Kirjoittanut
Teologian maisteri Ari Puonti analysoi artikkelissaan globaalin kristinuskon trendejä.
Gina A. Zurlon, Todd M. Johnsonin ja Peter F. Crossingin artikkeli ”World Christianity 2024: Fragmentation and Unity” ilmestyi vuoden 2024 tammikuussa International Bulletin of Mission Research-lehdessä (2024, Vol. 48, 1, 43–54), joka on julkaissut tilastoja 40 vuoden ajan globaalista kristinuskosta ja lähetystyöstä. Kirjoittajat kuuluvat Center for the Study of Global Christianity-keskuksen henkilökuntaan Gordon-Conwellin teologisessa seminaarissa (South Hamilton, MA, USA). Tässä blogissa esittelen ja tulkitsen artikkelin sisältämiä tilastotietoja.
Maailmanuskontojen jäsenmäärät
Maailman uskontotilanne kannattajamäärien suhteen on seuraava:
- kristittyjä on 2,631,941,000 (kasvua vuodessa 1,08 %)
- muslimeja on 2,029,703,000 (kasvua vuodessa 1,68 %)
- hinduja on 1,117,016,000 (kasvua vuodessa 0.60 %)
- buddhalaisia on 534,250,000 (kasvua vuodessa 0,17 %)
- Kiinan kansanuskontojen kannattajia on 453,190,000 (määrä vähenee vuodessa -0,25 %)
- etnisten eli johonkin kansanosaan rajoittuvien uskontojen (kuten Japanin shintolaisuus) jäsenmäärä oli 292,234,000 (kasvua vuodessa 0,36 %)
- uususkontojen (kuten wicca ja Krishna-liike) kannattajia oli 67,704,000 (kasvua vuodessa 0,09 %)
- sikhejä (vaikutteita islamista ja hindulaisuudesta, Intian ja Pakistanin alue) oli 31,177,000 (kasvua vuodessa 1,60 %)
- juutalaisia oli 15,216,000 (kasvua vuodessa 0,70 %)
- uskonnottomat 893,021,000 (kasvua vuodessa 0,05 %). Tämä ryhmä sisältää kaksi alaryhmää:
- agnostikkoja (jotka eivät ole varmoja Jumalan olemassaolosta, mutta eivät kiellä sitä mahdollisuutta) on 746,715,000 (kasvua vuosittain 0,09 %)
- ateistit (eli jumalankieltäjät) 146,306,000 (määrä vähenee -0,12 % vuodessa)
Yleisenä huomiona voidaan todeta, että muslimien määrä on kasvanut jo kauan aikaa nopeammin kuin kristittyjen määrä. Uutena huomiona verrattuna viime vuosien tilastoihin on se, että Kiinan kansanuskontojen ja ateistien määrä vähenee. Uskonnollisten ihmisten määrä kasvaa voimakkaasti verrattuna agnostikkojen ja ateistien määrään. Uskonto ei ole häviämässä, pikemminkin päinvastoin. Globaalissa kuvassa uskonnottomuus, agnostismi ja ateismi eivät ole voittajia suhteessa uskontoihin. Tämä on syytä muistaa Suomessa ja muualla Pohjoismaissa, joissa luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee vuosittain eikä vapaakristillisyys kasva.
Globaali kristinusko eri maanosissa
Tutkijoiden kokoama tilasto kertoo, että vuonna 2024 eniten kristittyjä on globaalissa etelässä (Afrikka, Aasia, Latinalainen Amerikka, Oseania) verrattuna globaaliin pohjoiseen (Eurooppa, Pohjois-Amerikka). Kristittyjen määrä kasvaa vuosittain 1,76 % etelässä ja vähenee 0,32 % pohjoisessa.
Kristittyjä on eniten Afrikassa (734,130,000), toiseksi eniten Latinalaisessa Amerikassa (415,674,000) ja kolmanneksi eniten Euroopassa (564,737,000), johon tutkijat liittivät myös Venäjän kristittyjen määrän.
Viimeisen tuhannen vuoden aikana Euroopassa on ollut enemmän kristittyjä verrattuna muihin maanosiin. Nyt tilanne on toinen. International Bulletin of Mission Research kertoi vuonna 2019, että tuo vuosi oli historiallinen käännekohta, josta lähtien eniten kristittyjä on Afrikassa.
Kristittyjen määrä kasvaa vuosittain seuraavasti:
- Afrikassa (5 aluetta) 2,64 %
- Aasiassa (5 aluetta) 2,11 %
- Latinalaisessa Amerikassa (3 aluetta) 0,60 %
- Oseaniassa (4 aluetta) 0,51 %
Kristittyjen määrä vähenee vuoden aikana Pohjois-Amerikassa (1 alue) 0,16 % ja Euroopassa (4 aluetta, sisältäen Venäjän) 0,39 %.
