Kirjoittanut
Torstaina 24.3. julkaistiin Israelista uusi arkeologinen löytö, jota sen löytäjät kuvailet merkittävimmäksi vuosikymmeniin. Onko se sellainen, ei ole vielä ihan varmaa.
Silon kaivauksia vuodesta 2017 johtanut amerikkalainen Scott Stripling oli oman projektinsa sivutuotteena käynyt tutkimassa myös Ebalinvuoren kaivausjätteitä. Ebalinvuorelta oli löydetty vuonna 1980 alttarirakennelman rauniot, jotka kaivaja, Adam Zertal, tulkitsi Joosuan rakentamaksi (Joos. 8:30-35). Paikan nimi on Al Burnat ja kyseinen alttari oli äärimmäisen merkittävä löytö ja on vahvistunut varhaisimmaksi israelilaiseksi kulttipaikaksi.
Kaivauspaikalta otetaan aina jokainen keramiikan pala ja kaikki muut löydöt huolellisesti talteen. Muu maasta kaivettu aines kärrätään kottikärryillä jätekasaan. Joskus sinne eksyy myös löytöjä, joita ei huomattu ottaa talteen. Jos tällaisesta herää epäilyksiä, jätekasaa voidaan penkoa uudestaan ja laittaa hiekka siivilän läpi siten, että siihen laitetaan vettä päälle (wet sifting). Tämä menetelmä kehitettiin vuonna 2018 Jerusalemin temppelivuoren kaivauksissa, jossa arabit olivat puhdistaneet Aksa-moskeijan alla olevaa tilaa ja juutalaiset arkeologit pääsivät tutkimaan ainoastaan sieltä ulos tuotua jätekasaa.
Nyt Ebalin jätteistä löytyi pieni, 2×2 cm kokoinen metallinen esine. Sen päällä ja sisällä oli tekstiä, jota oli vaikeaa päästä lukemaan. Avuksi tuli Prahassa laboratoriossa suoritettu tomografinen skannaus, joka paljasti kirjoituksen sisällön. Se on sensaatiomainen, mikäli tekstin tulkinta ja ajoitus osoittautuvat oikeiksi. Sitä ovat lukeneet muinaisen heprean asiantuntijat, mutta toistaiseksi siitä ei ole julkaistu mitään vertaisarvioitua tutkimusta.
Tämänhetkisen käsityksen mukaan tämä amuletti sisältää muinaisen kiroustekstin, joka kuuluu näin: ”Kirottu, kirottu, kirottu, Jumalan kiroama. Te kuolette kirottuna. Kirottuna varmasti kuolette. Jumalan kiroama, kirottu, kirottu, kirottu.” Tällainen ns. kiastinen parallellismi on hepreankielelle tyypillinen. Pienessä amuletissa oli yhteensä 40 kirjainta. Kirousteksti on protokaanilaista kirjoitusta ja tutkijat ovat ajoittaneet sen myöhäispronssikaudelle. Arviot hajaantuvat aika pitkän haarukan sisään, toisten arvioiden mukaan 1500-1400 -luvulla eKr. ja toisten aina 1100-luvulle asti. Teksti muistuttaa Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 28 olevia kirouksia, jotka piti lukea nimenomaan Ebalinvuorelta.
Löydön sensaatiomaisuus perustuu siihen, että nykyisin ajatellaan varsin yleisesti, että Mooseksen kirjojen lopullinen toimittaminen on tapahtunut 600-500 -luvuilla eKr. Ja vaikka ne sisältävät vanhempaa materiaalia, niitä ei juurikaan tutkimuksessa sijoiteta Daavidin aikaa (1000-l. eKr.) vanhemmaksi. Jos siis löytyy Mooseksen kirjaan liittyvää tekstiä vähintään sata tai kaksi sataa vuotta aiemmin, sillä on hyvin suuri merkitys koko Raamatun syntyteorioille. Ne osoittaisivat, että Raamatun vanhimmat tekstit liittyvät todella silloisiin tapahtumiin. Kyseessä on tietenkin myös vanhin Raamatun ulkopuolella esiintyvä maininta Israelin Jumalan, Jahven, nimestä. Tähän asti vanhimpana on pidetty Mesan kivessä esiintyvää 800-luvulta eKr.
Löytö ei tullut varsinaisesta kaivauskerrostumasta, mitä arkeologiassa pidetään suurena puutteena. Näin ollen sen ajoitus pitää perustaa muuhun kuin löydön kerrostumaan. Ajoitus on pääteltävä epigrafisista seikoista, siis tekstin kielestä ja kirjoitustyylistä. Siinä on useita kirjaimia, jotka kertovat hyvin varhaisesta heprean kielen esiasteesta.
Jos löytö on aidosti sitä, miltä se nyt näyttää, ehdotan ajoitukseksi 1200-lukua eKr. Kyseessä on Joosuan tuolloin Ebalinvuorelle rakentama alttari ja siihen kytkeytyvä kirousteksti. Näin ollen se osaltaan vahvistaisi Raamatun historiallista luotettavuutta.
