Kirjoittanut
Lapualla Vanhan Paukun IV filosofiapäivillä otettiin viime lauantaina pihteihin kuuma aihe, uskonnollinen ja poliittinen fundamentalismi. Kuusi alustajaa pohti, milloin aate muuttuu tuhovoimaksi ja miten ääriliikkeitä voi torjua.
Lähetysteologi Risto A. Ahosen mielestä Suomessa ei juurikaan ole tilaa uskonnolliselle fundamentalismille, koska suojana on ollut Lutherin kahden
regimentin oppi.
– Uskonto ja politiikka ovat erillään, eikä kirkko painosta poliitikkoja, kuten Yhdysvalloissa.
Homokeskustelusta alkaneessa kuohunnassa fundamentalisti-sanan käyttö riistäytyi käsistä.
– En pidä esimerkiksi Luther-säätiötä fundamentalistisena, vaikka sen piirissä saattaa olla fundamentalistista ajattelua. Vaikea sanoa, mihin suuntaan säätiö kehittyy, mutta kristillisyys on niin rikas aarreaitta, että se kestää erilaisia uskontulkintoja.
Ahosen mukaan fundamentalismi luo viholliskuvia dramatisoimalla ja mystifioimalla. Sitoutuminen ei perustu luottavaiseen uskoon, vaan rationaaliseen järkeisoppiin. Ytimenä on yleensä koulutettu ryhmä, joka houkuttaa mukaan turhautuneen massan.
Demokratiakasvattaja Seppo Niemelän mukaan fundamentalistisista ajattelua löytyy siksi koko joukko ”Nokian insinöörien” piiristä. Suomen kouluissa
harjoitellaan katastrofaalisen vähän neuvottelutaitoa ja demokraattista päätöksentekoa.
– Nuorten tiedot yhteiskunnasta ovat valioluokkaa, mutta oman ajattelun ja harkinnan harjoittelu on jäänyt taka-alalle. Opettajat pelkäävät, että
vaikuttamiskeinojen opetus purskauttaa esiin ääriliikkeitä. Asia on päinvastoin.
– Demokratiaan juurtuminen olisi paras vastalääke riehunnalle ja yhden ideologian diktatuureille. Ilman sitä nuori on aika avuton, kun ääriliike
tulee ja tempaa mukaansa.
Lastenpsykiatri Mirjami Mäntymaan mukaan yhteiskunnan maallistuminen voi aiheuttaa tarkoituksettomuuden tunnetta, joka korvataan ”vaarallisella
varmuudella”. Voimakas oppi luo selvyyttä sekasortoiseen maailmaan, mutta samalla se voi johtaa ahdasmielisyyteen, mustavalkoajatteluun ja
väkivaltataipumukseen.
”Media liioittelee”
Herätysliikkeitä tutkinut Hanna Salomäki esitteli 150 hengen yleisölle median yliampuvia otsikoita. Paljon lupaava Räsäsen vaiettu yhtey ääriliikkeeseen perustui siihen latteaan tosiasiaan, että tämä tunsi joitakin Luther-säätiön työntekijöitä. Toinen lehti paljasti, että Leif Nummela on samasta ”lahkosta”, siis herätysliikkeestä, kuin Räsänen.
– Jos tuo on uutinen, voin paljastaa, että minäkin tunnen henkilöitä ”säätiöstä” ja ”lahkoista”, Salomäki ironisoi.
Hänen mukaansa fundamentalisti ei hyväksy toisinajattelua, ja siksi heitä on yhtä hyvin konservatiiveissa kuin liberaaleissa kristityissä.
Salomäen mukaan perinteinen kirkon opetus nähdään nyt äärivanhoillisuutena. Professori Jukka Kemppisellä on tästä kokemuksia.
– Kun sanoo ääneen helsinkiläisessä taitelijaravintola Kosmoksessa, ettei minulle tuota mitään vaikeuksia lausua kirkon uskontunnustusta ja uskoa
siihen sellaisenaan, pöytä tyhjenee äkkiä.
TEKSTI: Heli Karhumäki