Maailman väkiluku on 8,118,836,000. Väkimäärä kasvaa vuodessa 0,87 %. Kristittyjen määrän kasvu ylittää väestökasvun Afrikassa ja Aasiassa.
Ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleet Jeesuksesta (evankelioimattomat) on 2,258,875,000 ja he muodostavat 27,8 % maailman väestöstä.
Neljä kristinuskon pääsuuntausta
International Bulletin of Mission Research-lehdissä julkaistuissa tilastoissa kristinuskon eri suuntausten/kategorioiden päällekkäisyys herätti minulle kysymyksen jo vuonna 2021. Siksi lähetin sähköpostin Gina A. Zurlolle ja kysyin tarkennusta tilaston tulkintaan. Hän vastasi minulle 4.2.2021.
”Luokittelumme sisältää neljä toisensa poissulkevaa kategoriaa (joita me kutsumme” suuriksi kristillisiksi traditioiksi”): protestantit, riippumattomat (independents), katoliset ja ortodoksit. Helluntailaiset/karismaatikot ja evankelikaalit ovat liikkeitä, jotka ovat neljän suuren kristillisen tradition sisällä. Esimerkiksi joku voi olla helluntailainen protestantti, katolinen karismaattinen tai riippumaton evankelinen karismaattinen. Jotkut protestanttiset kirkkokunnat ovat sataprosenttisesti helluntailaisia, kuten Assemblies of God… Monet riippumattomat kirkot ovat luonteeltaan karismaattisia, mutta eivät kaikki, kuten perinteiset ja urbaanit kotiseurakunnat Kiinassa. Vineyard-kirkot lukeutuvat riippumattomiin kirkkoihin ja ovat myös 100 % helluntailaiskarismaattisia.”
Vuoden 2024 tilastossa kristinuskon neljän pääkategorian jäsenmäärät ovat tässä:
- roomalaiskatoliset 1,278,009,000 jäsentä (kasvua vuodessa 0,75 %)
- protestantit (sis. anglikaanit ja luterilaiset) 625,606,000 jäsentä (kasvua vuodessa 1,63 %)
- riippumattomien seurakuntien jäsenet 421,689,000 jäsentä (kasvua vuodessa 1,96 %)
- afrikkalaiset 123,548,000 (kasvua vuodessa 2,49 %)
- aasialaiset 128,828,00 (kasvua vuodessa 1,38 %)
- eurooppalaiset 20,934,00 (kasvua vuodessa 1,69 %)
- latinalaisamerikkalaiset 48,903,000 (kasvua vuodessa 2,91 %)
- pohjoisamerikkalaiset 98,272,000 (kasvua vuodessa 1,42 %)
- oseanialaiset 1,205,000 (kasvua vuodessa 1,73 %)
- ortodoksit 293,158,000 jäsentä (kasvua vuodessa 0,12 %)
Termien selitystä
Protestanteilla tarkoitetaan 1500-luvun uskonpuhdistuksesta syntyneiden kirkkojen kristityt kuten luterilaiset, reformoidut, anglikaanit, baptistit, metodistit, adventistit ja Pelastusarmeija. Perinteiset helluntailaiset kuten Suomen helluntaiherätys kuuluu myös tähän kategoriaan.
Helluntaisten/karismaatikkojen ja evankelikaalien kategoriat menevät päällekkäin edellä mainitun neljän pääsuuntauksen kanssa. Pyhän Hengen yliluonnollista toimintaa korostavia helluntailaisia/karismaatikkoja on 683,341,000 ja kasvua on vuodessa 1,48 %. Evankelikaalien (uskoontuloa, Raamatun arvovaltaa ja lähetystyötä korostavien) määrä kasvaa vuodessa 1,66 % ja heitä on 413,341,000.
Helluntailaisuus/karismaattisuus on ollut yksi kristikunnan nopeimmin kasvavista suuntauksista jo jonkin aikaa. Vuosina 1970–2024 liike kasvoi noin 58 miljoonasta jäsenestä yli 680 miljoonaan.
Helluntailainen/karismaattinen liike jakaantuu kolmeen suuntaukseen: 1900-luvun alussa syntyneet perinteiset helluntaikirkot, vuonna 1960 alkanut karismaattinen uudistus vanhoissa kirkoissa ja myöhemmin syntyneet vanhemmista kirkoista riippumattomat karismaattiset kirkot (Independent Charismatics), joita on eniten globaalissa etelässä.
Riippumattomat kirkot ovat vanhoista kirkoista (roomalaiskatoliset, protestantit, ortodoksit) riippumattomat uudet seurakunnat, joista suurin osa on syntynyt afrikkalaisten ja aasialaisten kristittyjen kautta ilman länsimaista vaikutusta. Merkittävä osa riippumattomista seurakunnista on helluntailaiskarismaattisia.
