Kirjoittanut
Tampereella 15. ja 16. maaliskuuta järjestetyssä johtajuuskonferenssissa paneuduttiin luottamuksen teemaan.
Kansainvälisten puhevideoiden sisällöt tunnettiin ennalta, mutta kotimaisten puhujien ja muusikoiden tarkkoja valintoja ei. Kun GLS perjantaina käynnistyi, alkoi heti kuulua yhteen asettuvien palasten kliksunaa.
– Olin monessa kohtaa ihan, että ei vitsi, tämä on just tähän. Hienosti kulki punainen lanka, kertoo tapahtuman juontanut Heli Orre.
Esimerkiksi Niilo Rantalan puheen jälkeen näytetty video syvensi ja kirkasti Rantalan teemoja saumattomasti. Severi Laakso taas esitti Megan Marshmaninpuheen päätteeksi laulun, joka osui kohdilleen niin, että Laakso ihmetteli itsekin, mitä on meneillään.
Luottamuksen teemaa tarkasteltiin tapahtumassa useammalla tasolla. Craig Groeschelin avauspuhe käsitteli sen rakentamista omassa yhteisössä.
– Nykyisin on paljon yleistä epäluottamusta. Kaikki eivät luota luontaisesti, vaan luottamusta pitää rakentaa ajatuksella, Orre sanoo.
Toisaalta luottamusta käsiteltiin henkilökohtaisellakin tasolla: Miten rakentaa sitä omassa elämässään?
– Krish Kandiah puhui toivon laittamisesta oikeaan paikkaan. Äärimmmäinen toivo ei voi olla työn tai ihmissuhteiden varassa, vaan Jumalassa, joka voi sen taakan kantaa.
Kuva: Antti Lampinen
Kuva: Antti Lampinen
Heli Orre kuuluu GLS-tapahtumien vakikävijöihin. Hänelle on tärkeää, että tapahtumassa ei ole kyse vain tiedon lisääntymisestä vaan muutoksesta.
– Not just information but transformation. Jotakin omassa ajattelussa ja sydämessä voi muuttua, kun näkee asioita uudella tavalla.
Ennakkoon ei tiedä, mikä kolahtaa. Se voi olla puheiden välissä kuultava kappale, joka avaa kyynelkanavien kautta yhteyden pintaa syvemmälle.
Vaikka Orre kuului nyt tapahtuman henkilökuntaan, anti ei mennyt ohi tai kokemus jäänyt kylmäksi. Työstä saatu palautekin oli tärkeää.
– Sain olla Jumalan käytössä, koin onnistuneeni.
Onnistuimme luomaan olosuhteet, joissa ihmisten oli helppo olla.
Orre sai kiitosta muun muassa tavastaan kuljettaa tapahtumaa eteenpäin omiakin kokemuksiaan jakamalla ja käsillä oleviin tilanteisiin ja tunnelmiin tarttumalla, kertoo Mikael Juntunen.
– Kaikesta muustakin palautteesta ja ympärillä olevista ihmisistä aisti, että on tehty hyvä työ. Onnistuimme luomaan olosuhteet, joissa ihmisten oli helppo olla, hän sanoo.
Pienimmillään kaikki lähtee pullasta. Jos väliaikatarjoilut maittavat ja talkooväen verensokeritaso on kohdillaan, perusasiat ovat kunnossa. Vaikka palapeli oli kaikkineen suuri, se valmistui ajallaan, eikä tekniikkakaan pettänyt.
– Loppu on sitä mitä skriiniltä näkyy ja kaiuttimista kuuluu. Vaikka virallista palautetta ei vielä ole, epävirallisen palautteen perusteella sanoisin, että tyytyväisyyden jäljet vievät sisältöön, siihen mitä puhujista ja ohjelmasta saa irti. Koskettavatko puheet, saavatko ne kuulijassa jotakin liikkeelle?
Laajasta tarjonnasta kukin poimii timantit taskuunsa. Jäi niitä jokunen Juntusen omaankin povariin.
– Kun kuuntelet ja annat itsellesi mahdollisuuden avata suojakuoren, opit ja ajatukset jäävät tuonne jonnekin.
Kuva: Kasimir Kantonen
Kuva: Antti Lampinen
