyysi vaimon ja lapset luokseen.
Latakiassa sähköä on vain kolme kertaa päivässä puoli tuntia kerrallaan.
Ferial kertoo: ”Jouduin matkustamaan lasten kanssa yksin. Rukoilin Jumalaa kulkemaan kanssamme. Lähdimme kotoa itkien, sillä varsinkin lapsille koti oli rakas. Otimme mukaan vain vähän vaatteita. Hyvästelimme naapurit pikaisesti, sillä tarkoitus oli tulla pian takaisin.”
Tuosta toukokuun päivästä vuonna 2014 on kulunut kahdeksan vuotta.
Jumala ei jätä!
Yli puolet syyrialaisista on joutunut jättämään kotinsa viimeisten 11 vuoden aikana. Yli kuusi miljoonaa on paennut ulkomaille, ja toiset kuusi miljoonaa on pakolaisina omassa maassaan.
Latakiaan muutti tuohon aikaan paljon syyrialaisia. Alku siellä oli Ferialille kuitenkin vaikea: ”Itkin paljon ja olin poissa tolaltani. Riitelin mieheni kanssa ja huusin hänelle. Aleppossa kaikki oli ollut niin erilaista. Latakiassa meillä on vain olohuone ja yksi makuuhuone.”
Asunnon pöydällä on akku, joka kuvastaa elämää Syyriassa. Akkuja tarvitaan, jotta ihmiset saisivat sähköä ja valoa silloin, kun kaupunkeihin ei tule sähköä verkosta. Latakiassa sähköä on vain kolme kertaa päivässä puoli tuntia kerrallaan.
”Latakia on Syyrian turvallisin alue. Aluksi pelkäsin, koska meillä ei ollut omaa asuntoa. Mieheni kuitenkin vakuutti, että Jumala huolehtii kaikesta eikä jätä meitä.”
Kuuntele podcast
Katso video
