Kirjoittanut
Evankelioinnin suurkokouksessa korostettiin evankeliumin keskeisyyttä lähetystyössä ja keskusteltiin muun muassa lähetystyön painopisteen muutoksista ja mahdollisuudesta päästä sovintoon vihollisten kanssa.
Kylväjän apulaislähetysjohtaja Hanna Lindberg osallistui Etelä-Koreassa Soulin Incheonissa syyskuussa järjestettyyn Lausannen liikkeen neljänteen maailmankongressiin. Samalla juhlittiin Lausanne-liikkeen 50-vuotista taivalta.
Lindbergiä haastatteli Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela Radio Deissä Viikon seurakuntalainen-podcastissa.
Kongressin tilaisuudet järjestettiin pääosin Incheonin kaupungissa – samassa paikassa, jonne ensimmäiset kristityt tulivat Koreassa 140-vuotta sitten. Sitä voidaan siis pitää korealaisen kristillisyyden alkupisteenä. Lindberg kuvailee nykykaupunkia hyvin moderniksi ja jopa futuristisen näköiseksi. Vahva evankeliumin sanoma liittyi kongressissa nykyajan todellisuuteen ja oli vahvasti ”tässä ajassa kiinni”.
– Jollain tavalla siellä yhdistyi historia, uskollisuus evankeliumille sekä kuuliaisuus Jeesuksen antamaa lähetystehtävää kohtaan. Kuinka sitä eletään todeksi kaikkina aikoina siinä kontekstissa, jossa kristityt kulloinkin ovat, Lindberg sanoo.
– Minun mielestäni siellä näkyi hyvällä tavalla evankeliumin ydin: puhuttiin häpeilemättömän hengellisesti evankeliumin ytimestä eli Jeesuksesta: hänen sovitustyöstään, Pyhän Hengen voimasta ja Jeesuksen kohtaamisesta henkilökohtaisella tasolla. Se tuntuu valitettavasti jäävän monessa muussa lähetysyhteydessä myös täällä Suomessa vähän sivuun, Lindberg kuvailee.
– Eikä tehty kompromisseja evankeliumin suhteen.
Tuhansia osallistujia
Lausannen liikkeen juuret ovat evankelikaalisuudessa ja herätyskristillisyydessä. Se syntyi eräänlaisena vastareaktiona Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) linjauksille, joissa oli 1960-luvun hengessä vahva sosiaalieettinen painotus. Jotkut evankelikaalit olivat huolestuneita lähetystyön ja evankelioimisen painopisteiden muuttumisesta. Liikkeen perustajana pidetyn amerikkalaisen baptistisaarnaajan Billy Grahamin pyrkimys oli yhdistää kristityt koko maailman evankelioimiseksi.
Tämän syksyn kongressissa oli mukana 5000 ihmistä yli 200 maasta ja eri kristillisistä kirkoista. Viime keväänä julkaistiin Lausannen liikkeen raportti State of The Great Commission – Full Report. Raportissa arvioidaan, missä tilanteessa kristityt ovat tällä hetkellä suhteessa maailmaan, ihmisiin, väestökehitykseen, muuttoliikkeeseen, luontoon, uskontoihin, teknologian kehitykseen ja niin edelleen.
Raportissa katsotaan eteenpäin seuraavaan 25-30 vuoteen ja pyritään arvioimaan, miltä kristillinen maailma ja lähetystyö näyttävät vuonna 2050. Ratkaisut on tehtävä nyt, jotta tulevaisuuden tavoitteet tulisivat saavutetuiksi.
Lähetystyön painopisteet tarkistettava
Kokoontumisessa korostettiin, että kaikilla maailman ihmisillä on oikeus kuulla evankeliumi.
– Se on varmaan keskeinen ajatus, joka on kantanut sieltä viidenkymmenen vuoden takaa. Mutta tämä tehtävä ei ole vielä viidessäkymmenessä vuodessakaan tullut päätökseen. Jos silloin 50-vuotta sitten maailmassa oli neljä miljardia ihmistä, niin nyt on kahdeksan miljardia – eli tehtävä on tuplaantunut, Lindberg arvioi.
– Tällä hetkellä maailman väestöstä noin 30 prosenttia on kristittyjä. Yksi järkyttävimpiä suhdelukuja on se, että 97 prosenttia kristillisistä lähetystyöntekijöistä toimii niiden parissa, jotka ovat jo kuulleet evankeliumin, tai joilla on pääsy evankeliumiin tavalla tai toisella.