Ateismi ja helluntailaisuus
Mitä yhteistä on ateismin vähenemisellä ja helluntailaisuuden kasvulla? Alistair McGrath toteaa kirjassaan Ateismin lyhyt historia (2004), että helluntailaisten ja karismaatikkojen kasvua selittää kaksi tekijää. Ensiksikin helluntailaisuus korostaa suoraa ja välitöntä Jumala-kokemusta ja välttää kuivakan kristillisen aivouskon, joka tuntuu monista laimealta ja käsittämättömältä. Toiseksi helluntailaisuus osaa mukautua huomattavan hyvin eri kulttuureihin, varsinkin Afrikassa ja Aasiassa.
McGrath toteaa, että ”on helppo havaita myös, mikä merkitys helluntailaisuudella on ateismin kannalta. Kristinusko pystyy keksimään itsensä uudestaan – vaikka tästä mielellään puhutaankin uudistuksena tai apostolisen kristinuskon kadonneiden tai unohdettujen piirteiden palauttamisena. Uusi kristinuskon muoto on yhteiskunnallisesti aktiivista, eikä sitä vaivaa turha kirkkobyrokratia. Näin se voi ohittaa monet perinteiset syyt arvostella kristinuskoa.” (s. 215–216).
McGrath siteeraa Cambridgen yliopiston teologian professori Denys Turneria: ”Ateismi sai menneisyydessä osan kiinnostavuuttaan kirkkojen virheistä pikemminkin kuin mistään omista ansioistaan. Ateismi houkutteli monia yhteiskunnan syrjimiä, koska he olivat vieraantuneita ja erossa kirkkojen elämästä. Kirkot olivat yhteiskunnalliselta asemaltaan miljoonan mailin päässä. Kirkoissa ei puhuttu heidän kieltään eikä kohdattu heidän todellisuuttaan. Helluntailaisuus muutti kaiken tämän. Se alkoi olla suoraan yhteydessä massojen kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen ja kokemukselliseen maailmaan. Monin tavoin helluntailaisuudesta on tullut kolmannen maailman marxismi. Se on voittanut maallisen kilpailijansa taistelussa köyhien sielusta ja uskollisuudesta.”
Herätys Suomeen?
Helluntailaisuuden voittokulku kolmannessa maailmassa herättää kysymyksen miksi emme ole nähneet vastaavaa ilmiötä Pohjoismaissa. Arvelisin, että emme ole vielä nähneet Pohjoismaiden kristillisyyden kertomuksen viimeistä lukua. Kerron pari rohkaisevaa esimerkkiä siihen liittyen.
Nuorten naisten vieraantuminen kirkosta ja kiinnostus uushenkisen uskonnollisuuden muotoihin on herättänyt huomiota viime vuosina. Sitten yllättäen keväällä 2022 joukko suomalaisia uushenkisiä sosiaalisen median vaikuttajia löysi Jeesuksen. Kuvapalvelu Instagramin kuvavirtaan alkoi ilmestyä ristejä, Raamatun säkeitä ja nuorten naisten julistusta Jumalan pelastuksesta. Vielä joitakin kuukausia aiemmin samat naiset olivat näkyvä osa sosiaalisen median uushenkistä yhteisöä. He esittelivät somekanavillaan kristalleja, joiden uushenkisissä piireissä uskotaan puhdistavan energioita. He puhuivat chakroista ja joogasta. Epävarmuuteen haettiin vastauksia oraakkelikorteista. Nyt tilanne oli muuttunut.
”Viime keväänä aloin tosissaan rukoilemaan Jumalalta sitä, että hän näyttäisi minulle totuuden New Agesta. Ja sen hän teki – sain kokea todella järisyttävän uninäyn, jossa näin, että eräs energiahoitomenetelmä, jota olin harjoittanut, kirkastaa yhteyttäni Saatanaan. Tuntiessani Helvetin lieskat jalkojeni alla ja Kristuksen vertavuotavat naulanreiät kämmenissäni tiesin, että minun oli luovuttava kaikesta uushenkisestä”, eräs naisista kirjoittaa Facebookissa.
Ilmiö herätti jopa Helsingin Sanomat 18.12.2022, jonka artikkeli kauhisteli sitä, että naisia yhdisti ”jyrkkä ja konservatiivinen Raamatun tulkinta”.
Toinen yllätys koskee nuoria miehiä. Kirkon tutkimuskeskuksen ”Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa” -julkaisun (2022) mukaan nykyiset alle 20-vuotiaat miehet uskovat Jumalaan yleisemmin kuin samanikäiset vielä kymmenen vuotta sitten. Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön johtaja Hanna Salomäen mukaan usko Jumalaan on lisääntynyt nuorten miesten parissa 2010-luvulta. Nykyiset alle 20-vuotiaat miehet uskovat Jumalaan yleisemmin kuin samanikäiset kymmenen vuotta sitten. Kehitys näkyy myös tuoreessa kaupunkiseurakuntien empatia- ja tunnettuuskyselyssä (2023). Myös vuoden 2023 rippikoulukyselyn mukaan pojat uskovat kristinuskon opinkappaleisiin huomattavasti tyttöjä yleisemmin.
