Kirjoittanut
Maan äidit ammensivat aineksia elämänkatsomuksiinsa myös muista uskonnoista – ja uskonnonvastaisuudesta.
Vaikka välirauhan ja jatkosodan aikaisen presidentin, sittemmin sotasyyllisenä tuomitun Risto Rytin vaimo Gerda Ryti piti jatkosodan ratkaisutaistelujen aikaan kuuluisan radiopuheensa, jossa kehotti kaikkia suomalaisia rukoukseen isänmaan puolesta, samaan aikaan hän oli tunnettu okkultisti.
K.J. Ståhlbergin Ester-puolison päiväkirjamerkintöjen mukaan Gerda Ryti perehdytti häntä uskonnollisiin näkemyksiinsä rouva Ståhlbergin vieraillessa Tamminiemessä jatkosodan aikaan. Gerda Ryti kertoi opiskelleensa spiritualismiksi nimittämäänsä maailmankatsomustaan englantilaisesta kirjallisuudesta. Rytin mukaan kaikilla ihmisillä oli oma henkioppaansa, geniuksensa, joka hallitsi paitsi jokapäiväisiä, myös henkisiä ja moraalisia asioita.
Gerda Rytin oli spiritualismiin tutustuttanut ilmeisesti hänen ystävänsä, kirjailija ja lehtinainen Helmi Krohn, joka oli 1930-luvulla jopa matkustanut Gerda Rytin kanssa Englantiin spiritualistien konferenssiin. Muita suomalaisiin spiritualistipiireihin lukeutuvia olivat muun muassa pianisti-säveltäjä Ilmari Hannikainen ja Sibelius-Akatemian rehtori Erkki Melartin.
Papin tytär kapinoi
Sylvi Kekkonen (o.s. Uino) syntyi vuonna 1900 pieksämäkeläiseen pappisperheeseen. Aikuistuttuaan hän ei kuitenkaan allekirjoittanut kotinsa hengellistä perintöä.
Sylvi Kekkonen puhui uskontovastaisuudestaan julkisesti vain kerran, radiohaastattelussa vuonna 1952, jossa hän ilmoitti arvostavansa suvaitsevaisuutta, johon eivät kuuluneet yhteiskunnan tiukan konservatiivisten instituutioiden rakentamat karsinat. Yhdeksi karsinoivaksi laitokseksi Sylvi Kekkonen nimesi kirkon, jota ei omien sanojensa mukaan voinut kunnioittaa.
Vuoden 1956 presidentinvaalien aikaan Kokoomuspuolueen vaalistrategit käyttivät hyväkseen Sylvi Kekkosen kriittisiä ajatuksia kristinuskosta ja väittivät hänen eronneen kirkosta, mikä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.
Tämän jälkeen Sylvi Kekkonen sulki visusti suunsa uskonnosta ja alkoi kartella julkisuutta ja haastattelupyyntöjä laajemminkin.
Vaikkei hänen hengellisten näkemystensä muutoksesta suuntaan tai toiseen ole dokumentoitua tietoa, elämänsä loppupuolella hän kirjoitti päiväkirjaansa rukoilevansa vääränlaisten ihmisten seuraan eksyneelle pojalleen ”Luojan suojelusta”.
Kirjallisuutta:
Matti Turtola: Risto Ryti – Elämä isänmaan puolesta, Otava 1994.
Anne Mattsson: Sylvi Kekkosen elämäkerta. Art House Oy, 2000.