97 prosenttia lähetystyöntekijöistä toimii niiden parissa, jotka ovat jo kuulleet evankeliumin tai joilla on pääsy evankeliumiin tavalla tai toisella.
Lindbergin mukaan vain kolme prosenttia kristillisistä lähetystyöntekijöistä toimii tavoittamattomien ihmisten parissa vaikka he muodostavat peräti 40 prosenttia koko maailman väestöstä.
– Eli meidän kristillisistä resursseistamme 99 prosenttia kohdistuu sinne, missä evankeliumi on jo kuultu, luettavissa tai muulla tavalla saatavilla.
Olisiko lähetystyön fokusta siis aiheellista muuttaa?
– Kyllä siinä olisi tarkistamisen paikka. Tämä on tärkeä asia ja sitä olisi syytä miettiä järjestötasolla ja kirkkotasolla, Lindberg sanoo.
Kongressin keskeisenä teemana oli kuitenkin myös se, että lähetys on suurelta osin tavallisten ihmisten käsissä.
– Suurin osa maailman kristityistä – 99 prosenttia – on tavallisissa työpaikoissa. Varsinaisia uskon ammattilaisia eli järjestö-, kirkko- tai seurakuntatyöntekijöitä on vain yksi prosentti, Lindberg kertoo.
– Evankeliumi leviää samalla tavalla kuin silloin alkukirkon aikana: tavalliset ihmiset kohtaavat muita ihmisiä ja todistavat. Incheonissa kokonainen päivä oli omistettu tälle teemalle: miten olla tietoisesti omalla työpaikallaan oman arkielämänsä keskellä Kristuksen todistaja?
– Tämä oli hirveän tärkeä, hyvä ja rohkaiseva muistutus myös itselleni tämän suuren lähetystehtävän edessä, Lindberg sanoo.
Sovinnon rakentaminen mahdollista Kristuksen avulla
Maailman poliittiset kriisit tulivat esille eri tavoilla kongressin aikana. Lähi-idän konflikti näkyi erilaisissa yhteyksissä ja jakoi ihmisiä kahteen leiriin. Lindbergin mukaan tämä kuvastaa hyvin tätä aikaa – näin on käynyt muuallakin Israelin ja Palestiinan tilanteen vuoksi.
– Siihen nähden oli todella hienoa kuulla palestiinalaiskristityn puheenvuoro. Siinä hän toi esille sovinnon rakentamisen periaatteita – sovinto on mahdollista. Siihen meitä kristittyinä kutsutaan. Se voi olla meille teoreettinen ja ehkä joissain tilanteissa helpostikin esille tuotu hengellinen periaate, Lindberg sanoo.
Lausanne 4 -kongressissa teema ei kuitenkaan jäänyt vain teorian tasolle.
– Siellä puhuttiin todella paljon kristittyjen vainoista. Sovinnon rakentaminen, anteeksiantaminen koetun vääryyden, vainon ja väkivallan jälkeen on jotain aivan uniikkia. Se ei ollut vain teoriaa tai ikään kuin raamattutunnin teema vaan siellä oli ihmisiä, jotka olivat sen henkilökohtaisesti käyneet läpi – olleet uskonsa tähden vankilassa tai kidutettuina.
– Siinä, miten nämä ihmiset suhtautuvat kokemuksiinsa tai vainoojiinsa, on jotain sellaista, mitä jäin itse paljon miettimään. Siinä on jotain evankeliumin voimasta: evankeliumi – Jeesuksen kohtaaminen – voi todella muuttaa entiset viholliset ja yhdistää heidät Jeesuksessa.
Lindberg kertoo, että vaino, väkivalta ja tuho ovat myös osa Korean kirkon historiaa.
– Maa on esimerkiksi ollut Japanin kolonialisoima ja miehittämä. Japanilaisten valta on ollut silloin aikoinaan todella väkivaltaista ja alistavaa, ja se on edelleen haava sillä alueella.
Mutta Koreassakin kristityt ovat etsineet sovinnon mahdollisuuksia.
– Siitä antoi hyvän esimerkin viimeisen päivän ehtoollinen kun korealainen ja japanilainen pastori yhdessä vetivät ehtoollisliturgian ja jakoivat ehtoollista. Se vaatii Pyhän Hengen työtä, Lindberg sanoo.
