Kirjoittanut
Suomen Raamattuopiston teologisten opintopäivien paneelissa pohdittiin väärinymmärrettyä uskonpuhdistusta.
Teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio, rovasti Olavi Peltola ja teologian tohtori, rukoilevaisliikkeen johtohahmo Timo Laato kohtasivat toisensa Raamattuopiston entisen toiminnanjohtajan Timo Junkkaalan isännöimässä paneelissa Suomen Raamattuopiston teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa. Paneelin aiheena oli ”Väärinymmärretty uskonpuhdistus”.
Kaikkien panelistien mukaan uskonpuhdistus on ymmärretty historian saatossa väärin. Mielipiteitä sen sijaan jakoi se, mikä on erityisen väärä tulkinta uskonpuhdistuksesta.
– Me olemme kadottaneet tajun synnistä, jyrähti rovasti Peltola.
– Kun syntioppi on kateissa, ajaudutaan helposti pyhityskristillisyyteen, jossa tärkeintä ovat kokemukset ja se, mitä olen saavuttanut eikä se, että minä onneton vanha rovasti saan nytkin katsoa teurastettuun Karitsaan.
Ahvion mukaan kohtalokkain väärinymmärrys on se, että uskonpuhdistus olisi kytkeytynyt jotenkin moderniin vallankumousaatteeseen, ja että se olisi ollut valistuksen edelläkävijä. Ahvion mielestä asia on juuri päinvastoin.
– Reformaatio oli jatke vanhakirkolliselle perinteelle ja uudet, reformaation läpikäyneet kirkot olivat vanhan keskiajan kirkon manttelinperijöitä. Dogmihistorian valossa kyse oli aitoaugustinolaisen teologian uudelleenelpymisestä. Lutherhan oli augustinolaismunkki, Ahvio muistutti.
Augustinuskin ammensi roomalaiskirjeestä
Roomalaiskirjeen lukeminen sai Martti Lutherin aikanaan oivaltamaan, mistä kristillisessä uskossa on pohjimmiltaan kyse. ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää”, Paavali toteaa kohdassa Room. 1:17.
Olavi Peltola koki nuorena teologina, että hänen pitäisi tuntea jakeen äärellä samanlaista iloa kuin Uskonpuhdistajan aikanaan, mutta kohta ei auennut hänelle kivuttomasti
– Rukoilin hartaasti, että voisin ymmärtää ja syttyä tuosta jakeesta. Se on ihmeellinen salaisuus, ja meille kaikille tekisi hyvää mennä Raamattumme äärellä polvillemme ja rukoilla, että ”rakas Pyhä Henki, mitä tässä jakeessa sanotaan?”.
Timo Laaton mukaan juuri roomalaiskirjeen lukeminen on vuosisatojen saatossa toiminut kirkollisen uudistuksen polttoaineena. Niin kirkkoisä Augustinus, metodismin perustaja John Wesley kuin myös niin sanotun uusortodoksisen liikkeen keskeisin vaikuttaja Karl Barth ovat tehneet merkittävimmät teologiset löytönsä roomalaiskirjeen äärellä.
– Jos siis haluatte reformoida kirkon, lukekaa roomalaiskirjettä, Laato kehotti kuulijoita.
”Paavin kirkko pimittää evankeliumia”
Ahvion mukaan reformaation juhlavuonna tulisi herätä siihen, että ongelmat ovat edelleen hyvin samanlaisia kuin viisisataa vuotta sitten.-
– Jos sitoudumme evankeliseen uskonoppiin, meidän täytyy myöntää, että sama tilanne on edelleen olemassa. Paavin kirkko pimittää evankeliumia ja se on tuhoisaa. Tuntuu, että evankelisessa kristikunnassa tähän asiaan asennoidutaan nykyään eri tavalla kuin uskonpuhdistuksen aikaan ja näen muuttuneen asennoitumisen ongelmallisena, Ahvio pohti.
– Ei uskalleta ottaa kantaa, koska pelätään, että konsensus hajoaa.
Myös Olavi Peltola näki roomalaiskatolisen kirkon kanssa tehtävän yhteistyön vaarallisena.
– Luhter sanoi, että paavi on antikristus, mutta John Vikström toivotti virkakautenaan paavin tervetulleeksi Suomeen. Paavin ehdotonta arvovaltaa ei ole koskaan kumottu, mutta nykyinen jesuiittapaavi osaa tuoda sen erittäin notkeasti ja pehmeästi esiin, Peltola latasi.
Peltola kertoi toivovansa, että kristityt uskaltaisivat reformaation juhlavuonna julistaa Kristusta häpeämättä.
– Toivon, että meillä olisi vimmattu jano ja nälkä nähdä evankeliumin ja elävän uskon syttyvän ihmisten sydämissä!
Timo Laato toivoi, että kristityt uskoisivat edelleen siihen, että kirkkoa voidaan uudistaa ja että kukaan ei jättäisi kirkon jäsenyyttä, vaikka Suomen evankelisluterilaisen kirkon tilanne onkin tällä hetkellä synkkä. –
– Toivoisin, että voisimme rauhallisesti rukoillen tunnustaa Jumalalle, ettemme tiedä, mitä seuraavaksi.
– Luther koki itse olevansa sokea hevonen, jota Jumala taluttaa kivisellä kalliolla. Reformaatio ei ollut miehestä eikä miehen tahdosta kiinni, vaan se oli Jumalan ihme, joka toteutui eri tavalla, kuin Luther oli itse ajatellut, Laato muistutti.
