Kirjoittanut
Tärkeintä nyt on auttaa ukrainalaisia rakentamaan elämänsä uudelleen. Siihen tarvitaan rahallisen tuen lisäksi psyykkistä apua.
Ilmahälytykset soivat taustalla, kun viikkoa aiemmin Kiovaan muuttanut Sakari Koivula antaa haastattelua videopuhelun välityksellä. Fidan Ukrainan humanitaarisen avun koordinaattorina työskentelevä Koivula on jo ehtinyt tottua päivittäisiin sireeneihin. Ilmatorjunta saa kuitenkin torjuttua suurimman osan droneista, ja arki pyörii jo Koivulan sekä hänen vaimonsa Heather Koivulan perheessä normaalisti.
Sakari Koivula on elokuussa 2023 Ukrainaan rekisteröidyn Fidan toimiston ainoa työntekijä. Yhteistyökumppaneina on kaksi järjestöä, Hungarian Baptist Aid ja Ukrainan helluntailiikkeen avustusjärjestö Edobro, jotka taas puolestaan toimivat omien kumppaniensa kanssa. Ne ovat eri kirkkokuntien seurakuntia ja muita tahoja. Työtä on tähän mennessä tehty pääosin Länsi-Ukrainassa. Fidan apu on kuitenkin laajenemassa myös itään, eturintaman suuntaan.
– Perustimme toimiston Kiovaan, jotta voisimme paremmin koordinoida työtä siellä, missä akuutein tarve on. Taka-Karpatian alue on vastaanottanut paljon maansisäisiä pakolaisia, ja hätä siellä on suuri. Työmme kuitenkin siirtyy jatkossa entistä enemmän sinne, missä hävitys on pahin: pommitettuihin kaupunkeihin ja Ukrainan takaisin valloittamille alueille. Haluamme olla auttamassa siellä, missä ihmisten elinmahdollisuuksia särjetään ja levitetään kauhua, kertoo Sakari Koivula.
Koivula kertoo, että ukrainalaiset ovat itse lähteneet aktiivisesti auttamaan maanmiehiään.
– On valtavan hienoa nähdä, miten yhteiskunta on kokonaisuudessaan kantanut vastuuta. Ihmiset ovat valmiita auttamaan toisiaan ja tekevät paljon vapaaehtoistyötä.
Monet maansisäiset pakolaiset Itä-Ukrainasta ovat päässeet turvaan tavallisten ihmisten koteihin maan länsiosiin, osa sukulaisten tai ystävien luokse. Osa on pystynyt vuokraamaan asunnon uudessa paikassa. Paikalliset ovat ryhtyneet vapaaehtoistyöntekijöiksi olemassa oleviin ja uusiin, sodan puhkeamisen jälkeen perustettuihin järjestöihin. Myös kirkot ja niiden avustusjärjestöt ovat olleet tärkeä tekijä sekä fyysisen että henkisen avun tarjoajina.
– Seurakunnat ovat aktiivisia, uhrautuvaisia sosiaalityöntekijöitä. On ollut helppo löytää hyviä, paikallisia kirkkokumppaneita. He tekevät jo todella hyvää työtä ja lähtevät mielellään mukaan. Autamme heitä vain tekemään työtä paremmilla resursseilla ja isommassa mittakaavassa, Koivula selventää.
Henkistä tukea leikin lomassa
Sodan alkuvaiheessa Fida keskittyi ihmisten auttamiseen vastaanottokeskuksissa, ruoka-apuun ja perushygieniatarvikkeiden jakeluun.
– Myös ruokajakelu on yllättävän henkilökohtaista työtä. Emme jaa kuorma-auton lavalta ruokasäkkejä, vaan toimitamme ruokaa vastaanottokeskusten lisäksi paljon myös yksityiskoteihin, ja samalla tapaamme ja tutustumme ihmisiin, kertoo Koivula.
Sodan jatkuessa on uudeksi, tärkeäksi työmuodoksi noussut myös psykososiaalinen tuki, jota järjestetään ryhmämuotoisena. Tukiryhmiä on perustettu pääosin vastaanottokeskuksiin, ja niitä on tarjolla sekä lapsille että aikuisille. Lasten ryhmissä on keskusteluiden lisäksi vapaata leikkiä ja askartelua. Fidan psykososiaalisen tuen asiantuntija Heini Sirén on kouluttanut työntekijät. Sirénillä on pitkä alan kokemus eri kriisialueilta.
– Ryhmät ovat olleet todella suosittuja. Traumatisoitujen aikuisten ei ole ollut niin helppo tulla ryhmiin, mutta kun niihin on saatu väkeä, ja ryhmä on päässyt käyntiin, on niistä tullut hyvää palautetta, Sakari Koivula sanoo.
Lahjoittaminen vähenee mutta avuntarve kasvaa
Sakari Koivula kertoo, että kun sota alkoi, olivat rahavirrat suuremmat, mutta sodan jatkuessa ovat rahavarat tiukentuneet.
– Raha alkaa olla tiukassa. Isoilta, instituutionaalisilta rahoittajilta ei rahaa enää tule samalla tavalla, ja myös yksityiset lahjoittavat vähemmän. Avun tarve tulee kuitenkin jatkumaan ja vain kasvamaan entisestään, kun sota päättyy. Kriisin alkuvaiheessa ihmiset tarvitsevat humanitaarista apua, mutta yhtä tärkeää on auttaa heitä rakentamaan uudestaan kaikkea sitä, mikä on menetetty, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Tähän mennessä Fida on kerännyt Ukraina-kampanjan avulla yli miljoona euroa, ja tämän vuoden alussa Ulkoministeriö myönsi miljoona euroa Fidan ja Hungarian Baptist Aid -järjestön työhön. Varoilla on tehty avustustyötä Taka-Karpaateilla, jossa on autettu maansisäisiä pakolaisia muun muassa tarjoamalla hätämajoitusta, ruoka-apua ja välttämättömiä hygieniatarvikkeita. Sakari Koivula kertoo, että juuri nyt ollaan siirtymässä ruoka-avusta käteisavustuksiin.
– Pidän tätä hyvänä kehityksenä, ja myös humanitaarinen yhteisö näkee suoran käteisavun parempana kuin ruoka-avun. Kun infra on kunnossa, kuten se täällä monin paikoin on, voi käteisavun saaja ostaa kaupasta sitä, mitä hän tarvitsee. Jos ihmiset saavat rahaa, se antaa enemmän itsekunnioitusta ja päätösvaltaa omaan elämään kuin se, että kaikki annetaan valmiina, Koivula pohtii.
”Meillä on jälleenrakennuksessa tärkeä tehtävä”
Sakari Koivula kertoo nähneensä, että elämän jälleenrakentamisen on tärkeää alkaa heti, kun ihminen on turvassa. Vastaanottokeskuksilla on tärkeä rooli alkuvaiheessa. Siellä tarjotaan keskitetysti monenlaista apua, mutta tilanteen pitkittyessä uhkaa passivoituminen.
– On ymmärrettävää, että ihmiset ovat traumatisoituneet. Teini-ikäiset näyttävät videoita, joissa heidän sukulaisiaan ammutaan ja heidän kotejaan pommitetaan. On tärkeää tarjota psyykkistä tukea. On kuitenkin yhtä tärkeää, että ihminen pääsee suunnittelemaan ja rakentamaan omaa arkeaan sen sijaan, että elämä tehdään liian helpoksi, ruoka annetaan valmiina. On kuitenkin jo nähtävissä, että hitaimmin kriisistä selviävät ne, jotka jäävät keskuksiin, joten emme saa olla passivoimassa ihmisiä.
Osa maansisäisistä pakolaisista pohtii paluuta kotiseuduilleen, osa jää uudelle paikkakunnalle.
– Paikalliset ovat ymmärtäneet, että sota ei lopu hetkessä. On tärkeää seurata tilannetta ja sopeuttaa työtä tarpeen mukaan. Uskon, että Fidalla on Ukrainan jälleenrakennuksessa tärkeä tehtävä, päättää Sakari Koivula.
